Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani kertoivat häpeävänsä minua :(
22.11.2015 |
Onhan se ihan ymmärrettävää, kun lapsensa on kolmekymppinen työtön ja mielenterveysongelmainen korkeakoulupudokas, ja tuttavapiirissä kaikkien muiden lapset ovat menestyneet elämässä hyvin. Tuntuu kuulemma ihan kauhealta, kun tuttavat kertovat kuinka heidän lapsensa ovat valmistuneet ekonomeiksi, dippainsseiksi jne., ja ovat päässeet hyväpalkkaisiin töihin suuriin kansainvälisiin yrityksiin hienoilla titteleillä. Sitten kun nämä tuttavat kysyvät vanhemmiltani, että mitäs teidän lapselle kuuluu, niin häpeä on kuulemma niin hirveä, että tekisi mieli yrittää valehdella.
Olen miettinyt, että miten voisin lakata tuottamasta häpeää vanhemmilleni, ja tässä vaiheessa alkaa näyttää siltä, että kuolema on ainut ratkaisu. En voi vaan yhtäkkiä päättää ruveta menestymään elämässä ja alkaa uraohjukseksi, varsinkin kun pitkään kestänyt masennus ja muut mielenterveysongelmat ovat jättäneet pitkiä aukkoja CV:hen. Mutta jos olisin kuollut, niin silloin vanhempieni ei enää tarvitsisi myöntää tuttavilleen, että heidän lapsensa on luuseri. Silloin olisi helppo väistää kaikki kyselyt ja utelut vain toteamalla lapsensa olevan kuollut.
Millähän konstilla sitä saisi hengen pois itseltään siten, että kyseessä ei olisi selkeä itsemurha, vaan tapahtuneen voisi helposti mieltää myös onnettomuudeksi? Ideoita?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kun pulssituntuu niin ei kannata mennä psykiatrin juttusille, ihan turhaa.
Jumala rakastaa sinua, älä tee itsellesi mitään pahaa.
Kyllä se nyt on niin, että sinä et ole vanhemmillesi velkaa eikä sinun tarvitse elää miellyttääksesi vanhempiasi. Tottahan me vanhemmat toivomme lastemme menestyvän ja pysyvän terveenä, mutta jos se ei onnistu, ei sen pitäisi olla häpeän aihe. Jos jonkun pitäisi nyt häpeää tuntea jostain, niin minua ainakin hävettäisi tuollaiset vanhemmat. Keskity sinä nyt tervehtymiseen ja jätä vanhempiesi jutut arvoonsa. Tai pysyttele heistä mahdollisimman kaukana. Älä vain itsellesi suunnittele mitään tekeväsi. Halaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on toisinpäin: Sinä voit hävetä vanhempiasi, kun heillä on tuollaiset arvot. Masennus on sairaus. Olisivatko he häpeissään, jos sinä olisit sairastunut esim. leukemiaan ja sairastanut sitä monta vuotta?
En kyllä tuhlaisi aikaani moisiin ihmisiin, katkaisisin välit ja vaihtaisin nimeni. Eipä tarvitse enää hävetä epäonnistujaa suvussa.
Terveisin Naispelko22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit hoitaa nuppisi ammattilaisen avulla kuntoon , alkaa tehdä jotain aidosti itseäsi kiinnostavaa ja sen jälkeen kertoa vanhemmillesi olevasi onnellinen juuri sellaisena kun olet. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa, se on sitten vanhempiesi ongelma eikä sinun - vetäkööt itsensä jojoon, jos tosissaan häiritsee, sinun ei sitä tarvitse tehdä.
Minä vain löisin välini poikki tuollaisiin vanhempiin. Siinäpä selittelevät välirikkoa muille.