Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette romanttisista rakkauslauluista?
29.11.2015 |
Mitä mieltä olette romanttisten rakkauslaulujen sanoituksista? Esim. "I wii always love you" tai "Power of love". Hienoja lauluja, joista upeita esityksiä mm. Whitney Houstonin ja Jennifer Rushin esittäminä, mutta mua niiten sisältö ei kosketa. Liikuttuuko joku näistä lauluista? Miten te koette tällaiset laulut ja onko suhtautumisenne näihin iän mukana muuttunut?
ap
Kommentit (8)
Jälkeenpäin ajateltuna oon kuunnellu aika noloja juttuja. No, ne oli totta silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romanttiset biisit ovat aivan ihania. Saa heittäytyä musiikin vietäväksi, unohtuu hetkeksi arki ja ikävä. Kauniit melodiat ovat parasta musiiikkiterapiaa ikinä. ♫♫
Vierailija kirjoitti:
Romanttiset biisit ovat aivan ihania. Saa heittäytyä musiikin vietäväksi, unohtuu hetkeksi arki ja ikävä. Kauniit melodiat ovat parasta musiiikkiterapiaa ikinä. ♫♫
Melodiahan näissä lauluissa on tosiaan usein ihana, mutta entäs ne sanoitukset? Mua ne eivät kyllä niin haittaakaan, mutta ei ne nyt oikein kosketakaan.
ap
Jotkut osuvat kohdalleen, vaatii sopivan elämäntilanteen ,että voi samaistua. Useimmiten liian suurta ja mahtipontista Hollywood-lovea.
Riippu esittäjästä. Jos sellaisia suomalaiselle naiselle esittää tummahipiäinen kantaväestöön kuulumaton mies, niin se on ihanan romanttista mutta jos esittäjä on suomalainen mies niin se on naivia pillunvonkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole oikein tuontyyppisten balladien ystävä, mutta onhan niitä muunkin tyylisiä romanttisia lauluja jos sanoituksia katsoo.
Hmm, nyt kun aloin miettimään, niin en kyllä liikutu tuon tyyppisistä voimaballadeista. Nuorempana tykkäsin kovasti I Will Always Love You -biisistä nimenomaan Whitney Houstonin esittämänä ja ihmettelin kovasti, kun kuulin, että biisi on alunperin Dolly Partonin, minä pidin sitä niin Whitneyn omana. Ehkä liittyi siihen, että olin nuori vuonna 1992, kun taas vuonna 1974 Dollyn levyttäessä en ollut edes syntynyt.
Mutta tänä päivänä en jaksa moisia kuunnella, ovat jotenkin liian mahtipontisia, liian romanttisia, kertovat liian suurista tunteista, jotka eivät kosketa omaa elämää.
Sen sijaan liikutun ihan kauheesti vaikkapa PMMP:n Päiväkoti-biisistä, jossa lauletaan "....kilpikonnat jäävät sulle, sinunhan ne on, muistaisit puhdistaa terraarion. Enää mä en oo sinun tyttö, en enää tiedä missä oon...." Jotenkin tuon tyyppiset sanoitukset on lähempänä omaa elämää ja siksi menevät ihon alle.
Kuuntelin teininä tiettyjä romanttisia biisejä. Sen jälkeen en.