Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Imetysrauha ja innokkaat sukulaiset
ap10+15
20.11.2015 |
Pakko avautua mieltäni pitkään painaneesta asiasta, jos täältä löytyisi vaikka kohtalotovereita...
Meille syntyi toinen lapsi lokakuussa. Meillä on ennestään siis 1,5 vuotias esikoinen. Koko juttu lähti siitä kun sain esikoiseni, minulla ei yrityksestä huolimatta onnistunut imetys. Seurauksena se, että muutenkin seonneet sukulaiset pimahtivat täysin. Vauvaa ruinattiin hoitoon ensimmäisen kerran 2 viikon ikäisenä, kun ei imetyskään ollut "esteenä". Lapsen mummi vihjaili pitävänsä esikoisen luonaan kokonaisia viikonloppuja. Aina kun mentiin kylään, lapsi riuhdottiin sylistä lupia kyselemättä ja lapsen kasvaessa tuli sellaisia kommentteja niin kuin: "et sinä äitiä mihinkään tarvitse kun mummi/täti on tässä". Vuoden täytettyään lasta alettiin haukkua tyhmäksi kun on kiintynyt liikaa äitiin. Ja kaikkea muuta hermoja raastavaa.
Toisen kohdalla imetys onnistuikin ilman mitään ongelmia. Nyt kun sukulaiset ehtivät tottua siihen, että vauvaa voi syöttää pullosta kuka tahansa, niin häkellyttiin täysin siitä, että imetän. Jokapäiväinen aihe on se, miten minun pitäisi jo alkaa vähentämään imetystä (vauva reilu 1 kk ikäinen), ettei vauva MINUN maidollani mihinkään kasva, ja että imetän tahallani siksi, ettei sukulaiset saa koskaan hoitaa. Yritin tulla vastaan sen verran, että ehdotin että tullaan mummolaan kerran viikossa ja saavat hoitaa vauvaa mielin määrin, mutta minä hoidan syötöt. No ei se mummille eikä tädeille riitä, viime viikolla käly soitteli miehelle ja valitti tunnin kun hän ei saa kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa kun minä "tuppaudun" mukaan. Joka kerta kun alan imettämään, joku tulee riuhtomaan vauvan tissiltä hirveän huudon kera ja sitten vauvalle tungetaan tutti suuhun ja leperrellään että älä turhaan itke. Vauvan täti oli ostanut sarjan tuttipulloja ja korvikkeita ja tarjoaa niitä minulle, että jos nyt hän saisi syöttää näistä välillä...
Olen aina hakenut vauvan takaisin syömään lupia kysymättä ja sanonut että en pidä siitä kun vauva otetaan lupaa kysymättä. Nyt viimeksi miehelle soitti lapsen mummi, joka sanoi että ensi kerralla kun tullaan kylään niin minun pitää kysyä lupa että voin ottaa oman lapseni syömään. O.o
Olen ihan loppu tämän asian kanssa. Millään mitä sanon, ei ole merkitystä. En haluaisi pilata hyvää imetystä pullolla.
Kommentit (28)
Mä luulin että mulla oli rankkaa ku anoppi ja mun äiti sekosi mun esikoisesta, mutta niitä oli vaan kaksi ja ne vänkäs eri asioista. Anoppi oli imetysvastainen jo ennen synnytystä ja siitä se riemu repesi kun imetys onnistuikin. Kuulemma estin vauvan ja anopin suhteen muodostumisen kun vauva ei voinut tulla imetyksen takia hoitoon viikonlopuiksi...Lisäksi vaaransin lapseni terveyden kun annoin vain huonoa "lirua" enkä korviketta. Lapsi kasvoi yläkäyrällä, joten mitään oikeaa huolta ei lapsen kasvusta ollut. Anoppi soitti miehelle joka päivä ja vänkäs tästä imetyksestä. Ja se loukkaantui miehelle sydänjuuriaan myöten millon mistäkin, mm. siitä että mies oli ostanut itse omalle lapselleen asioita kysymättä anopin mielipidettä :D ei se paljon sillon naurattanut, mutta olihan se kaikki niinkuin jostain komediasta.
Imetysjankutus loppui kun lapsi oli 4 kk, muu jankutus kun miehellä meni totaalisesti äitiinsä hermo. Sillon alussa tehtiin linjaveto näiden pimahtaneiden mummojen suhteen että kumpikin hoitaa oman sukunsa, koska omalle äidilleen kommunikointi on vaan helpompaa ja aateltiin välttävämme sillä pahimmat väärinkäsitykset. Ainakin se säästi meidän kummankin hermoja huomattavasti.
Meillä ei kyllä toiminut kärsivällinen selittäminen ja puhuminen vaan homma muuttui normaaliksi vasta kun mies riiteli äitinsä kanssa oikeasti ja jäädytti tapaamiset muutamaksi kuukaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin Porvoossa. Vuoden huonoin provo -palkinto, *ojentaa*
Ei tämä vuoden huonoin ollut. Aihehan oli ihan jees, mutta toteutus meni "yli". Ensi kerralla vähän vähemmän selitystä niin hyvä tulee!
Liika on liikaa, ei tuo ole millään tasolla uskottavaa, semminkin kun ap ei kerro, että suku olisi muuten kauhea. Ja sittenkin panee ihmetyttämään millainen ihminen kaiken tuon jälkeen on noin tiiviisti tekemisissä sukunsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap koskaan edes yrittänyt sanoa tiukasti, että "lopeta tuollaiset puheet, olet todella loukkaava!"
Kuten kakkonen sanoo, sukulaiset varmaan luulevat olevansa vitsikkäitä, mutta oikeasti kenenkään asiana ei ole riuhtoa vauvaa mihinkään tai ladella paskaa siitä, miten toisen äidinmaito ei kelpaa.
Jos et ole ikinä pannut pökiöille sukulaisillesi vastaan, niin nyt olisi viimeistään aika. Aikuinen ihminen osaa asettaa rajat sille, miten häntä saa kohdella. Opettele se, koska jos et osaa puolustaa itseäsi, miten kykenet lapsiesi puolta pitämään?
Teoriassa hyvä neuvo.
Kaikki ihmiset eivät pysty asettamaan rajoja sille, miten häntä saa kohdella. Eivät vain pysty, vaikka haluaisivatkin. Sitä en tiedä, onko Ap tällainen, puhun nyt yleisellä tasolla.
Jotkut oppivat lapsena, että heillä on oikeus asettaa rajat ja vaatia kunnioittavaa kohtelua. Jotkut oppivat lapsena, ettei heillä ole mitään oikeuksia asettaa rajoja eikä vaatia kunnioittavaa kohtelua. He oppivat, että heitä saa kohdella miten huonosti vain. Jotkut jälkimmisistä oppivat aikuisena terapiassa, että heillä on oikeus asettaa rajat.
En tiedä, onko Ap:lla kyse siitä, ettei hän pysty asettamaan rajoja vai ovatko sukulaiset aivan sekaisin. On ihmisiä, joita mitkään asetetut rajat eivät pidättele. Näiden kanssa yhteydenpito on vain sitten lopetettava.
No juu ei.
Neuvo on ainoa oikea mahdollinen.
Jos ei pysty pitämään omia ja lapsiensa puolia, sitten katkaistaan välit. Kynnysmatoksi ei missään oloissa suostuta.
Yleisellä tasolla: Ihminen voi olla esim. lapsuuden kaltoinkohtelun (seksuaalisen hyväksikäytön, narsistivanhempien tms.) vuoksi kynnysmatto. Häntä ei auta pätkääkään kuulla, että kynnysmatoksi ei pidä suostua.
Asiat eivät ole aina omia valintoja, vaikka he, jotka pystyvät valitsemaan, niin voivat uskoa.
En puhu Ap:sta.
Mussuti mussuti. Ap olisi kertonut asiasta, jos tausta olisi tuollainen. Siihen perustan kommenttini. Pysy sinäkin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melkein samanlainen tilanne! En tosin kylläkään imetä... Mutta teille tiedoksi, niin kyllä tällainenkin on mahdollista, vaikka onkin varmaan harvinaista että tilanne kärjistyi tällaiseksi.
Meillä on ainakin niin, että vauvan tädit haluavat lapsen kanssa kahden kesken ulos tai puistoon ja ilmoittavat että vanhemmat eivät tule sitten mukaan. Eräänä kesänä menimme mökille ja kävimme matkalla kaupassa. Lapselle, 3v, sanottiin kaupan ovella että minua ei sitten saa kutsua äidiksi muiden kuullen.
Joskus tällaisiin ihmisiin ei auta, vaikka miten jämäkästi sanoisi asiat. Meillä nyt marttyyrimummi on kieltäytynyt kokonaan yhteistyöstä. Lapsellakaan ei ole mitään asiaa heille, jos äiti on mukana...
ap vauhdissa taas.
Näinkö se on että jos jollain ihmisellä sattuu käymään huono tuuri sukulaisten kanssa niin asian täytyy olla provo? Millä perusteella?
Anoppi ilmoitti minulle synnytyksen jälkeen että hän on ostanut vauvalle kaiken pinnasänkyineen päivineen kotiinsa, että ilmoittakaa vain sitten kun vauvan,voi hakea sairaalasta.
Jouduimme muuttamaan toiselle puolelle Suomea, kun anoppi ei uskonut,hyvällä eikä pahalla, ettei saa vauvaa.
Tsemppiä ap, niin tilanteeseesi kuin näihin epäilijöihinkin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen tiukkapipoja täällä on tähän aikaan aamusta vai kirjoitteleeko siellä ap:n mummi? Ihmettelen suuresti että haukutaan kynnysmatoksi ja kun joku antaa neuvon tai samanlaisen esimerkin niin se onkin mukamas,ap joka tekee tarinasta uskottavampaa... Menee kyllä usko ihmisiin kokonaan. Ap kysyi neuvoja tilanteeseen, joten te jotka ette osaa kirjoittaa muuta kuin sanan provo, jättäkää vastaamatta. Ja ap:ole tiedoksi, yrittäkää vielä kerran keskustella sukulaisten kanssa. Pidemmän päälle tuollainen tilanne ei toimi.
Mulle tuli just mieleen, että olisi äärimmäisen mielenkiintoista tehdä tutkimus täällä vauva.fi-keskustelupalstalla siitä, kuinka monia vaikeita tositarinoita leimataan provoksi. Tämä käy esiin erityisesti aloituksissa joissa käsitellään vaikeita perhesuhteita tai lapsen vaikeaa asemaa perheessä. Tutkimus olisi erittäin mahdollista toteuttaa osallistuvalla havainnoinnilla, keräämällä taustaaineistoksi vaikeita tosielämän tilanteita ja tutkia sitten, kuinka voimakas ihmisen tarve on leimata se valheeksi. tutkimusasetelma olisi mitä mielenkiintoisin! Luulen että tässä provoksi leimaamisessa on kyse todellisuuden ja vaikeiden tunteiden kieltämisestä, joita aloitus aiheuttaa lukijassa. Lukija hämmentyy ja kokee ehkä jotain omaan elämään liittyviä vaikeita käsittelemättömiä tunteita. On helpompi lakaista koko asia pois, uskomalla että aloitus on provo, kuin kohdata todellisuus. Tuntuu että tämä sama ajattelutapa on ujuttautumassa yhteiskuntaan muutenkin, nykyäänhän on valloillaan jo ajatusmaailma "poliisit ja media valehtelee, meille valehdellaan jne".
Alue: Aihe vapaa
Yleisellä tasolla: Ihminen voi olla esim. lapsuuden kaltoinkohtelun (seksuaalisen hyväksikäytön, narsistivanhempien tms.) vuoksi kynnysmatto. Häntä ei auta pätkääkään kuulla, että kynnysmatoksi ei pidä suostua.
Asiat eivät ole aina omia valintoja, vaikka he, jotka pystyvät valitsemaan, niin voivat uskoa.
En puhu Ap:sta.