Miksi elän sotkussa vaikka haluaisin olla siisti?

Katselin taas lattialla kieriskeleviä pölykoiria. En tajua. Inhoan sotkua ja likaa, miksi vain katson niitä?

Ennen elin exän kanssa, joka oli päivät kotona (työtön) ja lapset oli koulussa. Exää ei kiinnostanut siivoaminen, vaan se lorvi ja teki kaikkia omia mukavia juttuja, kuten ompeli tai hoiti puutarhaa ulkona. Joskus hän terävöityi ja siivos ja samalla natkutti minulle siivoamisesta. Minä kävin päivät töissä, illat kuljetin lapsia harrastuksessa. Ja minulle natkutettiin siivouksesta! Samoin jos hän joutui tekeen jotain ylivoimaisen vaikeaa, kuten tiskaamaan käsin, sain siitäkin moitteita. Siivosin minäkin varmaan suurin piirtein yhtä paljon kuin hän. Mutta väärin :/

Olen miettinyt, johtuuko tämä nykyinen sotkuisuuteni siitä, että "kostan" tavallaan asioita. Lapset asuvat vuoroviikoin, kun exä ei hyväksy ajatusta, että olisivat minulla vain.

M43