Lue keskustelun säännöt.
On kyllä paha mieli kun
28.11.2015 |
Lapset ei oo mihinkään tyytyväisiä nyt ku ovat nuoria, melkein aikuisia. Ei mitään arvostusta ja kiitollisuutta siitä mitä heillä on ja mitä ovat saaneet. Paljon rakkautta ja aikaa, heidän tarpeet aina etusijalla. Pelkkää tyytymättömyyttä ja moitteita. On niin paha mieli. Ja kun tiedän miten jotkut nuoret kiittävät vanhempiaan asioista ja osaavat arvostaa hyvää mitä ovat saaneet, esim. luin juuri tuttavan lapsen blogia ja siellä kiitti kaikesta. Ei meidän nuoriso.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap <3
Sano heille ihan suoraan miten hyvin heillä asiat ovat ja miten paljon olet heille antanut. Ei marttyyriksi heittäytyen eikä tuomiten vaan ihan asiallisesti. Kysy voivatko hyvällä omallatunnolla ja häpelemättä käyttäytyä edelleen kuten tähän asti.
Jos lapsia useampi niin ei mene kyllä persoonan piikkiin vaan ihan kasvatuksen. Siis on tosi surullista, enkä voisi kuvitellakaan miltä äitinä tuntuis tuollainen. Mutta en olis kyllä koskaan niin sallinut tapahtuvankaan, että tuossa pisteessä olisin. Olet tosiaan tainnu olla liian lepsu.
Yhdyn ylläoleviin, kyse taitaa olla siitä, mihin on kotona kasvanut. Mutta nyt kun olet sisäistänyt asian, voit tehdä sille jotakin. Sinulla on hienoja, (mahdollisesti) terveitä lapsia joista on kasvamassa hyviä aikuisia tähän maailmaan. Hieno elämäntyö jo nyt!
Ehkä voit löytää uuden suhteen heihin nyt kun he ovat jo isoja. Ei enää vanhempi- lapsi- asenteella, vaan ihminen ihmiselle.
Itse löysin isäni uudelleen vasta parikymppisenä, tutustuimme uudestaan ja nyt olemme hyvät ystävät ihmisinä. Kävin läpi kakkapäävuoteni, ja niin teki isänikin :D Mutta nyt meitä yhdistää yhteinen tausta ja samanlaiset kiinnostuksen kohteet.
Älä ap vertaa tilannettasi muihin, etenkään blogitodellisuuksiin. Katso ympärillesi ja huomaa hyvät asiat, ja myös ne kohdat joissa tarvitaan muutosta. Ihmisen kasvattaminen sikiöstä aikuiseksi ei ole helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat äidiltäni.
Hän heittäytyi aina marttyyriksi...olen kaikkeni aina antanut ja te kohtelette minua näin blablaablaaa...minä taas olen edelleen 29 vuotiaana katkera siitä millainen äitini oli kun asuin kotona.
Ihan järkyttävä natsi joka terrorisoi ja komensi eikä antanut yhtään siimaa mihinkään.
Vika oli aina muissa, ei ikinä hänessä.
Muutin 17 vuotiaana pois koska en kestänyt enää, nykyään tulemme toimeen koska näemme niin harvoin.
Kyllä ne hyvinkin voivat olla sisimmissään kiitollisia, harvapa teini alkaa kiittelemään vanhempaansa avoimesti. Jos omani ylistäisi minua blogissaan nyt murrosikäisenä, niin epäilisin että kasvatuksessamme olisi mennyt jotain pieleen. Ei teinien kuulukkaan ylistää vanhempiaan, vaan kyseenalaistaa ja jopa tuomita heitä. Se on tärkeää itsenäistymisen vuoksi. Sitten aikuisuudessa se kiitollisuus tulee avoimemmaksi. Älä ala marttyyriksi näin joulun alla. Sitten saat varmasti kiittämättömiä aikuisia lapsia tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja eipä kai kukaan nyt ihan aidosti niille lapsille anna aikaa, rakkautta ja materiaakin vain sen vuoksi että jotenkin kieroutuneesti nämä olisivat kiitollisia teini-iässä sitten. Kyllä sen kiitollisuuden aika on vaan myöhemmin, ja lapsille annetaan koska heitä rakastetaan ja he eivät ole valinneet syntyä juuri sinulle. Jokaiselle lapselle kuuluu rakkaus ja aika, riippumatta siitä osavaatko olla kiitollisia vai eivät. Nyt ap pää pois pyllystä ja joulumieltä, kyllä ne lapset sitten aikanaan kaiholla muistelevat rakasta joulua vanhempiensa kanssa vaikka valittavatkin nyt ties mistä.
8
Lopeta marttyyriasenne. Jos moitteita tulee, kuuntele ne korvat auki. Ja sano että "Ahaa, olet siis tuota mieltä. En olekaan ajatellut asiaa noin. Haluatko kuulla minun näkökulmani?" Jos sinä et rakasta itseäsi, eivät teinisikään voi rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro joku konkreettinen esimerkki heidän tyytymättömyytensä aiheista.
Oletkohan ollut liian kiltti ja palveleva, pitävät nyt kaikkea itsestäänselvyytenä :(