Oletko joskus jäänyt epätoivoisesti roikkumaan johonkin suhteeseen?

Olen. Tiesin etten tule saamaan parempaa miestä ja oikeassa olin, ei ole sellaiseen enää mitään mahdollisuuksia :(

up

Kyllä.

Yleensä en ihastu voimakkaasti, tai edes oikein kiinnostu kenestäkään.

Mutta sitten törmäsin mieheen, joka vei lähes jalat alta. Koko ajan tutustuessamme tuli esiin samoja piirteitä ja ominaisuuksia. Hän oli kuin sielunkumppanini. Mutta sitten tapahtui jotain ja aloimme etääntyä. Emme lopulta enää olleet tekemisissä.

Mutta silti hän oli henkisellä tasolla elämässäni vuosia tuon jälkeen, enkä pystynyt edes tapailemaan ketään toista. Edelleenkään en ole löytänyt toista, jota olisin jaksanut tapailla muutamaa kertaa enmpää.

Exään jäin, kun jatkoimme suhdettamme seksisuhteena. Virhe! Roikuimme toisissamme ja minä kävin päivä päivältä mustasukkaisemmaksikin, mikä myöskään ole ollenkaan tapaistani. Pääsin lopulta irti pistämällä välit poikki kokonaan. Nyt olen yksin ja saa olla aikamoinen kultakimpale, jos joskus vielä suostun seurustelemaan. Suuri osa tuntemistani pariskunnista on onnettomia ja todella ihmettelen, mikseivät he tee asioille jotain sen ainaisen valittamisen sijaan. Seksiä harrastan nykyään lähinnä varattujen kanssa, eivätpähän jää muhun enää roikkumaan, kun roikkuvat jo epätyydyttävissä avioliitoissaan.

En ole jäänyt roikkumaan, mutta ihon alle on jäänyt mies, jonka kanssa kuljin lukion viimeisellä kesälomalla. Liikuimme paljon ulkona, pelattiin tennistä, mentiin sateella ulos kastumaan, juteltiin syvällisiä, seksiä ei meillä ollut. Mies oli minusta 7v vanhempi, kohtasimme henkisesti tavalla, jota ei myöhemmin ole tullut. Emme ole tavanneet tuon jälkeen, mutta ajoittain käy mielessä.

*Laurille*