Kasvatusongelmia (10 v)

Vierailija:

Pienessä ajassa on muuttunut:

- lopetti harrastuksensa

- ei tee läksyjään

- kokeista seiskoja

- katsoo tv:stä sarjoja ja elää niiden maailmoissa

- ei kuuntele käskyjä

- ei esim. kampaa tukkaansa

- syö nirsosti ja vähän

muuten on kyllä ihan iloinen ja tyytyväisen oloinen (mutta äiti ei ole)

Pitäisikö antaa olla vaan ja odottaa, että vaihe menee ohi ja lopettaa jatkuva nalkutus?

Tilaisin ajan kasvatus- ja perheneuvolaan.

Totaalinen muutos käyttäytymisessä huolestuttaisi tosi paljon.



Onko teillä keskusteluyhteys ja luottamus, sinun pitäisi saada lapsi avautumaan mikä hänen mieltään painaa.



Epäilen masennusta.

ja on kyllä muutenkin asosiaalinen. Eli ei välttämättä ole murrosikään kuuluvaa vaan asiaa kannattaa selvitellä. Kannataisko olla yhteydessä esim. opettajaan ja koulukuraattoriin/-terveydenhoitajaan näin aluksi.

Mutten minä kyllä jäisi vaan odottelemaan parempaa päivää -siinä vierähtää äkkiä useampikin vuosi ja pahemmaksi menee.

Telkkarista lähtisi kaukosäätimet jemmaan, porkkanoita keksisin numeroiden parantamiseksi ja niin eespäin

Jos kerta muuten on iloinen niin tuskin on kyse masennuksesta.

Onko lapsella kavereita joiden kanssa viettää myös aikaa?



Kannattaa kyllä telkkarin katselua yrittää rajoittaa jos lapsi ei muuta teekkään. Sama tietokonepelien kanssa jos niitä pelailee.

Mutta jos viettää aikaa myös kavereiden kanssa niin tuskinpa on mitään epänormaalia :)

niin veisin kilpirauhaskokeisiin tuon ikäisen.

jos ei itsekään tiedä mikä vaivaa, harvemmin kukaan itse osaa itsestään sanoa että mistä mikäkin olo milloin johtuu. Ajattelin että voisiko olla kaverien kanssa jotain häikkää, kiusataanko, hiljaisesti, eristetäänkö, olisko jotain tälläistä. Kukaan ei ole tahallaan " ikävä" , eikä tässä nyt mikään syyllistäminen auta. Ja kun aletaan etsiä vikoja, alkaa usein suuret pyörät pyörimään, ja lapsi menee pesuveden mukana, eli etene varovaisesti. Saattaahan olla pelkästään kevätväsymystä, ja vielä pitäisi jaksaa kuukausi ja risat.

( Meillä ope sanoi terkkarille että on niin hiljaiseksi tyttö käynyt, ja terkkari intoutui tästä, ja lähetti terapiaan, oppilashuoltoryhmässä kehitteli juttua kuinka on outo lapsi, ja juttu paisui kun pullataikina. Lopulta oli pako vaihtaa koulua, ja kaikki mennyt hyvin koulun vaihdon jälkeen.) Samanikäisestä on kyse.

Ja kokeista seiskoja, onko se sun mielestä huono numero ?

paneutuisin tuohon läksyjen tekoon. Ottaisin vaikka jonkin kannustusjärjestelmän käyttöön, että kun jaksaa tehdä läket hyvin kesälomaan asti, pääseen loman alkajaisiksi jonnekin kivaan paikkaan (leflaan, Lintsille tms.) Jokin pistesysteemi käyttöön, joka sallii pari lipsahdusta mutta josta myös näkee selvästi kertyykö pisteitä tarpeeksi nopeasti. Koenumerot saa olla mitä on, ja jos läksyt tehdään kunnolla, eiköhän nekin parane joka tapauksessa.



Muihin onkin vaikeampi puuttua. Syöminen on tärkeää jaksamisen kannalta, sitä yrittäisin saada kuntoon mutta hienovaraisesti. Tekemällä vaikka lapsen herkkuruokia, antamalla lapsen osallistua ruoan tekoon ja ostosten suunnitteluun jne.



Viettäisin muutenkin enemmän aikaa lapen kanssa. ottaisin mukaan kauppareissulle ja kävisin samalla kahvilla. Yhteiset kävelyretket, leipomiset yms. on myös hyvin jutteluhetkiä. pikkuhiljaa ehkä selviää, onko lapsella jokin isompi mureh vai ei. Tivaamalla sitä tuskin saa esiin.

Olen miettinyt kasvatusneuvolaakin, mutta pelkään että ongelmaa aletaan vaan paisutella, ja että turhaan leimaantuisi " ongelmatapaukseksi" . Olisin huolissani, jos huomaisin että on masentunut, mutta on ihan normaalin iloinen, on kavereita, luulisin että on koulussa suosittukin. Jotenkin vaan tuntuu, että on taipumusta laiskuuteen ja haaveiluun ja " tärkeät" asiat unohtuu ja jää tekemättä. Harmittaa myös harrastus, jonka jätti kesken, vaikka oli siinä hyvä. ap