Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko kateellinen?
28.11.2015 |
Oletko kateellinen ja miten kateus mielestäsi näkyy sinussa tai toisissa?
Jotkut näkevät kateutta kaikkialla ja nykyään tyypillinen vastaus kaikkeen kritiikkiin on "se on vain kateutta". Kateudesta puhutaan koko ajan, mutta itse en tunne ketään erityisen kateellista ihmistä tai sitten en vain tunnista, mitä kateus on.
En koe myöskään itse olleeni koskaan kateellinen kenellekään. Olen toki toivonut, että minullakin olisi jotain mitä jollain toisella, mutta en näe tällaisessa toiveessa mitään negatiivista.
Kommentit (26)
En ole. Ja syykin on yksinkertainen: en haaveile asioista, joita en voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa tässä on olla kateellinen, kun juuri mikään ei kiinnosta :-)
Mä olen hyvällä tavalla kateellinen. Olen onnellinen heidän puolestaan, jotka saavat mitä haluat.
Ainoa asia mikä mussa saa katkeruutta aikaan on plastiikkakirurgia. Olen kärsinyt 13 vuotta roikkuvasta etuperseestä. Alavatsa tunnotonta ja löysää ihoa. Olen kateellinen kaikille kenellä on varaa laittaa 10 000 euroa siihen, että he saavat vatsansa kuntoon. Mä olen yrittänyt kaikkeani, että hyväksyisin röllykkäni, niin ei ole tapahtunut.
Hmm. Itse en ONNEKSI kummemmin tunne kateutta. Olen tästä erittäin iloinen. Kaverini esim. sai aivan mahtavan työpaikan ja pääsi haluamaansa töihin. Itse lähinnä motivoiduin tästä itsekin tähtäämään korkealle. Ja toki olisi mahtavaa asua Aasiassa kuten eräs kaverini, mutta olen nuori ja jos sinne haluan, niin eiköhän se joskus onnistu. Olen tyytyväinen omaan tilanteeseeni, se auttaa kovasti.
Olen. Valitettavasti. Lähes kaikille.
On helppo olla kateellinen kaikille, kun itsellä ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Valitettavasti. Lähes kaikille.
On helppo olla kateellinen kaikille, kun itsellä ei ole mitään.
Luulet vain, ettei sinulla ole mitään. Minä uskon, että sinulla on paljonkin. Taidat olla aika nuori vielä?
Vierailija kirjoitti:
Olen. Valitettavasti. Lähes kaikille.
On helppo olla kateellinen kaikille, kun itsellä ei ole mitään.
Miten tämä kateus sinusta näkyy? Yritätkö esimerkiksi lannistaa toisten iloa asioista, joita heillä on vai toivotko vain samaa itsellesikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Valitettavasti. Lähes kaikille.
On helppo olla kateellinen kaikille, kun itsellä ei ole mitään.
Miten tämä kateus sinusta näkyy? Yritätkö esimerkiksi lannistaa toisten iloa asioista, joita heillä on vai toivotko vain samaa itsellesikin?
En tietänkään yritä millään tavalla lannistaa tai vähätellä. Olen (tai ainakin yritän) olla iloinen toisten puolesta, mutta välillä se (tai edes esittäminen) on vaikeaa. En edes oikeastaan enää toivo mitään itselleni sillä tiedän sen olevan toiveajattelua, joka johtaa vain ojasta allikkoon. Kateellisuuttakaan en omalla kohdallani oikein ymmärrä, mutta ehkä se on joku primitiivireaktio, josta on vaikea päästä eroon.
En ole kateellinen yhtään mistään, en todellakaan. Siinä asiassa mieli on seestynyt ja kypsynyt todellakin iän myötä.
Tai no, yhden asian suhteen tunnen haikeata... jotakin kateuden tapaista salaa tykönäni joskus: muiden ihmisten terveet lapset. Joskus toivon niin kipeästi, että omatkin olisivat, elämästä olisi tullut ihan toisenlaista. Voisi ajatella, että "omakin aika" alkaa joskus. Nyt se tulee menemään kuolemaan asti miehen kanssa omia lapsi hoivaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Valitettavasti. Lähes kaikille.
On helppo olla kateellinen kaikille, kun itsellä ei ole mitään.
Luulet vain, ettei sinulla ole mitään. Minä uskon, että sinulla on paljonkin. Taidat olla aika nuori vielä?
Lähempänä keski-ikää kuin nuoruutta. Nuorena olisi vielä mahdollisuuksia ja aikaa muuttaa tilannettaan. Nyt ollaan jumissa.
Minäkin olen kateellinen. Olen pian 30, ja minulla on jatkuvasti jotain terveydellisiä ongelmia, koulussa ei suju, koska vaadin itseltäni paljon, yhteiskunnassa pärjääminen tuntuu liian raskaalta ja maailmanmeno huolettaa ja ahdistaa. Olen kateellinen niille ihmisille, jotka hymyssä suin suorittavat ja elävät elämäänsä tyytyväisinä, eivät mieti omien valintojensa vaikutuksia ympäristöön jne. Haluaisin olla siinä mielessä vähän yksinkertainen ja tyytyä vähempään. Tai sanotaan näin, että olen kateellinen ihmisille, jotka arvostavat sellaisia asioita, jotka minunkin olisi helppo saavuttaa, mutta joita en halua. Kateuteni ei näy ulospäin. Samanmielisille kavereille ja poikaystävälle saatan mielipiteistäni avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En löydä itsestäni kateellisuutta. En keksi yhtään asiaa mistä olisin kateellinen ja en muista että olisin edes lapsena ollut kateellinen jostakin tai jollekin. Tottakai on asioita jotka voisivat mennä paremminkin, mutta mitä sitten? Minulla on monta syytä olla onnellinen ja niin olenkin. Osaan löytää asioiden hyvät puolet ja miehenikin on sanonut, että ei ole minua ikinä nähnyt stressaantuneena. En oikein edes ymmärrä katellisuutta.
Nykyään tuota kateuskorttia tosiaan heilutellaan pienimmästäkin syystä. Se on helppo keino ummistaa silmänsä kritiikiltä ja samalla voi vähän nostaa itseään jalustalle: "olen niin upea, että kaikki kadehtivat minua".
Ihmiset usein näkevät toisissa itsensä. Jos ei itse tunne kateutta, ei sitä osaa epäillä toisissakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuota kateuskorttia tosiaan heilutellaan pienimmästäkin syystä. Se on helppo keino ummistaa silmänsä kritiikiltä ja samalla voi vähän nostaa itseään jalustalle: "olen niin upea, että kaikki kadehtivat minua".
Ihmiset usein näkevät toisissa itsensä. Jos ei itse tunne kateutta, ei sitä osaa epäillä toisissakaan.
Miten se OIKEA KATEUS sitten ilmenee? Harva kateellinen haluaa myöntää olevansa kateellinen. Se on tabu.
Olen. Ihan helvetin kateellinen. Nytkin istun yksin lauantai iltana ilman ystäviä, vaikka olen nuori. Oli minulla ennen ystäviä, mutta ihmiset ja tilanteet muuttuivat ja ihmiset ympärillä vaihtuivat. Luonnollista kai, mutta en ymmärrä miksi minä olen jäänyt niin yksin. Kavereita kyllä on jos haluan lähtä esimerkiksi juhlimaan, mutta vaikkapa iltakävelylle ei ole seuraa, eikä ketään kuka kertoisi minulle asioitaan tai minä voisin avautua omistani..
Paljon voisin antaa jos saisin jostain ystävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuota kateuskorttia tosiaan heilutellaan pienimmästäkin syystä. Se on helppo keino ummistaa silmänsä kritiikiltä ja samalla voi vähän nostaa itseään jalustalle: "olen niin upea, että kaikki kadehtivat minua".
Ihmiset usein näkevät toisissa itsensä. Jos ei itse tunne kateutta, ei sitä osaa epäillä toisissakaan.
Miten se OIKEA KATEUS sitten ilmenee? Harva kateellinen haluaa myöntää olevansa kateellinen. Se on tabu.
En tiedä.
En pidä itseäni kateellisena, vaikka minullakaan ei ole juuri mitään, ja katselen usein toisten loma- ja pikkujoulukuvia toivoen että minullakin olisi sellaista. Ehkä en koe omaa toivettani paremmasta elämästä kateutena, koska samalla olen vilpittömän iloinen siitä että tuttujeni elämä vaikuttaa hienolta.
Oon vähän kateellinen naisille joiden ei tarvitse olla sinkkuna vasten tahtoaan. Olispa se niin helppoa mullakin, että pistäis vaan nettiin ilmoituksen ja sais satoja vastauksia.
Kadehdin eniten ihmisen ulkonäköä, hyviä ominaisuuksia, rohkeutta, sanavalmiutta... ja jos nämä kaikki ovat vieläpä samassa paketissa.
Alue: Aihe vapaa
Kateus ei ole paha asia (kuin ihmiselle itselleen), jos sitä ei ilmennä vahingoittamalla toista ihmistä henkisesti tai fyysisesti.
Kateus on paha asia, jos sillä yritetään aiheuttaa toiselle henkistä tai fyysistä kärsimystä.
Kateus on paha asia, sillä se aiheuttaa kadehtijalle itselleen tyytymättömyyttä. Jokaisen meistä pitäisi pyrkiä näkemään niitä asioita mitä meillä on kuin mitä meillä ei ole. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitäkin voi opetella.
Minä olin nuorempana kateellinen. Todella kateellinen. En koskaan kuitenkaan halunnut kateudeni kohteelle pahaa, mutta kateuteni aiheutta minulle itselleni pahaa. Näin itseni huonona, kun vertasin itseäni johonkuhun toiseen.
Itsensä vertaaminen toiseen ihmiseen on typerää ja ennen kaikkea turhaa. Miksi meidän kaikkien pitäisi olla tietynlaisia? Miksi minä en voisi olla hyvä omalla tavallani? Tehdä itsestäni paremman version minusta itsestäni eikä yrittää muuttua joksikin toiseksi ihmiseksi?
En ole enää kateellinen. Kateus loppui, kun lopetin vertaamasta itseäni muihin. Se oli hyvin vapauttava tunne. Se vaan piti tiedostaa, jonka jälkeen hylätä ja olla vapaa, juuri se ihminen mikä MINÄ olen, millaiseksi MINÄ olen syntynyt ja millaiseksi MINÄ aion ihmisenä kasvaa, jos aion.