Meidän lapset on huonoja nukkujia ja piste.

Eikä ole kausittaista, aina on ollut tuollaista. Ei ole allergioita tai muitakaan sairauksia (testattu). Esikoinen on ollut paras nukkuja ja nukkuu siis nytkin hyvin.

Jos haluat saada ne nukkumaan, niin huudatat niitä muutaman yön.

että kuopukselle pidetty kolme unikoulua - aivan turhaa. Keskimmäiselle kaksi, samoin turhaa. Ei mitään vaikutusta, heräilyt eivät vähentyneet, huuto vain lisääntyi. Viikko yritettiin, sitten musta rupes tuntumaan että olen lasteni kiduttaja.

Me asutaan kerrostalossa ja en oikein voi huudattaa poikaa, muuten laittaisin vain oman makuuhuoneen oven kiinni ja tulpat korviin ja nukkuisin kunnolla.

ehkä sit nukahtavat uudestaan, kun huomaavat, ettei mitään hätää ole.

Kutonen, no miten sen nyt ottaa... Jos viikossa ei tapahdu mitään muutosta parempaan, pelkästään huonompaan,niin musta sillon ei enää voi jatkaa. lapsi varmaan jo sellasesta saa todellisia traumoja.



Ja ei niin, onhan tää perinnöllistä, olin itse lapsena huono nukkuja, pelkäsin kauheasti iltoja ja öitä ja heräilin tuon tuostakin (siis isompanakin). Minulle on myös ihan vieras ajatus nukkua yö heräämättä, en ole koskaan tehnyt niin.



Tämä kiukunpurkaus johtui nyt lähinnä siitä, että kun me vihdoin ollaan keksitty toimivin ratkaisu, eli että nukkuvat samassa huoneessa tai jopa vieressä niin kaikki saa joten kuten nukuttua, NIIN eikös heti tutut ja vieraat arvostele, että ihan kauheeta ja ei saisi nukuttaa vieressä jne. Tulkoot vaan itse meille nukuttamaan lapsemme oikein! Kyllä he edelleen heräävät mutta vieressä rauhottuvat äkkiä uudestaan.



Okei, nyt mä meen nukkumaan, piti vaan purkautua.

Meillä esikoinen oli / on ihan samanlainen. On kokeiltu kaikki mahdolliset unikoulut ym. kikkailut mutta poika nukkuu hyvin ja rauhallisesti vain perhepedissä. Vajaat 2 vuotta taisteltiin kunnes todettiin että on pakko saada nukkuakin joskus ja otettiin poika viereen nukkumaan. Siihen loppui yörumba tässä perheessä. Kuopus taas siirrettiin omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn nukkumaan vuoden vanhana kun häntä selvästi häiritsi esim. mieheni kuorsaaminen tai meidän kääntyilymme sängyssä yön aikana. Ihan samalla tavalla on toimittu molempien lasten kanssa ja 2 erilaista lopputulosta. Voin siis yhtyä tuohon samaan mielipiteeseen että aina ei vika ole vanhemmissa ja kasvatuksessa tai tavoissa toimia vaan joskus lapset yksinkertasesti ovat herkempiä heräilyyn tai tarvitsevat enemmän läheisyyttä, yölläkin.

Voi, onpa kurjaa, jos saat tuollasia kommentteja.



Meillä esikoinen nukkui ihan hyvin pienenäkin, kaksi pienempää eivät sitten nukkuneetkaan. Ja iha samoin, kaikkien kokeilujen jälkeen todettiin perhepeti toimivimmaksi. Nyt tosin siirsin pienet omaan sänkyyn ja sinne nukahtavat illalla (myös itsekseen niin kuin teillä) ja nukkuvat 2 - 6 tuntia ennen kun heräävät. Sitten saavat tulla viereen ja nukkuvat siinä loppuyön. Mä en enää välitä mitä muut ajattelee. Jos tämä ratkasu toimii meillä ja kaikki on siihen tyytyväisiä niin miksi pitäisi tehdä toisin.



Kent ja lapset 7v, 3v, 2v

Anna ihmeessä muiden ihmetellä ja ota viereen, jos se yhtään tilannetta helpottaa. Itse olen tullut siihen tulokseen, että vanhemmuus on vaativaa, mikä tahansa asia elämää ja arkea helpottaa, tee se! Kyllä sulle haastetta jää ihan varmasti.



Ja asiaan. Meillä esikoinen tuli joka yö viereen 5-vuotiaaksi asti. Viimein otettiin käyttöön tarrat, jotka hän sai jokaisesta omassa sängyssä nukutusta yöstä. Tietty määrä tarroja oikeutti lelun valintaan kaupassa. Eli lahjottiin lapsi nukkumaan omassa sängyssä, ja tämän motivoinnin jälkeen oppi sitten nukkumaan täydet yöt omassa sängyssään.

Nämäkin kaksi lasten elämään kuulumatonta asiaa kun karsit niin katsotaan sitten uudestaan.......

Enpysty itse mitenkään vaikuttamaan meillä olevan metelin määrään, kun noi junat ei minua tottele. Eli lapsi sai sitä meteliin totuttelua ihan vauvasta asti vartin välein. Ja aina heräsi.



Kyllä se heräily sitten vuoden iässä alkoi harvenemaan, ja ehkä puolitoistavuotiaana vielä heräsi silloin tällöin junaan, mutta enää ei ole herännyt.



Jos minä olisin jotenkin saanut ne junat pysähtymään, niin kyllä minä sen olisin tehnyt. Todella monet itkut niiden takia on itketty (siis myös äiti), ja koko perhe on vieläkin siitä rumbasta väsynyt.



Jos jollain on mahdollisuus vähnetää ääniä ja siten heräilyä, niin on varsinainen idiootti, jos ei sitä tee!

Kiitos kovasti kannustavista vastauksista! Tosiaan, eilen oikeen kypsytti taas muutamat kommentit joita sain lähipiiristä...



Lapset eivät syö makeata, karkkipäivä on kerran viikossa, eivätkä oikeen sillonkaan syö paljoa. Muutenkaan emme syö herkkuja kuin harvoin, eikä niitä ole kaapissa. Ruokavalion pitäis olla kunnossa, kaksi lämminät ateriaa päivässä, kotiruokaa siis, ja vihanneksia ja kasviksia.



Esikoinen katsoo televisiota joskus musta liikaakin, mutta pienet eivät välitä. Lapset on suuren osan päivästä ulkona. Päivisin lapset on ilosia ja pirteitä.



Oikeasti luulen, että tää on osaksi perinnöllistä.

Ne on ihmisiä, yksilöitä. Ei ne ole mitään nukkumis-syömis-koneita, vaan inhimillisiä lapsia.

meilläkin molemmat pojat olleet aika huonoja nukkujia, esikoinen huonompi mutta kyllä kuopuskin tuli 4,5-vuotiaaksi asti joka yö viereen. Lisäksi molemmilla on taipumusta herätä ennen aikojaan aamuisin - kokemuksesta tiedän että jos heräävät klo 5.30 jälkeen on turha kuvitella että enää nukahataisivat.



Enäähän tämän ei kuitenkaan pitäisi olla ongelma, pojat on 5 ja 8 v. eivätkä huutele äitiä joka kerta kun heräävät ja osaavat aamulla lukea hiljaa sängyssä kunnes herätyskello soi. Mutta minä herään silti joka yö ja valvon ja kuulostelen, että nukkuuko pojat tosiaan vielä. Heräilen aamuisin ja hiivin katsomaan, onko niillä jo valot päällä. Ja tämän lisäksi herään joka risahdukseen ja miehen uniseen ynähdykseen ja valvon sitten miettien, mikä se ääni oli... Olen siis edelleen yhtä univelkainen, enkä voi edes syyttää siitä lapsia :-)

Juuri viime yönä esim kuopus nukkuikin pidempään omassa sängyssään niin minä herään sitten klo 00 jälkeen vähän väliä miettimään, että onko sillä nyt kaikki hyvin ja lopulta pitää mennä katsomaan ja siihen se sitten herää. Ihan älytöntä! Olen myös huomannut, että jos olen jossain poissa lasten luota, niin nukun silti tosi pätkissä ja kevyesti. Nyt ois aika varmaan laittaa äiti unikouluun...