Täydellinen umpikuja
Erosin pienten lasteni isästä vuosi sitten koska olin rakastunut toiseen mieheen. Uusi rakas jätti oman perheensä ja muutimme yhteen. Muutto ei ollut helppo koska miehen vaimo+lapset jättivät kotinsa. Olemme asuneet yhdessä minä, lapseni ja hän alle puolivuotta. Hän ei tapaa teini-ikäisiä lapsiaan useinkaan ja on siitä surullinen ja potee huonoa omaatuntoa asiasta. Lapset eivät halua käydä meillä. Nyt ilmoitti että haluaa lapsiensa kanssa asumaan saman katon alle! Ja lastensa äiti kuuluu samaan pakettiin joten koko perhe muuttaisi takaisin kotiin missä me nyt asumme! Mitä mä teen??!! Muutan kiltisti pois vai taistelen miehestä jota rakastan ja joka rakastaa minua eikä ex-vaimoaan. Hän sanoo että on päätöksensä tehnyt ja laittaa lasten onnen omansa edelle, hän oppii kyllä elämään ilman minua exänsä kanssa jota ei rakasta, haluaa vain että lapset ovat onnellisia. Exä tulee kyllä takaisin koska rakastaa miestään yhä ja antaa tälle kaiken anteeksi.
Kommentit (10)
että jos ex tulee takaisin. Jos mies tähän vaihtoehtoon päätyisi, niin samaahan se tarkoittaisi, kuin jos hän heittäisi teidät kodista ulos!
En voi tietää mikä teillä on tilanne ollut kun olette tavannut, rakastunut, kun miehesi on tehnyt eropäätöksen yms, mutta on todella väärin laittaa isä valitsemaan sinun ja lastensa välillä. Lapset tekevät väärin kun yrittävät kiristää isäänsä palaamaan takaisin entiseen, ex vaimo tekee väärin kun antaa lastensa tehdä niin ja sinä teet väärin itseäsi ja omaa lastasi kohtaan kun annat miehesi edes harkita tuommoista! Kaikkea ei voi saada ja erityisesti erotilanteessa joutuu tekemään kipeitä valintoja ja niiden seurauksien kanssa on myös elettävä. Luuleeko teistä joku todella että tilannne paranisi sillä että sinä ja lapsesi muutatte pois ja mies jatkaa elämäänsä " vanhan" perheensä kanssa?
Miehen vanhempi lapsi oli meillä vkonloppuna ja kaikilla tuntui olevan kivaa! Oli ihanaa katsoa kun rakastamani mies sai touhuta lapsensa kanssa! Hänen lapsillaan on meillä oma huone ja ovat meille aina tervetulleita.
Mies laittoi eropaperit menemään kun exvaimo suostui allekirjoittamaan sen viikon miettimisen (tai mitä nyt tekikään) jälkeen... Mies halusi hakea eroa yhdessä.
Toivon totisesti että elämä tästä helpottuu - todella kuluttavaa aikaa on viimeinen vuosi ollut.
Minkälaisen mallin miehesi aikoo opettaa lapsilleen? Että kun tarpeeksi kiukuttelee, niin kyllä saa minkä haluaa? Vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että muut ihmiset ovat onnettomia ympärillä, mies mukaanlukien? (ja miltä lapsista tuntuu myöhemmin tajuta, että ovat kiukuttelullaan ajaneet miehesi rakkaudettomaan avioliittoon..?)
En tunne tilannetta enkä osaa toimintaohjeita antaa, mutta kuulostaa siltä, että tuo miehesi ratkaisu ei ainakaan voi johtaa muuhun kuin kaikkien kannalta traagiseen tilanteeseen, myös pidemmän päälle miehesi ja hänen exänsä ja lasten. Puhumattakaan siitä, minkälaiseen asemaan se asettaa sinut nyt.
Tsemppiä!
Tuossahan ei ole mitään järkeä, lapset ovat teinejä ja eivät enään montaa vuotta kotona asu mitäs sitten?
Eivätkä lapset unohda. Heillä on jo tietty käsitys isästään joten tuski´mpa se elämä muuttuu onnelliseksi pelkästään siksi että mies kotiin muuttaa.
Ettet vain olisi nyt kaksinaamaisen miehen uhri?
Luultavasti sanoo vaimolleen samat asiat kuin sinulle eli että rakastaa vain häntä, sinä olit hyvä tuki vaikeina aikoinayms.
Tulevatko lapset siitä yhtään sen onnellisimmiksi, kun saavat todistaa kahden aikuisen vastentahtoista eloa? Ero ei ole helppo, mutta mitä kärsimyksen pitkittäminen auttaa? Jos mies ei ole tavannut lapsia, miten hän voi olla niin varma, mikä lapsille on parasta?
Mies ei ole kaksinaamainen vaan painiskelee omantuntonsa kanssa; rakastaa minua eikä vaimoaan, sen on sanonut molemmille ja myös lapsilleen, mutta han kantaa niin suurta vastuuta lapsistaan että se tuntuu ajavan kaiken muun edelle. Haluasi olla heidän kanssaan vielä kun he luultavasi enää muutaman vuoden asuvat kotona. On surullinen kun lapset ei tule meille. Viimeksi eilen sanoi minulle ettei voi elää ilman minun rakkauttani.
En tiedä onko tämä joku ohimenevä masennus vai mitä mutta koitan ymmärtää häntä ja yritän keksiä keinon jolla saan lapset tulemaan isänsä luo. En kai muuta voi koska rakastan tätä miestä niin paljon!
anteeksi kun puutun vielä asioihin mutta oletko sinä muuttanut heidän asuntoonsa vai miksi he siihen asuntoon muuttavat?
Ei ihme että lapset eivät käy jos he ovat joutuneet muuttamaan pois. Kai mieskin sen ymmärtää että ei mennyttä saa tekemättömäksi lasten mielessä. Ongelmia se samankaton alle palaaminen toisi silti. Kai hänt osasi ajatella asioita silloin kun lähti pois?
Et voi tietää mitä mies on oikeasti vaimolleen puhunut tunteistaan.
Ei kai hän vain halua että jäät häntä odottamaan? Että hänellä on paikka mihin karata kun kotona on huonoa (ja toisinpäin). Tee selväksi että jos lähtee lähtee elämästäsi kokonaan. Kun jo noinkinkauan on kanssasi elänyt niin luulisi sitä valitsevan rakkauden eikä tavan.
Lapset ja vaimonsa muuttivat pois ja minä lapsineni tilalle... ei mikään helppo ratkaisu. Ollaan keskusteltu asioista minä + mies + vaimo ja siinä on sanottu asiat halki että kuka rakastaa ja ketä. Tiedän että mies rakastaa minua mutta lapset on ongelma. Minä pidän heistä kovasti vaikka en heitä monesti ole tavannutkaan.
Sanoin miehelle eilen että nyt täytyy valita mitä haluaa, kaikkea ei voi saada. Sanoi haluavansa minut joten nyt täytyy vaan hänen sopeutua siihen että lapset eivät ole osa hänen jokapäiväistä elämäänsä. Hän tuntee hylänneensä ja ajaneensa lapsensa pois kotoaan ja ottaneensa minut + lapset tilalle.
Ehkä kaikki muuttuu paremmaksi ja lapset oppivat hyväksymään tilanteen ja suostuvat tapaamaan isäänsä. Haluaisin että mies olisi onnellinen ja siihen tarvitaan myös hyvät välit lasten kanssa, minä yksin en häntä onnelliseksi saa ikinä.
Osaan sanoa jotain murrosikäisistä, kun opetan yläasteella nyt 6. vuotta..
Pahin mahdollinen ikä välillä 13-16 on 14v. Jokatapauksessa vanhemmille (opettajille ja kaikille auktoriteeteille) annetaan piut paut ja ollaan sotakannalla suunnilleen koko yläluokkien ajan.
Kaikki nähdään erittäin mustavalkoisena. Jos isä jättää äidin, niin tottakai isässä on vika. Myöhemmin, kun aikuistutaan ja kypsytään vähän, ymmärretään enemmän.
Silti tässäkin tilanteessa auttaisi, jos isä pystyisi puhumaan lastensa kanssa. Erossa on kysymys siitä, ettei halua jatkaa vaimon kanssa. Lasten kanssa suhde pysyy voimassa aina. Rakkaus heitä kohtaan ei katoa. Voi kertoa, että on vaikeaa elää ihmisen kanssa jota ei rakasta. Ettei voi vaatia vanhempia uhraamaan omaa elämäänsä. Siinä ei voita kukaan. Eiväthän vanhemmatkaan eivät voi päättää kenen kanssa lapsi sitten myöhemmin saa seurustella tai mennä naimisiin.
Sitten pitää vaan antaa aikaa ja lapsille mahdollisuus tulla kun he itse haluavat. Ei tarvitse maanitella, hemmotella tai muutakaan, vaan olla vanhempi, varata lapsille tila johon he voivat halutessaan tulla ihan tasaveroisina sinunkin lastesi kanssa. Tämä joko onnistuu tai ei. Kaikki ei ole aina itsestä kiinni, mutta ajan myötä lapset tulevat ihan varmasti myös isälleen ja haluavat suhteen säilyvän. Siihen tarvitaan vain vähän aikaa ja kärsivällisyyttä.
Sellaista vaihtoehtoa ei kai kukaan edes ajattele (et kai sinäkään), että jäisit huusholliin jonkinlaisena kakkosvaimona kun ex tulee takaisin.
Tsemppiä.