Miksei lukiossa opeteta mbti-tyyppejä?

Yksi syy on siinä, että se on epäluotettava testi. Melkein puolet henkilöistä, jotka uusivat tuon testin reilun kuukauden kuluttua, saavat eri luokituksen kuin ensimmäisellä kerralla.

Varmaan samasta syystä, kun lukioissa ei opeteta horoskooppejakaan, vaikka moni väiteysti nekin varmuudella tunnistaa.

Samaa voisi kysyä mistä tahansa sinänsä hyödyllisestä asiasta. Psykologia on kuitenkin vain yksi oppiaine lukiossa, persoonallisuuspsykologia vain yksi psykologian osa-alue ja MBTI-tyypit ja Jungin funktiot vain pieni osa persoonallisuuspsykologiaa. Kaikkea mielenkiintoista ja hyödyllistä ei voi lukiossa opettaa. Jotakin täytyy jättää myös ihmisen oman kiinnostuksen varaan.

Minusta MBTI on hyödyllinen itsetuntemuksen työkalu, mutta en kyllä osaa tunnistaa muista tyyppejä. Toisaalta olen INTJ, joten ei kai kukaan oletakaan minun olevan kovin kiinnostunut muista ihmisistä. :)

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta. Ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivät pahemmin ajattele, joten pelkkää tekstiä se vain olisi.

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta. Ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivät pahemmin ajattele, joten pelkkää tekstiä se vain olisi.

Sinun mielestäsi siis kaikki kirjallisuus on turhaa, ja lukioikäisen pitäisi jo tuntea itsensä läpikotaisin? Ok.

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta.

Melko kajahtanut asia sanoa, kun toinen on juuri kertonut MBTI-testin parantaneen omaa itsetuntemusta. Onko sinulla muutenkin tapana tietää muiden asiat muita paremmin?

Koska tuo luokittelu on epätieteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta. Ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivät pahemmin ajattele, joten pelkkää tekstiä se vain olisi.

Ei pidä paikkaansa. Minä olen koko ikäni ajatellut "itsen problematiikkaa", omia ongelmiani, sitä millainen olen ja miksi, ja silti MBTI-testi joka tehtiin työnhaun yhteydessä, auttoi itsetuntemustani. Se auttoi ymmärtämään, että en ole "hullu" tai sairaalloisen omituinen, olenpa vaan harvinaista persoonallisuustyyppiä (INFJ), jonka ominaisuuksiin itse asiassa sovin erittäin hyvin. Olin aina luullut, että olen ainoa kaltaiseni, mutta nyt sain tietää että prosentti ihmisistä kuuluu samaan ryhmään. Se auttoi myös arvostamaan omia erityispiirteitä, joita ennen olin halveksinut ja ajatellut että kunpa pääsisi niistä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta. Ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivät pahemmin ajattele, joten pelkkää tekstiä se vain olisi.

 

Ei pidä paikkaansa. Minä olen koko ikäni ajatellut "itsen problematiikkaa", omia ongelmiani, sitä millainen olen ja miksi, ja silti MBTI-testi joka tehtiin työnhaun yhteydessä, auttoi itsetuntemustani. Se auttoi ymmärtämään, että en ole "hullu" tai sairaalloisen omituinen, olenpa vaan harvinaista persoonallisuustyyppiä (INFJ), jonka ominaisuuksiin itse asiassa sovin erittäin hyvin. Olin aina luullut, että olen ainoa kaltaiseni, mutta nyt sain tietää että prosentti ihmisistä kuuluu samaan ryhmään. Se auttoi myös arvostamaan omia erityispiirteitä, joita ennen olin halveksinut ja ajatellut että kunpa pääsisi niistä eroon. 

Ongelma vain on siinä, että testi on ihan höpöä. Eli olet löytänyt itsellesi itseäsi miellyttävän mielikuvituskarsinan.

Oletko ikinä pohtinut sitä, miksi nimenomaan nuo harvinaisemmat INF*-tyypit eniten hehkuttavat tuota testiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta. Ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivät pahemmin ajattele, joten pelkkää tekstiä se vain olisi.

 

Ei pidä paikkaansa. Minä olen koko ikäni ajatellut "itsen problematiikkaa", omia ongelmiani, sitä millainen olen ja miksi, ja silti MBTI-testi joka tehtiin työnhaun yhteydessä, auttoi itsetuntemustani. Se auttoi ymmärtämään, että en ole "hullu" tai sairaalloisen omituinen, olenpa vaan harvinaista persoonallisuustyyppiä (INFJ), jonka ominaisuuksiin itse asiassa sovin erittäin hyvin. Olin aina luullut, että olen ainoa kaltaiseni, mutta nyt sain tietää että prosentti ihmisistä kuuluu samaan ryhmään. Se auttoi myös arvostamaan omia erityispiirteitä, joita ennen olin halveksinut ja ajatellut että kunpa pääsisi niistä eroon. 

Ongelma vain on siinä, että testi on ihan höpöä. Eli olet löytänyt itsellesi itseäsi miellyttävän mielikuvituskarsinan.

Oletko ikinä pohtinut sitä, miksi nimenomaan nuo harvinaisemmat INF*-tyypit eniten hehkuttavat tuota testiä?

Piti olla IN**.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta. Ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivät pahemmin ajattele, joten pelkkää tekstiä se vain olisi.

 

Ei pidä paikkaansa. Minä olen koko ikäni ajatellut "itsen problematiikkaa", omia ongelmiani, sitä millainen olen ja miksi, ja silti MBTI-testi joka tehtiin työnhaun yhteydessä, auttoi itsetuntemustani. Se auttoi ymmärtämään, että en ole "hullu" tai sairaalloisen omituinen, olenpa vaan harvinaista persoonallisuustyyppiä (INFJ), jonka ominaisuuksiin itse asiassa sovin erittäin hyvin. Olin aina luullut, että olen ainoa kaltaiseni, mutta nyt sain tietää että prosentti ihmisistä kuuluu samaan ryhmään. Se auttoi myös arvostamaan omia erityispiirteitä, joita ennen olin halveksinut ja ajatellut että kunpa pääsisi niistä eroon. 

Ongelma vain on siinä, että testi on ihan höpöä. Eli olet löytänyt itsellesi itseäsi miellyttävän mielikuvituskarsinan.

Oletko ikinä pohtinut sitä, miksi nimenomaan nuo harvinaisemmat INF*-tyypit eniten hehkuttavat tuota testiä?

Olen pohtinut. Käsitykseni on että siksi, koska meidän piirteitämme arvostetaan aika vähän nykyisessä ekstroverttiyttä ja rationaalisuutta arvostavassa maailmassa. Siksi koemme itsemme jotenkin vääränlaiseksi elämään, esim. sosiaalisuutta ja tiimityötä korostavaan opiskelu- ja työelämään. Niitä, jotka tuntevat kuuluvansa vieroksuttuun marginaaliin, toki innostaa enemmän kuulla luonteensa olevan normaali, ja että sillä on jopa vahvuutensa, kuin niitä joiden sopimista ihmisten maailmaan oma luonne ei sillä tavalla vaikeuta. 

Tuohon teoriaan ei saa mielestäni jämähtää liikaa, koska se kertoo lopulta ihmisestä aika vähän. Mbti on mielestäni siitä huolimatta hyvin perusteltu (toisin kuin horoskoopit). Itsekin mietin usein mihin ryhmään ihmiset sijoittuvat - olen myös infj, joten tuo on varmaan aika luonnolista "meille". Mbti on minuakin auttanut ymmärtämään itseäni aika paljon.

Olisi kiva joskus kuulla rakentavaa kritiikkiä tuota teoriaa kohtaan. Monet tuntuvat lyttäävän sen täysin, mutta eivät ikinä perustele mielipidettään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta. Ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivät pahemmin ajattele, joten pelkkää tekstiä se vain olisi.

 

Ei pidä paikkaansa. Minä olen koko ikäni ajatellut "itsen problematiikkaa", omia ongelmiani, sitä millainen olen ja miksi, ja silti MBTI-testi joka tehtiin työnhaun yhteydessä, auttoi itsetuntemustani. Se auttoi ymmärtämään, että en ole "hullu" tai sairaalloisen omituinen, olenpa vaan harvinaista persoonallisuustyyppiä (INFJ), jonka ominaisuuksiin itse asiassa sovin erittäin hyvin. Olin aina luullut, että olen ainoa kaltaiseni, mutta nyt sain tietää että prosentti ihmisistä kuuluu samaan ryhmään. Se auttoi myös arvostamaan omia erityispiirteitä, joita ennen olin halveksinut ja ajatellut että kunpa pääsisi niistä eroon. 

Ongelma vain on siinä, että testi on ihan höpöä. Eli olet löytänyt itsellesi itseäsi miellyttävän mielikuvituskarsinan.

Oletko ikinä pohtinut sitä, miksi nimenomaan nuo harvinaisemmat INF*-tyypit eniten hehkuttavat tuota testiä?

Ihmisethän rakentavat identiteettiään hyvin paljon luokittelemalla. Esimerkiksi voi pitää identiteettiinään että olen keskituloinen, hyväsydäminen ja fiksu. Nämä kaikki ovat luokitteluja. Miksi sua hermostuttaa niin paljon, että joku muu haluaa luokitella itsensä myös kirjainyhdistelmällä, jonka kuvauksesta tunnistaa itsensä?

Luultavasti IN**-tyypit ovat erityisen kiinnostuneita testeistä, koska monet huomaavat olevansa jollain tapaa erilaisia kuin se millainen ihmisen "kuuluisi" olla: ekstrovertti, toimelias ja sosiaalinen. Huomattuaan että onkin ok olla tällainen kuin olen, tekee mieli jakaa ilahduttanut testi muidenkin kanssa ja jutella asiasta.

Sivuhuomiona, luulen että INFJ:tä on Suomessa enemmän kuin se 1 %, minkä verran yleensä sanotaan meitä olevan. Amerikassa tuo luku voikin pitää paikkansa.

T. Eri infj kuin aiempi kommentoija

Horoskooppeja ihmisille, jotka ajattelevat olevansa liian fiksuja uskomaan sellaisiin.

Tieteellinen pohja vähintäänkin hatara, lähinnä tuolla I-E-asteikolla on mitään validiteettia ja siinäkin on sama ongelma kuin muissakin: Tuo joko/tai-malli on harvinaisen surkea kuvaamaan ihmisiä, jotka todellisuudessa sijoittuvat normaalijakauman mukaisesti keskiarvon ympärille - kuten on helposti huomattavissa siitä, että testin tulos samalla ihmisellä usein vaihtelee.

Tuollaisessa lokeroinnissa on muutenkin sellainen ongelma, että sitten se oma lemppari introvertti-tyyppi antaa helposti oikeutuksen omalle huonollekin käytökselle ja toisaalta voi olla este itsensä kehittämiselle. Samoin aloitusviestissäkin mainittu "kyky" lokeroida joku hyvinkin lyhyen tuntemisen perusteella pikemminkin hankaloittaa kuin helpottaa kyseiseen ihmiseen aidosti tutustumista ja hänen käytöksensä ymmärtämistä. Ihmiset ovat yksilöitä, eivätkä neljän kirjaimen yhdistelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta. Ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivät pahemmin ajattele, joten pelkkää tekstiä se vain olisi.

 

Ei pidä paikkaansa. Minä olen koko ikäni ajatellut "itsen problematiikkaa", omia ongelmiani, sitä millainen olen ja miksi, ja silti MBTI-testi joka tehtiin työnhaun yhteydessä, auttoi itsetuntemustani. Se auttoi ymmärtämään, että en ole "hullu" tai sairaalloisen omituinen, olenpa vaan harvinaista persoonallisuustyyppiä (INFJ), jonka ominaisuuksiin itse asiassa sovin erittäin hyvin. Olin aina luullut, että olen ainoa kaltaiseni, mutta nyt sain tietää että prosentti ihmisistä kuuluu samaan ryhmään. Se auttoi myös arvostamaan omia erityispiirteitä, joita ennen olin halveksinut ja ajatellut että kunpa pääsisi niistä eroon. 

Ongelma vain on siinä, että testi on ihan höpöä. Eli olet löytänyt itsellesi itseäsi miellyttävän mielikuvituskarsinan.

Oletko ikinä pohtinut sitä, miksi nimenomaan nuo harvinaisemmat INF*-tyypit eniten hehkuttavat tuota testiä?

Ihmisethän rakentavat identiteettiään hyvin paljon luokittelemalla. Esimerkiksi voi pitää identiteettiinään että olen keskituloinen, hyväsydäminen ja fiksu. Nämä kaikki ovat luokitteluja. Miksi sua hermostuttaa niin paljon, että joku muu haluaa luokitella itsensä myös kirjainyhdistelmällä, jonka kuvauksesta tunnistaa itsensä?

Luultavasti IN**-tyypit ovat erityisen kiinnostuneita testeistä, koska monet huomaavat olevansa jollain tapaa erilaisia kuin se millainen ihmisen "kuuluisi" olla: ekstrovertti, toimelias ja sosiaalinen. Huomattuaan että onkin ok olla tällainen kuin olen, tekee mieli jakaa ilahduttanut testi muidenkin kanssa ja jutella asiasta.

Sivuhuomiona, luulen että INFJ:tä on Suomessa enemmän kuin se 1 %, minkä verran yleensä sanotaan meitä olevan. Amerikassa tuo luku voikin pitää paikkansa.

T. Eri infj kuin aiempi kommentoija

Samaa mieltä. Ihmisillä on tapana luokitella itsensä aina jollain tavalla, mbti on vain yksi niistä. Eikä se tarkoita että esim infj näkisi itsensä ainoastaan infj:na.

Tutkimusten mukaan Suomessa tuo luku on samaa luokkaa Suomessakin. Naisten parissa se luku taitaa olla 3%, miehillä taas 1%. Naisilla intj on harvinaisin.

T. Se edellinen infj

Kyllä tuota mbti-hommaa voisi koulussa oppimateriaalina käyttää, mutta ei psykologian vaan markkinoinnin yhteydessä.  Kyseisen höpötestin oikeudet omistava firma on nimittäin onnistunut siinä loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Horoskooppeja ihmisille, jotka ajattelevat olevansa liian fiksuja uskomaan sellaisiin.

 

Tieteellinen pohja vähintäänkin hatara, lähinnä tuolla I-E-asteikolla on mitään validiteettia ja siinäkin on sama ongelma kuin muissakin: Tuo joko/tai-malli on harvinaisen surkea kuvaamaan ihmisiä, jotka todellisuudessa sijoittuvat normaalijakauman mukaisesti keskiarvon ympärille - kuten on helposti huomattavissa siitä, että testin tulos samalla ihmisellä usein vaihtelee.

Tuollaisessa lokeroinnissa on muutenkin sellainen ongelma, että sitten se oma lemppari introvertti-tyyppi antaa helposti oikeutuksen omalle huonollekin käytökselle ja toisaalta voi olla este itsensä kehittämiselle. Samoin aloitusviestissäkin mainittu "kyky" lokeroida joku hyvinkin lyhyen tuntemisen perusteella pikemminkin hankaloittaa kuin helpottaa kyseiseen ihmiseen aidosti tutustumista ja hänen käytöksensä ymmärtämistä. Ihmiset ovat yksilöitä, eivätkä neljän kirjaimen yhdistelmiä.

 

Vaikka se lopullinen tulos onkin joko/tai, niin kyllähän käytännössä noissa jokainen sijioittuu asteikolle muulla tavoin, yleensä kun kerrotaan myös kuinka vahvasti kallistuu esim. I tai E puolelle. Joku voi olla siinä hyvin lähellä 50% ja silloin varmasti eri kerralla testeistä voi tulla eri tulos. Esim. itse olen erittäin vahvasti I, vahvasti, N, mutta sen viimeisen kirjaimen määräävä on hyvin lähellä 50%:a, olen juuri ja juuri J. 

Minusta tuo luokitus siis ei ole ongelma vaan se, jos ajatellaan että ne lokerot on ehdottomia. Itse koen tyypeistä lukemisen lisänneen muiden ymmärtämistäni, mutta en minä kyllä pyri laittamaan jokaista kohtaamaani ihmistä MBTI-ryhmään ja sen jälkeen odota että hän on tyypillinen ryhmänsä edustaja kaikessa, yksilöllisyyden ohittaen. Sen sijaan saatan jostain todeta, havaitessani vaikka joskus ennen minua syvästi ärsyttävää käytöstä, että ahaa, tyypillisen ekstrovertin tai vähemmän intuitiivisen ihmisen käytöstä. Eikä minua ärsytä enää niin, koska ymmärrän että kuten omilla ärsyttävillä luonteenpiirteilläni on paikkansa ja kääntöpuolen vahvuutensa, niin on niiden muidenkin luonteenpiirteillä.

Kyllä tuo testi antaa siinäkin mielessä vahvan käsityksen persoonallisuudesta, että jos menet sokkotreffeille ihmisen kanssa, joka sanoo olevansa esim esfp (ja on osunut arviossaan oikeaan), sitä tietää aika pitkälti mitä odottaa. Tuommoisessa tapauksessa ei kannata odottaa, että sokkotreffikumppani olisi sitä kaikkein syvällisintä tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva joskus kuulla rakentavaa kritiikkiä tuota teoriaa kohtaan. Monet tuntuvat lyttäävän sen täysin, mutta eivät ikinä perustele mielipidettään.

Ketjussa jo aiemmin mainittiinkin tuo ns. "test-retest-validity", eli tulokset vaihtelevat eri testikerroilla. Tämä on yleensä tieteessä selkeä merkki siitä, että testin taustalla olevassa teoriassa tai sen toteutuksessa on puutteita.

Testin kaksijakoinen malli (joko I tai E) on ongelma, koska todellisuudessa luonteenpiirteet noudattavat normaalijakaumaa eli suurin osa ihmisistä on asteikon puolivälissä. Jopa Jung, jonka aiempaan työhön MBTI pitkälti pohjautuu, vastusti vahvasti tällaista kaksijakoista mallia ihmisen persoonallisuuden kuvailussa.

Testi ei oikein istu olemassa oleveen tieteeseen aiheen ympärillä muuten kuin tuon I-E-akselin osalta. Vrt. vaikka big five.

Testi on kehitetty nimenomaan ammatinvalinnan ja työhönoton avuksi, mutta mitään näyttöä ei ole siitä, että siitä tosiasiallisesti olisi tässä apua.

Siinäpä noita yleisimpiä syitä. Netistä toki löytää lisää. Kannattaa miettiä sitäkin, että mikäli teoria olisi validi, niin miksi se on käytännössä kokonaan tiedemaailmassa hylätty selitysvoimaisempien teorioiden tieltä ja lähes ainoa taho joka julkaisee ja rahoittaa siihen liittyvää tutkimusta on firma, joka tienaa sillä kymmeniä miljoonia vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

 

Ketjussa jo aiemmin mainittiinkin tuo ns. "test-retest-validity", eli tulokset vaihtelevat eri testikerroilla. Tämä on yleensä tieteessä selkeä merkki siitä, että testin taustalla olevassa teoriassa tai sen toteutuksessa on puutteita.

Testin kaksijakoinen malli (joko I tai E) on ongelma, koska todellisuudessa luonteenpiirteet noudattavat normaalijakaumaa eli suurin osa ihmisistä on asteikon puolivälissä. Jopa Jung, jonka aiempaan työhön MBTI pitkälti pohjautuu, vastusti vahvasti tällaista kaksijakoista mallia ihmisen persoonallisuuden kuvailussa.

Testi ei oikein istu olemassa oleveen tieteeseen aiheen ympärillä muuten kuin tuon I-E-akselin osalta. Vrt. vaikka big five.

Noiden test-retest-validityn ja kaksijakoisuuden suhteen useimmat psykologian ja muiden ihmistieteiden tulokset olisi kritisoitavissa. Sopiikin paremmin koviin luonnontieteisiin kovin tiukkoina vaatimuksina noita pitää.

Esim. psykologiassa nykyään yleisesti hyväksytään temperamenttitutkimuksen alalta tiettyjä asioita, ja siinäkin jaetaan ihmisiä kaksijakoisesti. Toki tiedostaen että kaikki oikeasti sijoittuvat vaikka sensitiivisyyden suhteen jonnekin asteikoilla, ei niin että olisi vain 2 lokeroa, vaikka yhdestä voidaankin puhua matalasti ja toisesta korkeasti sensitiivisenä. Samoin MBTI-testin lokeroita voidaan miettiä jatkumoina, silti vaikka selkeyden vuoksi lopullinen tyyppi ilmoitetaankin vain kirjaimilla. Samoinhan temperamenttitutkimuksen termein voin ilmoittaa olevani vaikka korkeasti häiriintyvä ja matalasti sinnikäs, vaikka en varmaan ole ääripäätä kummassakaan.