Lue keskustelun säännöt.
27 vuotias katsoi peiliin - PAM! Yhtäkkiä olenkin ryppyinen ja selkeästi vanhemman näköinen. Nytkö se alkoi?
01.12.2015 |
Jep, otsikossa kiteytettynä aika hyvin tämän hetken fiilikset. Olen 27, pian täyttämässä 28 ja nyt sen olen huomannut, en ole enää nuori. Vielä sillon , kun olin vaikka 25 tai 26 vuotias, en itsessäni nähnyt mitään ikääntymisen merkkejä ja näytin omasta mielestäni samalta kuin 19-22 vuotiaat ystäväni ja tutut. Mutta nyt yhtäkkiä se ero onkin tullut. Musta on tulossa vanha ja se iski ihan yhtäkkiä päin kasvoja. Tuli joku uskomaton ahdistus siitä, että nuoruus katoaa eikä sitä saa enää takaisin, kelpaanko minä enää mihinkään, ja olenko tästä lähtien vain se seinäruusu kun nuoremmat ottavat paikat haltuun.
Pitää varmaan ottaa ryppyvoiteita. Onko muilla ollut tälläistä? Ahdistaako vanheneminen ja onko se tullut muille samanlaisena "shokkina" kuin minulle?
Kommentit (25)
Ei kyllä tuossa iässä ahdistanut. Nyt ikää 46 ja on alkanut vanheneminen mietityttämään. Eniten ärsyttää,että näkökyky on huonontunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä voi muuttua seinäruusuksi nuorten silmissä, mutta kuka haluaa myöhemmällä iällä olla vartavasten nuorten suosiossa? Olen itse mies ja mitä enemmän ikää tulee itselleni, sitä viehättävämmältä pienet rypyt naisten kasvoissa näyttävät. Teinit voivat poseerata rauhassa instagramissa, mutta koska viehätysvoima koostuu monista henkisistä ominaisuuksia, kuten kokemuksesta, antavat pienet rypyt viitteitä siitä, että naisessa on jotain mielenkiintoista. Lue vaikka Dorian Greyn muotokuva, jos haluat hieman lohtua.
Voi kolmonen, miten kauniisti puhuit! Jos olet oikeasti mies :D niin olet ihana mies!
Kai tässä on vaan hetki aikaa totutella ajatukseen siitä, että oikeasti vanhenee. Me kaikki vanhenemme. Aikaisemmin en ole sitä kaiketi vaan osannut ajatella, kun se ei ole tullut tällätavalla konkreettisesti päin omia kasvoja. Tokihan siis ei puhuta mistään suurista rypyistä, mutta jonkinnäköisistä ihomuutoksista, että enää ei olla niin nuoria. Henkisesti tunnen olevani ihan eri paikassa kuin kroppani ja sekin aiheuttaa hämmennystä. Ja voi, olen ihan samaa mieltä, että sinä ihana kolmonen saat nyt minulta virtuaalisen sydämen kauniista sanoistasi ja elämänasenteestasi. Tässä se tulee: <3
Hyvät rusinat! Se on sokeri joka vanhentaa teidät. Lopettakaa sen synti ja vuodet lähtee naamalta ihan ittekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käyttänyt ryppyvoiteita 13 vuotiaasta. Vähän hassua, mutta pidin niistä, joten käytin, vaikka en meikannutkaan. Suojasivathan ne UV-säteilyltäkin. Kuitenkin noin 28 vuotiaana huomasin ensimmäiset ikääntymisen merkit. Minulla oli ollut vauvakuumetta jo aikaismemin. Päätin tuolloin kuitenkin ottaa vakavasti puolison haun. Onneksi tein niin, koska vaikka ei valitsisikaan sitä pinnallisinta miestä, niin kyllä se vain helpottaa etsintää, kun on aviovaimomatskua suurimman osan miehistä mielestä ja pääsee valitsemaan. En tahtonut jäädä murehtimaan ikääntymistäni, vaan nautin 30 vuotiaana jo äitiydestä. Minua ei siten koskenut miespula, joka biologisen kellon tikityksen kiihtyessä voi tulla joillekin naisille eteen.
Joo mulle iski sama tänä vuonna 31-vuotiaana, oon aina ollut sellanen babyface jota luullaan reilusti ikäistäni nuoremmaksi, mutta jotenkin naamani sitten kyrvähti kuin yhdessä yössä (tai no, vuodessa), ja tuntuu että näytän väsyneeltä 45-vuotiaalta, hip hei...
Saattaa toki johtua siitä, että olen hyvin hoikka, ja useinhan just ne keski-ikäiset laiheliinit näyttää naamastaan ihan rusinoilta, mutta en nyt ihan vielä tätä odottanut. Taidan mennä Mäkkärin kautta kotia, jos pieni plösähtäminen silottais ryppyjä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 27-vuotias, mutta noin 24-25-vuotiaana huomasin jotenkin ihan yhtäkkiä että kasvoni ovat muuttuneet tosi naisellisiksi. Ennen olin pitänyt itseäni ehdottomasti enemmän tytön kuin naisen näköisenä, ja nyt huomasin että enpä enää teinitytöltä kyllä näytä. Se oli jotenkin ihan kamala shokki ja mietin juuri noita asioita mitä sinäkin nyt. Nyt 27-vuotiaana olen jo tottunut siihen että näytän naiselta, enkä tytöltä. Ryppyjä tai mitään sellaista ei ole vielä (luojan kiitos), mutta ei mulla enää tyttösen kasvonpiirteet ole. :D
Vierailija kirjoitti:
Olen 27-vuotias, mutta noin 24-25-vuotiaana huomasin jotenkin ihan yhtäkkiä että kasvoni ovat muuttuneet tosi naisellisiksi. Ennen olin pitänyt itseäni ehdottomasti enemmän tytön kuin naisen näköisenä, ja nyt huomasin että enpä enää teinitytöltä kyllä näytä. Se oli jotenkin ihan kamala shokki ja mietin juuri noita asioita mitä sinäkin nyt. Nyt 27-vuotiaana olen jo tottunut siihen että näytän naiselta, enkä tytöltä. Ryppyjä tai mitään sellaista ei ole vielä (luojan kiitos), mutta ei mulla enää tyttösen kasvonpiirteet ole. :D
Kohtalotoveri! Mulle kävi aivan samalla lailla! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloin joskus 32- vuotiaana nähdä ikääntymisen merkkejä. Ei mitään ryppyjä mutta mulla oli ennen korkeat poskipäät ja hehkuva iho. Silmätkin näyttävät pienemmiltä eli luomet eivät enää niin kiinteät. Olen silti vielä nuoren näköinen ja vielä luullaan parikymppiseksi. Korkein arvio on 27v ja sekin siksi kun kuulemma olen niin fiksu.
En tajunnut.. Miten tuo palvelualojenammattiliitto liittyy tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt ryppyvoiteita 13 vuotiaasta. Vähän hassua, mutta pidin niistä, joten käytin, vaikka en meikannutkaan. Suojasivathan ne UV-säteilyltäkin. Kuitenkin noin 28 vuotiaana huomasin ensimmäiset ikääntymisen merkit. Minulla oli ollut vauvakuumetta jo aikaismemin. Päätin tuolloin kuitenkin ottaa vakavasti puolison haun. Onneksi tein niin, koska vaikka ei valitsisikaan sitä pinnallisinta miestä, niin kyllä se vain helpottaa etsintää, kun on aviovaimomatskua suurimman osan miehistä mielestä ja pääsee valitsemaan. En tahtonut jäädä murehtimaan ikääntymistäni, vaan nautin 30 vuotiaana jo äitiydestä. Minua ei siten koskenut miespula, joka biologisen kellon tikityksen kiihtyessä voi tulla joillekin naisille eteen.
Olet tosi aidonkuuloinen nainen! :)
Mulla tuli kanssa suurinpiirtein tuossa iässä ensimmäiset hennot juonteet. Tosin tuntuu, että ne ovat kaikonneet nyt, kun stressi on hellittänyt. Mutta nyt on ilmestynyt hentoja viivoja otsaan, ja silmienympärysiho ei ole enää niin kimmoisa. Siis jos siristelee hetken silmiä, niin juonteet jää hetkeksi näkyviin. Ei ole kivaa. Elän kuitenkin sen verran terveellisesti, että toivon mukaan en nyt ihan täysin sentään rupsahda vielä muutamaan vuoteen. Sokerin syöntiä pitäisi vähentää.
Sama. Olen 26 ja huomasin vanhenemisen kasvoista muutama kk sitten. Olen yleensä ollut tosi nuoren näköinen ja en oikein tiedä onko tämä vain minun nähtävissä vai näkevätkö muut saman. Kasvojen iho on jotenkin menettänyt sitä kuulauttaan ja olen alkanut käyttämään kosteusvoiteita mutts pitäisikö siis ottaa antiage-tuotteet käyttöön???
Eniten häiritsevät ilmerypyt otsalla, en ole niitä aikaisemmin huomannut???
koen olevani ruma ja epämiellyttävän näköinen. Voi itku...
Mä oon hoikka ja kapeakasvoinen. Yksi aamu 32-vuotiaana huomasin, että onpa posket lommolla ja suupielet valahtaneet. Tyhmänä vielä kaivoin esiin valokuvia 10 vuoden takaa ja vertailin siinä peilin edessä. Itkeä vollotinkin asiaa. Nyt vuotta myöhemmin olen tottunut asiaan. Joku viikko sitten löytyi harmaa hius.
Mulla oli opiskelukaveri, joka oli 25-v kahden lapsen äiti. Babyface, pääsi bussissa aina lastenlipulla. Mutta annas olla kun näin häntä 15 v myöhemmin, oli hänkin ruttuuntunut.
Sama! Olen 26 ja nyt viime aikoina herännyt siihen miten alkaa ikä näkyä naamassa. Eniten olen ollut ahdistunut pienestä sibeliusrypyn alusta kulmakarvojen välillä sekä otsan juonteista. Yritän juoda paljon vettä, syödä terveellisesti, kuoria ja rasvata kasvoja säännöllisesti ja vaikka mitä epätoivoista taistellakseni aikaa vastaan.
Muutoin kestän kyllä vanhenemiseni, mutta tuon sibeliusrypyn käyn kyllä laseroimassa pois jos/kun se tuosta vielä vahvistuu, en todellakaan halua olla 24/7 myrtsin näköinen!
En tykkää yhtään tuosta vanhenemis panikoinnista. Elämästä voi nauttia viimeiseen asti, ja sen jälkeen sillä ei olekaan enää niin väliä että nauttiiko vai ei! Toivottavasti olet elänyt terveellisesti, niin saat nauttia pitempään :)