Lue keskustelun säännöt.
Haluan kummiudesta eroon mutta en pääse
Tiellä tähtiin
15.11.2015 |
Tein tänään postauksen blogiini siitä että kummiudesta ei pääse vahingossakaan eroon. Miksi? Saahan suomessa avioeronkin. Pitäisikö suomessa saada erota kummintehtävistä.
Kommentit (29)
Niinku miksi sää edes aloit kummiksi ? Eikä silloin tullu mieleen ennen ryhtymistä ottaa asiasta selvää? Tosin oma kummini lakkasi olemasta kummini rippijuhliini tekemänsä haukkumasoiton jälkeen. (Terveisiä jos tunnistat itsesi! )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmyyttäni rupesin kummiksi. Ei silloin tullut mieleenkään että kummiudesta voisi tulla painajainen.
Mitä väliä? Ei kummius käytännössä velvoita yhtään mihinkään. Miehelläni on liuta kummilapsia, ei ole pahemmin ollut kuin nimi paperissa. Yksi yhteinen ja mies suorastaan kielsi ettei mitään - luovutin sitten. Miehen suvussa ei yleensäkään ole tapana olla kuin muodollisia kummeja, koska seurakunta ne määrää olemaan - typerä ja aikansa elänyt tapa.
Ihan alkuperäinen ajatus kummiudessa on ollut aikaa ennen sosiaalihuoltoa, kristillisen kasvatuksen lisäksi, että kummi ottaa lapsen huoltaakseen, jos vanhemmille sattuu jotain. Näin olen jostain lukenut. Lahjan osto on tullut vasta viimeisen 50 vuoden aikana ja räjähtänyt älyttömäksi viimeisen 20 vuoden aikana.
Sen kun vain lakkaat pitämästä yhteyttä. Itse kuulin kummeistani viimeksi kun olin ehkä 6-7-vuotias.
Voi taivas! Ei kummiutta saada tai kummiksi jouduta, vaan siihen pitää ihan itse suostua. Eikä toisaalta ketään pakoteta myöskään piikomaan ristäisiin. Eikä ketään voi pakottaa ostamaan lahjoja kenellekään. Kannattaa opetella sanomaan 'ei', niin elämä on helpompaa.
Ja koska kummiudesta ei ole mitään viranomaisten määräämää velvollisuus- ja/tai tehtävälistaa, niin kukaan ei velvoita sinua ostelemaan mitään tai edes toimimaan kummina. Senkun lopetat vaikka yhteydenpidon. Tai koska kummihan vastaa kristillisestä kasvatuksesta, niin ala ostaa kaikkea 'uskontohömppää' lahjaksi, kuten enkelitauluja, virsikirjoja jne. Eiköhän lapsen vanhemmat kohta itse toivo, että lopettaisit lahjojen ostamisen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää hyvät ihmiset alkako muuta kuin sisarustenne kummiksi. Kavereille voi kyllä sanoa ei, jos kummius tuntuu vain velvollisuudelta. Nykyään tuntuu siltä että jotkut tekevät kummiudesta hirveän numeron ja kummilta odotetaan yhtä sun toista. Syntymäpäivänä huomioiminen pitäisi riittää.
Kummius muuten päättyy automaattisesti, kun lapsi täyttää 18 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastikko kummius päättyy kun lapsi täyttää 18v.
No siihen on vielä yli kymmenen vuotta
Vierailija kirjoitti:
Oikeastikko kummius päättyy kun lapsi täyttää 18v.
No siihen on vielä yli kymmenen vuotta
Varmaankin, koska alunperin se oli tosiaan se huoltajuus-juttu, joskus kauan sitten. Itselläni oli muuten kummina pappi rouvineen ja minä olen juuri saanut paljon kristillisiä juttuja, jopa kristillisen kirjakerhon jäsenyyden vuodeksi. Ne kirjat oli oikeastaan ihan hyviä, vaikka niissä oli se jeesus-juoni mukana. He tilasivat minulle myös Totto-lehden ja sekin oli ihan kiva, ei taida olla enää olemassa, mutta se oli 70-luvulla kristillinen lastenlehti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummius muuten päättyy automaattisesti, kun lapsi täyttää 18 vuotta.
No mitenkäs niiden kohdalla, jotka kastetaan vasta aikuisena? Naapurini poika kastettiin ja konfirmoitiin 22-vuotiaana. Hänen kummeinaan oli tyttöystävä ja kaveri. Oliko tämä kummisuhde päättynyt jo ennen kuin alkoikaan?
Tämä jos mikä osoittaa koko kummisysteemin järjettömyyden. Kirkon jäseneksi ei pääse edes aikuinen ilman kummeja.
Oletpa outo... miksi sinulla on tuollainen "ystävä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahaa minä siis ole outo kun ystäväni käyttäytyy paskamaisesti minua kohtaan. hieno johtopäätös
Itse olen kyllä päässyt kummiudesta melko hyvin eroon viimeistään siinä vaiheessa kun kummilapsi on pääsyt ripilli, toisinaan ennen sitäkin aikankin väliaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He tilasivat minulle myös Totto-lehden ja sekin oli ihan kiva, ei taida olla enää olemassa, mutta se oli 70-luvulla kristillinen lastenlehti.
"totto" oli Lastenkeskuksen julkaisema lehti. Se yhdistyi 80-luvulla Joka Poikaan, jolloin niistä tuli aluksi JP-Totto ja sitten vaan JP. JP hävisi edellisen laman aikoihin. Totto oli minusta loistava lehti, Joka Poika ei kiinnostanut, eikä JP-Totto.
Olet outo, kun pidät tuollaista ihmistä ystävänäsi ja suostut hänen älyttömiin vaatimuksiinsa. Kasvata selkäranka ja aseta rajasi.
Vierailija kirjoitti:
Kummius muuten päättyy automaattisesti, kun lapsi täyttää 18 vuotta.
Ei, vaan kun kummilapsi konfirmoidaan. Kummi on hengellinen kasvattaja ja tehtävä päättyy kummilapsen hengelliseen täysi-ikäisyyteen eli konfirmointiin.
Ap, oletko jotenkin vähä-älyinen? Kummilapsesi äiti käyttää sua törkeästi hyväksi ja sä suostut siihen, MIKSI?! :D
Voi ei! Mulla on ihana kummi, tosi tärkeä ihminen mun elämässä. Ei ole lahjonut millään hirmu hintavilla lahjoilla vaan ollut läsnä ja rakas, luotettava aikuinen. Itselle olis kunnia asia olla kummi, täällä on tosi kylmiä ja ankeita tyyppejä:D
Jaa a kyllä mun kummit ainakin "erosi tehtävästään" kun olin noin 13v. Ei siihen muuta tarvita kun vähenevä yhteydenpito. En odota heiltä mitään.