Avioero ja asuminen eri paikkakunnilla

Eikö kokemusta kellään?

up

Yhteishuoltajuus meillä on vaikka välimatkaa on 125 kilometriä. Lapset tulevat junalla luokseni

Meille välimatkaa tulisi noin 500 km. Mikään yhteishuoltajuus ei siis voi tulla kysymykseen. Lasten koulut ja muut. Sen tiedän että lapsia mies ei vapaaehtoisesti anna. Miten oikeus ratkaisee,voidaanko osa lapsista sijoittaa isälle,osa äidille? Ja millä perusteella? Ap

Älkää vaan erottako sisaruksia! Mun vanhemmat teki niin ja kun oli näitä toisen vanhemman viikonloppuja niin mentiin ristiin. Syy oli vanhemmilla se, että me tapeltiin keskenämme ja lisäksi näin kulut menivät tasan. Käytännössä me ei nähty siskon kanssa kertaakaan 10 vuoteen. Mikä järki oli tehdä lapselle sisaruksia jos ne välit hajottamalla hajotetaan erotilanteessa?

Eli käytännössäkö tämä tarkoittaisi sitä että lapset jäisivät isälleen. Minusta tulisi se pahantekijä,joka lähti ja jätti lapset? Vaikka haluaisin vain erota,sen seurauksena on muutto eri paikkakunnalle,koska tänne en voi jäädä. Oikeus vai mikä taho se onkaan varmasti katsoo että lapsilla parempi kotonaan isänsä kanssa kuin minun kanssani vieraalla paikkakunnalla.

Ymmärrän että haluat vaihtaa paikkakuntaa mutta on kai niitä muita paikkakuntia lähempänäkin? Käytännössä noissa aina joku joutuu tekemään suurehkon kompromissin jos toinen tai molemmat haluaa muuttaa niin että välimatka kasvaa kovin suureksi. 

Vierailija kirjoitti:

Meille välimatkaa tulisi noin 500 km. Mikään yhteishuoltajuus ei siis voi tulla kysymykseen. Lasten koulut ja muut. Sen tiedän että lapsia mies ei vapaaehtoisesti anna. Miten oikeus ratkaisee,voidaanko osa lapsista sijoittaa isälle,osa äidille? Ja millä perusteella? Ap

Miksi viet lapset noin kauas isästään?

Luin jutun eronneesta parista, jonka lapset jäivät kotiinsa (entinen koko perheen koti) asumaan ja ex-puolisot asuivat vuoroviikon toinen lasten luona ja toinen yksiössä. Lapset etusijalle! On kamalaa, että lapsilla ei ole yhtä pysyvää kotia ja joutuvat reissaamaan aikuisten virheiden takia.

Kukaan muuko ei ole koskaan muuttanut miehen töiden takia paikkakunnalle,jossa ei itse halua asua? Jos /kun ero tulee,en jää tänne päiväksikään. Lasten asuminen on tässä se ongelma. Ap

Alkaa käydä selväksi että ratkaisua tähän ei ole. On siis tehtävä oma ratkaisu,jossa kenenkään ei tarvitse muuttaa,mutta mies sukuineen pääsee minusta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muuko ei ole koskaan muuttanut miehen töiden takia paikkakunnalle,jossa ei itse halua asua? Jos /kun ero tulee,en jää tänne päiväksikään. Lasten asuminen on tässä se ongelma. Ap

Kyse on myös lapsista ja isästä ei ainoastaan sinusta.

Molemmat vanhemmat jäävät paikkakunnalle, jossa lapset asuvat, ettei lasten tarvitse muuttaa. Lapsille pelkkä ero, saati sitten muutto, on jo tarpeeksi raskasta. Vaikka aikuinen haluaisi kauas pois, tulisi lasten olla riittävä syy jäädä.

Ei onnistu. Muutto on edessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu. Muutto on edessä. Ap

Sitten jätä lapset isälle ja käy heitä katsomassa kun pystyt. Ei reissuelämää lapselle. Tai ostakaa talo puolimatkasta, lapset sinne asumaan ja vanhemmat siellä vuoroviikoin lasten kanssa.

Paikkakuntia ei ole lähempänä kuin 500 km:n päässä? Miksi 100 km ei riitä?

Neuvoja varmasti löytyy niin monta kuin vastaajaakin. Olen aikoinani ollut samassa tilanteessa kuin sinä nyt. On totta, että lapset ovat tärkeimmällä sijalla. On kuitenkin myös välttämätöntä turvata oma turvallinen asuminen ja  jonkinlainen toimeentulo, jotta lapset voivat olla tärkeimmällä sijalla. Suuria päätöksiä ei kannata tehdä heti, anna ajan hieman kulua. Jos näet vain yhden muuttovaihtoehdon nyt, et ehkä näe tällä hetkellä tilanteen kokonaiskuvaa. Aina on olemassa useita vaihtoehtoja, ja eron läpikäyminen muuttaa suhtautumista ex-puolisoon, joko parempaan tai huonompaan suuntaan. 500km on kuitenkin paljon lasten kannalta, jos molemmat vanhemmat haluavat olla lasten kanssa tekemisissä ja mielestäni julmaa, jos molemmat vanhemmat ovat kuuluneet läheisinä ja turvallisina ihmisinä lasten arkeen.

Joskus lyhytkin välimatka saattaa tuoda riittävästi etäisyyttä puolisoon ja itselle paremman elämänlaadun, vaikkei heti siltä tuntuisikaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että lasten laittaminen ensisijalle tarkoittaa ensisijaisesti puolisoiden kykyä turvata lapselle hyvä ja lämmin suhde kumpaankin vanhempaan ja että lapsi voi ilman syyllisyyttä olla aina tekemisissä kummankin vanhemman kanssa. Jos siihen ei pystytä, ei tilannetta kompensoi aikuisten asumisen välimatka, vaikka asuttaisi kuinka lähellä toisia.

Minkä ikäisiä lapsia, voiko heiltä jo kysyä mielipidettä? 

Jos olette miehen työn perässä muuttaneet, niin voi olla että lapsetkin haluavat asua ennemmin aiemmassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu. Muutto on edessä. Ap

Sitten jätä lapset isälle ja käy heitä katsomassa kun pystyt. Ei reissuelämää lapselle. Tai ostakaa talo puolimatkasta, lapset sinne asumaan ja vanhemmat siellä vuoroviikoin lasten kanssa.

Miksi pitää ostaa talo? Eikä tavallinen kerrostalo- tai rivitaloasunto riittäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu. Muutto on edessä. Ap

Sitten jätä lapset isälle ja käy heitä katsomassa kun pystyt. Ei reissuelämää lapselle. Tai ostakaa talo puolimatkasta, lapset sinne asumaan ja vanhemmat siellä vuoroviikoin lasten kanssa.

Miksi pitää ostaa talo? Eikä tavallinen kerrostalo- tai rivitaloasunto riittäisi?

Musta tämä vaihtoehto toimii vain ihan pienillä lapsilla. Jos lapsille on jo muodostunut kaveriverkosto, harrastusverkosto... muutenkin niin sanottua omaa elämää paikkakunnalla, niin tämä vaihtoehto on surkein ikinä. Tässä lapsi joutuu sopeutumaan ihan kaikista eniten.