Imetysrauha ja innokkaat sukulaiset
Pakko avautua mieltäni pitkään painaneesta asiasta, jos täältä löytyisi vaikka kohtalotovereita...
Meille syntyi toinen lapsi lokakuussa. Meillä on ennestään siis 1,5 vuotias esikoinen. Koko juttu lähti siitä kun sain esikoiseni, minulla ei yrityksestä huolimatta onnistunut imetys. Seurauksena se, että muutenkin seonneet sukulaiset pimahtivat täysin. Vauvaa ruinattiin hoitoon ensimmäisen kerran 2 viikon ikäisenä, kun ei imetyskään ollut "esteenä". Lapsen mummi vihjaili pitävänsä esikoisen luonaan kokonaisia viikonloppuja. Aina kun mentiin kylään, lapsi riuhdottiin sylistä lupia kyselemättä ja lapsen kasvaessa tuli sellaisia kommentteja niin kuin: "et sinä äitiä mihinkään tarvitse kun mummi/täti on tässä". Vuoden täytettyään lasta alettiin haukkua tyhmäksi kun on kiintynyt liikaa äitiin. Ja kaikkea muuta hermoja raastavaa.
Toisen kohdalla imetys onnistuikin ilman mitään ongelmia. Nyt kun sukulaiset ehtivät tottua siihen, että vauvaa voi syöttää pullosta kuka tahansa, niin häkellyttiin täysin siitä, että imetän. Jokapäiväinen aihe on se, miten minun pitäisi jo alkaa vähentämään imetystä (vauva reilu 1 kk ikäinen), ettei vauva MINUN maidollani mihinkään kasva, ja että imetän tahallani siksi, ettei sukulaiset saa koskaan hoitaa. Yritin tulla vastaan sen verran, että ehdotin että tullaan mummolaan kerran viikossa ja saavat hoitaa vauvaa mielin määrin, mutta minä hoidan syötöt. No ei se mummille eikä tädeille riitä, viime viikolla käly soitteli miehelle ja valitti tunnin kun hän ei saa kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa kun minä "tuppaudun" mukaan. Joka kerta kun alan imettämään, joku tulee riuhtomaan vauvan tissiltä hirveän huudon kera ja sitten vauvalle tungetaan tutti suuhun ja leperrellään että älä turhaan itke. Vauvan täti oli ostanut sarjan tuttipulloja ja korvikkeita ja tarjoaa niitä minulle, että jos nyt hän saisi syöttää näistä välillä...
Olen aina hakenut vauvan takaisin syömään lupia kysymättä ja sanonut että en pidä siitä kun vauva otetaan lupaa kysymättä. Nyt viimeksi miehelle soitti lapsen mummi, joka sanoi että ensi kerralla kun tullaan kylään niin minun pitää kysyä lupa että voin ottaa oman lapseni syömään. O.o
Olen ihan loppu tämän asian kanssa. Millään mitä sanon, ei ole merkitystä. En haluaisi pilata hyvää imetystä pullolla.
Kommentit (28)
Oletko ap koskaan edes yrittänyt sanoa tiukasti, että "lopeta tuollaiset puheet, olet todella loukkaava!"
Kuten kakkonen sanoo, sukulaiset varmaan luulevat olevansa vitsikkäitä, mutta oikeasti kenenkään asiana ei ole riuhtoa vauvaa mihinkään tai ladella paskaa siitä, miten toisen äidinmaito ei kelpaa.
Jos et ole ikinä pannut pökiöille sukulaisillesi vastaan, niin nyt olisi viimeistään aika. Aikuinen ihminen osaa asettaa rajat sille, miten häntä saa kohdella. Opettele se, koska jos et osaa puolustaa itseäsi, miten kykenet lapsiesi puolta pitämään?
Sanot nyt reippaasti että jos eivät lopeta tuommoista sekoilua niin näkevät lasta seuraavan kerran vasta kun käytöstapansa löytävät. Vauva menee sinne minne äiti, eikä äidin tarvitse mennä minnekään loukattavaksi.
Mitä lapsen isä sanoo tilanteesta? Puolustaako sua vai seisoo tuppisuuna?
Näin Porvoossa. Vuoden huonoin provo -palkinto, *ojentaa*
Olen sanonut monesti, että imetystä en lopeta ja jos ei tämänlaiset puheet lopu niin kyläilemään ei tulla ollenkaan. Nyt ei menty anoppilaan eilen, vaikka normaalisti ollaan käytykin. Perään soiteltiin jo hädissään, miksei tullakaan kylään ("pitäähän lasten nähdä mummiaan").
Voi tosin olla että sukulaiset ovat täysin hulluja. Miehen tädin jutut alkoivat menemään niin överiksi esikoisen kohdalla, että en ole antanut hänelle hoitoon lapsia ollenkaan, vaikka on sitä vaatinutkin. Täti mm. haukkui minut synnytyksen jälkeen pystyyn jo sairaalassa vierailuaikana (synnytys oli pitkä enkä vaurioitta siitä selvinnyt), täti taisi vähän seota vauvan syntymästä, hänellä ei ole lapsia, mutta tiedettävästi kova vauvakuume (hänen miehensä ei halua lapsia). Hän ilmoitti minulle sairaalaan tultuaan, että kivuillani ja jaksamisella ei ole merkitystä ja minun on paras tottua siihen, että synnyttäneellä naisella on vain velvoitteita. Välillä kutsui itseään myös lapseni äidiksi "vahingossa" ja uteli minulta joskus, jos hain vauvan takaisin että pitäisikö minun hankkia ihan oma vauva. -.-
Ja toivoisin itsekin että tämä olisi provo, mutta valitettavasti täyttä totta. Eikä tässä ole murto-osaakaan siitä, mitä olen saanut kuunnella. Lapsen isä on ollut onneksi puolellani tässä asiassa, mutta ei siitä paljon apua näytä olevan.
Järkyttävä tarina. Siis järkyttävän törkeesti käyttäytyviä sukulaisia sinulla.
Olisiko ideaa, jos kotoa rauhallisella hetkellä soittaisit näille sukulaisille ja kertoisit todella jämäkästi, mitä käyttäytymissääntöjä vaadit noudatettavan ja mitä et hyväksy. Ja kerrot, että mikäli he eivät tottele, niin vauvaa eivät enää näe.
Ja jos miehesi soittaisi vastaavat puhelut omille sukulaisilleen. Voisitte vaikka kirjoittaa lapulle etukäteen "puheen", jonka pidätte.
Itse olen joskus saanut pidettyä puoliani tälla tavoin. Jään aina käytännön hässäkkätilanteissa toiseksi, mutta jos pääsen etukäteen harkitsemaan, mitä sanon ja valitsen sellaisen hetken, jolloin tunnen itseni vahvaksi, onnistun paremmin.
Nyt vain kertakaikkiaan ihan hirveä jämäkkyys peliin. Ja miehen pitää olla mukana. Myös hänen pitää tehdä selväksi, että kaikki menee vauvan ja sinun ja miehesi ehdoilla nyt, sukulaisilla ei ole mitään itsestäänselviä "oikeuksia" vauvaan.
Huhhuh nitä tekstiä! Tai sanotaanko näin et mitä sukulaisia...
Ensinnäkin sinä olet vauvan äiti ja päätät täysin milloin hän syö, mistä syö ja kuka syöttää. Nyt teet selvän rajan yli-innokkaiden sukulaisten kanssa vauvan hoitoon liittyen. Ei sinun kuulu olla varpaillaan oman lapsen kanssa, oikeesti.
Oisko hyvä jos ottaisitte vähän etäisyyttä sukulaisiin ja rentoudut nyt vauvan kanssa? Tai toinen niin sanotte selkeesti sukulaisille , lähinnö mummolle selkeästi missä menee raja. Jos siitä joku loukkaantuu niin sille ei voi mitäään.
Ja imetykseen liittyen vielä et jos se onnistuu hyvin ja tykkäät imettää niin älä ihmeessä jätä imettämättä sen takia mitä muut sanoo. Edelleen sinä olet äiti ja tiedät mikä on parhaaksi sun lapselle! :)
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap koskaan edes yrittänyt sanoa tiukasti, että "lopeta tuollaiset puheet, olet todella loukkaava!"
Kuten kakkonen sanoo, sukulaiset varmaan luulevat olevansa vitsikkäitä, mutta oikeasti kenenkään asiana ei ole riuhtoa vauvaa mihinkään tai ladella paskaa siitä, miten toisen äidinmaito ei kelpaa.
Jos et ole ikinä pannut pökiöille sukulaisillesi vastaan, niin nyt olisi viimeistään aika. Aikuinen ihminen osaa asettaa rajat sille, miten häntä saa kohdella. Opettele se, koska jos et osaa puolustaa itseäsi, miten kykenet lapsiesi puolta pitämään?
Teoriassa hyvä neuvo.
Kaikki ihmiset eivät pysty asettamaan rajoja sille, miten häntä saa kohdella. Eivät vain pysty, vaikka haluaisivatkin. Sitä en tiedä, onko Ap tällainen, puhun nyt yleisellä tasolla.
Jotkut oppivat lapsena, että heillä on oikeus asettaa rajat ja vaatia kunnioittavaa kohtelua. Jotkut oppivat lapsena, ettei heillä ole mitään oikeuksia asettaa rajoja eikä vaatia kunnioittavaa kohtelua. He oppivat, että heitä saa kohdella miten huonosti vain. Jotkut jälkimmisistä oppivat aikuisena terapiassa, että heillä on oikeus asettaa rajat.
En tiedä, onko Ap:lla kyse siitä, ettei hän pysty asettamaan rajoja vai ovatko sukulaiset aivan sekaisin. On ihmisiä, joita mitkään asetetut rajat eivät pidättele. Näiden kanssa yhteydenpito on vain sitten lopetettava.
Ehdotan myös, että pidätte nyt vähän hajurakoa sukulaisiin. Vauva on vasta aivan pieni, ehtii kyllä tutustua sukulaisiin myöhemminkin.
Heillä voi olla taustalla jotain omia traumoja muiden vauva-ajoista ja projisoivat näitä tunteita nyt teihin. Anna heidän olla ja käsitellä asiansa itse. Et ole heidän käytöksestä vastuussa, pidä huoli itsestäsi ja pienistä lapsistasi. Onnea vauvasta!
Ap, miksi miehesi ei lopeta puheluita, vaan puhuu tunninkin tuollaisen tädin kanssa? Puhelu poikki vaan heti, kun teksti alkaa liukua asiattomaksi.
"Minä en hyväksy tuollaista puhetta vaimostani, ja muutenkin sinun on syytä nyt heti muuttaa luuloasi siitä, että sinulla olisi sananvaltaa tai oikeuksia lapsiimme nähden. XX on heidän äitinsä, ja hän päättää, koska ja miten te olette kontaktissa lapsiin. Mitään haukkumista en kuuntele ollenkaan, ja päätän puhelun nyt tähän ja odotan hyvää ja perusteellista anteeksipyyntöä XX:lle"
Kuulostaa siltä, että todellisuudessa miehesi on selkärangaton nysväke, kuten sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap koskaan edes yrittänyt sanoa tiukasti, että "lopeta tuollaiset puheet, olet todella loukkaava!"
Kuten kakkonen sanoo, sukulaiset varmaan luulevat olevansa vitsikkäitä, mutta oikeasti kenenkään asiana ei ole riuhtoa vauvaa mihinkään tai ladella paskaa siitä, miten toisen äidinmaito ei kelpaa.
Jos et ole ikinä pannut pökiöille sukulaisillesi vastaan, niin nyt olisi viimeistään aika. Aikuinen ihminen osaa asettaa rajat sille, miten häntä saa kohdella. Opettele se, koska jos et osaa puolustaa itseäsi, miten kykenet lapsiesi puolta pitämään?
Teoriassa hyvä neuvo.
Kaikki ihmiset eivät pysty asettamaan rajoja sille, miten häntä saa kohdella. Eivät vain pysty, vaikka haluaisivatkin. Sitä en tiedä, onko Ap tällainen, puhun nyt yleisellä tasolla.
Jotkut oppivat lapsena, että heillä on oikeus asettaa rajat ja vaatia kunnioittavaa kohtelua. Jotkut oppivat lapsena, ettei heillä ole mitään oikeuksia asettaa rajoja eikä vaatia kunnioittavaa kohtelua. He oppivat, että heitä saa kohdella miten huonosti vain. Jotkut jälkimmisistä oppivat aikuisena terapiassa, että heillä on oikeus asettaa rajat.
En tiedä, onko Ap:lla kyse siitä, ettei hän pysty asettamaan rajoja vai ovatko sukulaiset aivan sekaisin. On ihmisiä, joita mitkään asetetut rajat eivät pidättele. Näiden kanssa yhteydenpito on vain sitten lopetettava.
No juu ei.
Neuvo on ainoa oikea mahdollinen.
Jos ei pysty pitämään omia ja lapsiensa puolia, sitten katkaistaan välit. Kynnysmatoksi ei missään oloissa suostuta.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään usko tätä stooria.
Perustele toki.
Kyllä minä ymmärrän, että ihmisen itsetunto voidaan sadistisessa lapsuudenkodissa nuijia niin maanrakoon, ettei puolia osata pitää.
Ap ei nyt kumminkaan kerro sellaisesta mitään, vaan kokee, että esim. käly on hurahtanut vasta nyttemmin.
Silloin on pakko ihmetellä, miten aikuiset, kahden lapsen vanhemmat eivät paremmin pidä puoliaan.
Käyttäytymisen mahdollistamisestahan tuossa on kyse. Käly häröilee ja rutkuttaa veljelleen tunnin puhelimessa ap:n tuppautumisista, ja MIES SE VAAN KUUNTELEE KILTISTI!
Jumalauta. Puhelu poikki, kuten 12 sanoi.
2
Olen kyllä sanonut asiat ensin nätisti, sitten jämäkämmin ja lopulta olen ilmaissut asian niin, että minä otan vauvan kun otan ja sillä hyvä. En hyväksy keneltäkään tuo tasoista puhetta, olkoonkin sitten mummi tai täti tai mikä hyvänsä (pahoittelut jos tekstistä saa sellaisen käsityksen).
Miehen siskot ovat aina olleet sellaista sorttia, että he ovat elämässään saaneet kaiken mitä haluavat, joten se kai heijastuu tähänkin tilanteeseen. Lapsen mummi (yllätys yllätys) on ihan samanlainen. Minäminäminä ja kaikki mulle ja heti. Muiden asemaan ei osata asettua ollenkaan.
Ihan ymmärrettävää ettei osa usko koko tarinaa. En olisi itsekään uskonut kun raskaaksi tulin, että minkälainen soppa tästä syntyy. Ennen raskautta mummit ja tädit olivat ihan normaaleita, sitten vauvan syntymä aiheutti jotain ja nyt kävi näin.
Vierailija kirjoitti:
Näin Porvoossa. Vuoden huonoin provo -palkinto, *ojentaa*
Ei tämä vuoden huonoin ollut. Aihehan oli ihan jees, mutta toteutus meni "yli". Ensi kerralla vähän vähemmän selitystä niin hyvä tulee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään usko tätä stooria.
Perustele toki.
Pitääkö aikuisille ihmisille perustella? Vauvaa "revitään käsistä", vastasynnyttäneen naisen kipuja mitätöidään, imetystä mollataan ja silti ap miehineen pitää viikottain yhteyttä.
Poskettomin väite: " Joka kerta kun alan imettämään, joku tulee riuhtomaan vauvan tissiltä hirveän huudon kera."
No varmaan juu...
En osta tätä tyhmyyttä. Olisi kannattanut hiukan jarrutella tuossa, olisi ollut uskottavampi. Tämä neuvona trollaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään usko tätä stooria.
Perustele toki.
ap kyselee neuvoja...
Meillä on melkein samanlainen tilanne! En tosin kylläkään imetä... Mutta teille tiedoksi, niin kyllä tällainenkin on mahdollista, vaikka onkin varmaan harvinaista että tilanne kärjistyi tällaiseksi.
Meillä on ainakin niin, että vauvan tädit haluavat lapsen kanssa kahden kesken ulos tai puistoon ja ilmoittavat että vanhemmat eivät tule sitten mukaan. Eräänä kesänä menimme mökille ja kävimme matkalla kaupassa. Lapselle, 3v, sanottiin kaupan ovella että minua ei sitten saa kutsua äidiksi muiden kuullen.
Joskus tällaisiin ihmisiin ei auta, vaikka miten jämäkästi sanoisi asiat. Meillä nyt marttyyrimummi on kieltäytynyt kokonaan yhteistyöstä. Lapsellakaan ei ole mitään asiaa heille, jos äiti on mukana...
Ei voi muuta sanoa kuin että sinulla on hulluja sukulaisia. Vähennä kanssakäymistä. Luulevat vissiin olevansa vitsikkäitä.