Miten saan tytön sosiaalisemmaksi?
9 v. tyttö karttaa kaikin keinoin mahdollisia sosiaalisia tilanteita, menee suorastaan paniikkiin ajatuksesta että esim. voittaisi arpajaisissa ja joutuisi hakemaan palkintonsa yleisön edessä (vaikka yleisöä olisi vain kymmenkunta hlöä).
Ei myöskään ole kavereita, koska ei uskalla leikkiä muiden kanssa heidän pyynnöistään huolimatta :(
Tai kavereita on yksi ainoa, sellainen joka on sosiaalisempi ja voittanut luottamuksen.
On ollut pienestä pitäen arka, ja olenkin yrittänyt muuttaa tilannetta kehumalla, palkitsemalla rohkeista tilanteista ym.
Olen mös käynyt äitikerhoissa ym. jotta tottuisi muihin ihmisiin.
Aivan kuin hänellä olisi jokin kasvojen menettämisen pelko tai vastaavaa, mutta miten pääsen siitä eroon?
En voi enää tuon ikäiselle olla hankkimassa kavereita, ja harmittaa että kohta kukaan ei enää edes kysy häntä mukaan leikkeihin kun saavat aina tylyttävän vastauksen :(
Kommentit (8)
Olen miettinyt että pitääkö tässä lähtee jonkun psykologin juttusille tms?
Itse olen ollut TOSI arka ihan 9 luokkaan asti kunnes muutuin täysin. Kukaan ei tänä päivänä usko että olen ollut hissukka lapsena. Anna hänen olla oma itsensä, ei kaikkien tarvitse olla mölyapinoita.
Ja sydäntä särkee ajatella että on yksin kaikki nämä kouluvuodet... :`(
Älä väkisin sitä ainakaan yritä muuttaa se voi vaan vääristyä. Älä myöskään hänen kuullen sano tuosta arkuudesta. Jos laittaisit johonkin joukkue harrastukseen? Onko mitään mikä häntä kiinnostaisi? Sieltä saisi uusia kavereita ja oppisi hieman sosiaalisuuttakin.
ei edes kesäleirille kun pelkää että siellä on jotain " pakkoleikkejä"
Siis nimenomaan sellaiset tilanteet ovat yhtä h-iä joissa joutuu leikkimään porukalla tai liikumaan, eli kaikki liikuntatunnitkin siis ovat yhtä tuskaa.
Sen jotenkin saattaa ymmärtääkin, mutta en käsitä että joku ei halua edes leikkiä :(
jo pienestä pitäen kehuin tosi paljon, ja olen yrittänyt houkutella partioon ym. mutta ei. Väkisin joutuu houkuttelemaan ulos ja silloinkin vain nyhjöttää yksinään, kun muut leikkivät porukassa...
minulla aika ujo tyttö, ainakin aika ajoin.. uusissa tilanteissa siis.. Olen vaan todennut että paras vaan antaa rauhassa katsella- on vaan sen luonteinen..
on julkisuudessakin puhunut paljon ujoudesta. Kyseessähän on temperamenttipiirre eli synnynnäinen ominaisuus.
Googleta ' keltikangas järvinen ujous' niin löydät runsaasti tietoa aiheesta. K-J:n kirjoitukset ovat auttaneet minua ymmärtämään omaa ujoa lastani.