Kauanko kestäisit tällaista kohtelua?
Tilanne se, että mieheni ei osaa sanoa haluaako jatkaa avioliitossa vaiko ei. Hän on ihan loppuunpalanut tms kovasta työnteosta ja on aloittanut psykologin juttusilla käynnin. Hän ei minua omien sanojensa mukaan rakasta eikä tiedä haluaako siis jatkaa kanssani (vielä vähän aikaa sitten sanoi, että ei halua). Kauanko jaksaisitte/kestäisitte tällaista? Hänen mukaansa yksi terapian tarkoituksista on selvittää itselleen haluaako "itse" erota minusta vai hänen sairautensa (loppuunpalamisensa). Tämä on todella raskasta kun itse haluisin ehdottomasti jatkaa ja saada asiat kuntoon. Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä ja lapsiakin on.
Kommentit (10)
Kun mun mies sanoi mulle viime kesänä, ettei rakasta minua enää, totesin että selvä, heippa. Keräsin kimpsut, kampsut, koirat ja lapseni völjyyn ja häivyin saman tien. En halunnut jäädä sellaiseen paikkaan, missä minua ei rakasteta.
Samaa suosittelen sinullekin, ap.
Eiköhän tuollakin ole toinen nainen plakkarissa jota ei halua paljastaa vielä, vaan keksii selityksiä miksei muka rakasta enää.
Myös masennus ja yleinen pysähtyneisyys elämässä voi aiheuttaa tuollaista. Ehkä sinun kannattaisi varata jokin tietty aika (vaan kuinka pitkä? vuosi?) siihen, että miehen olotilan syy alkaa selvitä ja päätätte asiasta sitten.
Jos hän ei sua rakasta enää niin miksi olla yhdessä? Ihan turhaan yrität pelastaa, kun toinen on jo lovuttanut.
Onko hänellä itsellään mitään ajatusta, miten pitkää terapiaa vaatii ennen kuin hän tietää?
Eikö tuollainen "ahdistaa, mä en tiiä mitä haluun" ja terapiassa ja ystävien kanssa suhteen tilasta keskustelemassa ravaaminen ole yleensäkin naisten ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollainen "ahdistaa, mä en tiiä mitä haluun" ja terapiassa ja ystävien kanssa suhteen tilasta keskustelemassa ravaaminen ole yleensäkin naisten ongelma?
Osasitpa hienosti lytätä tässä viestissä sekä miehet että naiset. Ryömi sieltä luolastasi nykypäivään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollainen "ahdistaa, mä en tiiä mitä haluun" ja terapiassa ja ystävien kanssa suhteen tilasta keskustelemassa ravaaminen ole yleensäkin naisten ongelma?
Kunpa miehetkin tajuaisivat hakea itselleen apua enemmän...
Olisi varmasti ihan hyvä aika esim. vuosi odottaa, mutta miten jaksan niin kauan? Elämä ilman läheisyyttä, kosketusta, myötätuntoa, lohdutusta, seksiä jne.
Ap
Kommentteja, kiitos!
ap