Miksi nykyaikana narsismia nähdään kaikkialla?

Nykyajan ihanne on yksilökeskeisyys, eli itsekeskeisyys. Narsisti on käytännössä vain erittäin itsekeskeinen ihminen.

Sotketaan perusitsekkyys ja tunnevammainen itsekkyys!

No ihan siksi kun sitä on kaikkialla. Nykyään tiedetään siitä ja siten voidaan sitä havaita ihmisillä.

Koska me eletään tällaista medikalisaatio-aikaa. Jokaiselle asialle pitää saada diagnoosi, niin sitten sen voi kuitata pois päiväjärjestyksestä tai uhriuttaa itsensä (mikä on kivaa). Ihan tavallinen, elämään kuuluva mielipaha, apeus tai pettymys onkin masennus-niminen sairaus, johon voi käydä hakemassa pillerin. Sillä saa omaan elämäänsä merkitystä ja arvoa. 

Oikea masennus on ihan eri asia. 

Kaikki, siis ihan kaikki, ihmiset ovat itsekeskeisiä jossakin määrin, ajattelevat ensin itseään, millaisen vaikutuksen tekevät muihin, mitä muut heistä ajattelevat. Hyvin monet tuntevat myös vahingoniloa, iloitsevat kun saavat tuntea itsensä muita paremmiksi. Kaikesta tuosta on maailman mittainen matka narsismiin, sosiopatiaan ja psykopatiaan. Ne ovat hyvin, hyvin harvinaisia piirteitä. Ja eihän kukaan koskaan määrittele itseään narsistiksi, tai edes narsistisia piirteitä omaavaksi. Ollaan vain narsistien uhreja. Helppoa!

Kun jollekin vaivalle saa "hienon" nimen ja diagnoosin, ei tarvitse kohdata omaa, arkista todellisuuttaan, eritellä omaa elämäänsä, omia tunteitaan ja valintojaan. Vastuun omasta itsestään saa siirrettyä diagnoosin piikkiin. 

Koska kansan suussa termistä narsismi on tullut peruskauraa, ja kuka tahansa keittiöpsykologi voi heittää ilmoille exästään tms. tekemänsä diagnoosin. Psykiatrisella termillä narsisti tai psykologisella termillä narsismi, sillä ei ole mitään tekemistä! Kaikissa ihmisistä löytyy psykologisessa mielessä tarkasteltuna narsismia. Kansalla on puurot ja vellit sekaisin.

Eräs psykiatri (Hannu Lauerma) muistaakseni sanoi, että narsisteja on vain noin 2% väestöstä. Monet ihmiset kai käyttävät sanaa narsisti kuvaamaan itsekeskeistä ihmistä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä oikean narsismin kanssa. Voisi melkein sanoa, että narsisti on uudenlainen haukkumasana.

Kusipäitä ja itsekkäitä wannabe paskiaisia, kuten monet tosi teevee opit on näyttäneet toimiviksi esikuviksi. Todellisuus on kyseisten tapausten heikko itsetunto joka paistaa läpi ja toiseksi oman typeryyden piilottaminen muilta teeskentelyllään. Turhakkeita sanoisin ja vieläpä epärehellisiä sellaisia.. No niin, huutakaa kuorossa "ei ku muutkin" tai "sellaisia ihmiset ovat" tai muita heikkojen mieltenne selityksiä jotka on kuultu tuhat kertaa.

Nykykulttuuri suosii sekä narsististen piirteiden että narsistisen luonnehäiriön syntymistä. Toisaalta kaikilla kuuluukin olla jonkin verran narsistisia piirteitä.

Varsinainen luonnehäiriö ("aito narsisti")  on silti aika harvinainen. Arkikielessä narsistia käytetäänkin nykyisin kuvaamaan ketä tahansa itsekeskeistä tai muuten ärsyttävää ihmistä. Lisäksi moni käyttää narsistileimaa defenssinä: Kun toiselle isketään narsistileima otsaan, niin ei tarvitse pohtia sitä omaa rooliaan kyseisen ihmissuhteen epäonnistumisessa, vaan kaiken selittää näppärästi toisen vaikeasti korjattava luonnehäiriö.

Sinänsä tuo psykiatrisen diagnoosin yleistyminen ja siirtyminen arkikieleen ei ole mikään uusi ilmiö. Esim "idiootti" oli aikaisemmin psykiatriassa tarkasti määritelty termi, joka korvattiin toisella kun se siirtyi yleiskieleen. Sama lienee edessä ennen pitkää myös narsistilla.

Looginen evoluutio: tunteilla ei maailmassa pärjää, vain kilpailemalla toisia vastaan järjellä. Tämä johtaa automaattisesti narsismiin.

Tämä johtuu siitä, että tärkeintä ihmiselle yleensä on "minäminäminä" ja "minuntarpeet". Sitten kun joku toinen ei pidäkään minä-ihmisen tarpeita niin tärkeinä kuin omiaan tai muiden tarpeita, hänet haukutaan narsistiksi. Eli siis haukkuja on tavallaan itse se narsisti. Aika huvittavaa :D

Ehkä enemmänkin muut persoonallisuushäiriöt sekoitetaan nykyään narsismiaan, eikä ihmekään. Siitä kuitenkin puhutaan eniten, eikä keskivertoihminen tiedä kovinkaan monesta erilaisesta persoonallisuushäiriöstä kuin vain niistä mistä on eniten kuullut.

Voitaisiin ehkä enemmänkin siirtyä diagnoosinimestä adjektiiviin, eli "hän käyttäytyi narsistimaisesti", ei että "hän on selvästi narsisti".

Vierailija kirjoitti:

Eräs psykiatri (Hannu Lauerma) muistaakseni sanoi, että narsisteja on vain noin 2% väestöstä. Monet ihmiset kai käyttävät sanaa narsisti kuvaamaan itsekeskeistä ihmistä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä oikean narsismin kanssa. Voisi melkein sanoa, että narsisti on uudenlainen haukkumasana.

2% on jo sen verran suuri määrä, että silloin ihmiset tuntevat jo aika montakin narsistia. Joka 50. kuitenkin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs psykiatri (Hannu Lauerma) muistaakseni sanoi, että narsisteja on vain noin 2% väestöstä. Monet ihmiset kai käyttävät sanaa narsisti kuvaamaan itsekeskeistä ihmistä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä oikean narsismin kanssa. Voisi melkein sanoa, että narsisti on uudenlainen haukkumasana.

2% on jo sen verran suuri määrä, että silloin ihmiset tuntevat jo aika montakin narsistia. Joka 50. kuitenkin..

Narsistin tunteminen ei kuitenkaan tarkoita, että tunnistaisi narsistin - ei vaikka olisi lukenut useammankin pop-psykologian kirjan aiheesta.

Moni ihminen käyttäytyy narsistisesti. Sitä on aivan oikein kutsua narsistisuudeksi tai narsistiseksi käyttäytymiseksi. Tervettä narsismia ei ole, vaan narsismi on aina sairasta. Terve itsekkyys ei ole narsismia.

En käsitä, miksi aloittajalla on tarve ikään kuin lakaista maton alle narsistinen käytös. Se, joka on sellaisen uhri, on todella yksin kohdatessaan aloittajan kaltaisia suhtautujia.

Pahinta on lapsuudessa koettu narsismi, henkilö ei silloin useinkaan tajua edes kokemuksiaan tai kohteluaan vääriksi, vaan uhriutuu niin että aloittajan kaltaisten on helppoa syyllistää tällainen ihminen. Eikä narsistisen vanhemman aikuinen lapsi saa ikinä oikeutta ihmisenä. Ellei todella tapaa narsismista täysin tai lähes vapaata ihmistä, joka alkaa oikaista hänen näitä vääränlaisia kokemuksia.

No meidän koko aikamme on narsistinen. Empatiakyky romahtaa ja tilalle tulee elämä jossa sisältönä on oma napa. Kaikenlainen itsekäs kusipäisyys on muotia ja alkaa olla monien mielessä itsestäänselvyys. Käytös, joka ennen olisi ollut häpeäksi. Ennen ihmiset tarvitsivat toisiaan selvitäkseen arjessa, nyt arvossa on yksin pärjääminen ja pinnalliset kuvat. Sairasta narsismia on varmasti vähän- tosi senkin määrä varmasti lisääntyy tällä tyylillä kun lapset jo vaurioituu. Mut narsistista käytöstä ja narsistisia piirteitä ihaillaan ja pidetään hyväksyttävinä- jopa ihailtavina. Ihmissuhdetaidot heikkenevät. Ehkä siksi narsismia näkyy kaikkialla. Olen varma, että mm täällä suomessa kehityksen huippu on ohitettu ja se, mihin ihmiset kykenevät kasvamaan ja kehittymään, tulee heikkenemään vauhdilla. Meistä tulee tyhmiä...

Veikkaan yhdeksi syyksi sotavuosia. Narsismi vaatii syntyäkseen sen, ettei pienen vauvan ja lapsen tarpeita huomioida. Sotavuosien jälkeiset sukupolvet ovat olleet niin monenlaisten ongelmien uuvuttamia, että kaikilla ei ole ollut aikaa omalle pikku vauvalleen.

Siellä ne narsismin syntyjuuret ovat. Ihmisestä ei tule narsistia, jos varhainen vuorovaikutus on onnistunut ja vauva ja pieni lapsi on saanut vastauksen tarpeilleen, huomiota ja rakkautta.

Mutta jos nämä puuttuvat, eikä tilannetta lapsen kasvaessakaan korjata, syntyy narsismia. Jos taas hyvät lähtökohdat saanut vauva kohtaa isompana lapsena laiminlyöntiä syntyy muita persoonallisuushäiriöitä, mutta ei narsismia. On helppoa ajatella aikaisempien sukupolvien saattaaneen olla sodan aikana tai heti sen jälkeen olosuhteiden pakosta kylmiä pikkuvauvoja ja lapsia kohtaan, eli omia vanhempiamme kohtaan, ja nykyiset sukupolvet maksavat viulut.

Vierailija kirjoitti:

Moni ihminen käyttäytyy narsistisesti. Sitä on aivan oikein kutsua narsistisuudeksi tai narsistiseksi käyttäytymiseksi. Tervettä narsismia ei ole, vaan narsismi on aina sairasta. Terve itsekkyys ei ole narsismia.

En käsitä, miksi aloittajalla on tarve ikään kuin lakaista maton alle narsistinen käytös. Se, joka on sellaisen uhri, on todella yksin kohdatessaan aloittajan kaltaisia suhtautujia.

Pahinta on lapsuudessa koettu narsismi, henkilö ei silloin useinkaan tajua edes kokemuksiaan tai kohteluaan vääriksi, vaan uhriutuu niin että aloittajan kaltaisten on helppoa syyllistää tällainen ihminen. Eikä narsistisen vanhemman aikuinen lapsi saa ikinä oikeutta ihmisenä. Ellei todella tapaa narsismista täysin tai lähes vapaata ihmistä, joka alkaa oikaista hänen näitä vääränlaisia kokemuksia.

Häh. Onhan tervettä narsismia. Se on juuri sitä tervettä itsekkyyttä. Jota ilman ihmisellä ei olis ollenkaan minuutta. Pieni lapsi on narsistinen ja luulee että maailma pyörii hänen ympärillään ja on olemassa häntä varten. Se on ihan biologinen selvitymiskeino. Normaalisti kehityksen myötä tämä narsismi vähenee ja jäljelle jää ihmisen minäkokemus. Ja joo, kulttuureissa missä mietiskely on arvossaan, tavoitellaan tietoisuutta, valaistumista- eli egon häviämistä. Silloin häviää myös narsismi. Mut niin kauan kuin olet tavallinen kuolevainen, sulla on ego- ja olet narsistinen. Luulenpa ettet tästä maasta kovin montaa egonsa hävittänyttä ihmistä tapaa. Olen itse kasvanut narsistisessa perheessä ja tämä asia on syvästi tuttu. Sulla on selvästi samanlaista taustaa, pitäisi mennä hyvään terapiaan selvittämään asioita, ettet katkeroidu. Ja pilaa (ihan itse) loppuelämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan yhdeksi syyksi sotavuosia. Narsismi vaatii syntyäkseen sen, ettei pienen vauvan ja lapsen tarpeita huomioida. Sotavuosien jälkeiset sukupolvet ovat olleet niin monenlaisten ongelmien uuvuttamia, että kaikilla ei ole ollut aikaa omalle pikku vauvalleen.

Siellä ne narsismin syntyjuuret ovat. Ihmisestä ei tule narsistia, jos varhainen vuorovaikutus on onnistunut ja vauva ja pieni lapsi on saanut vastauksen tarpeilleen, huomiota ja rakkautta.

Moderni tutkimus on kyllä nostanut tuon traumateorian rinnalle ja jopa ohi sellaisen teorian, että narsismin syntyyn vaikuttaa vääränlainen lapsen itsetunnon ruokkiminen. Eli näistä pumpulissa kasvatetuista curling-äitien lapsista tulee uusi, entistä narsistisempi sukupolvi. Asenteet lastenkasvatuksessahan alkoivat muuttua jo 60-70-luvulla, joten nykyinen narsismiepidemia voi hyvinkin olla tuota perua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ihminen käyttäytyy narsistisesti. Sitä on aivan oikein kutsua narsistisuudeksi tai narsistiseksi käyttäytymiseksi. Tervettä narsismia ei ole, vaan narsismi on aina sairasta. Terve itsekkyys ei ole narsismia.

En käsitä, miksi aloittajalla on tarve ikään kuin lakaista maton alle narsistinen käytös. Se, joka on sellaisen uhri, on todella yksin kohdatessaan aloittajan kaltaisia suhtautujia.

Pahinta on lapsuudessa koettu narsismi, henkilö ei silloin useinkaan tajua edes kokemuksiaan tai kohteluaan vääriksi, vaan uhriutuu niin että aloittajan kaltaisten on helppoa syyllistää tällainen ihminen. Eikä narsistisen vanhemman aikuinen lapsi saa ikinä oikeutta ihmisenä. Ellei todella tapaa narsismista täysin tai lähes vapaata ihmistä, joka alkaa oikaista hänen näitä vääränlaisia kokemuksia.

Häh. Onhan tervettä narsismia. Se on juuri sitä tervettä itsekkyyttä. Jota ilman ihmisellä ei olis ollenkaan minuutta. Pieni lapsi on narsistinen ja luulee että maailma pyörii hänen ympärillään ja on olemassa häntä varten. Se on ihan biologinen selvitymiskeino. Normaalisti kehityksen myötä tämä narsismi vähenee ja jäljelle jää ihmisen minäkokemus. Ja joo, kulttuureissa missä mietiskely on arvossaan, tavoitellaan tietoisuutta, valaistumista- eli egon häviämistä. Silloin häviää myös narsismi. Mut niin kauan kuin olet tavallinen kuolevainen, sulla on ego- ja olet narsistinen. Luulenpa ettet tästä maasta kovin montaa egonsa hävittänyttä ihmistä tapaa. Olen itse kasvanut narsistisessa perheessä ja tämä asia on syvästi tuttu. Sulla on selvästi samanlaista taustaa, pitäisi mennä hyvään terapiaan selvittämään asioita, ettet katkeroidu. Ja pilaa (ihan itse) loppuelämääsi.

On samaa taustaa ja olen vasta aivan sen polun kulun alussa (kohti poispääsyä). Silti minusta egon narsismi ei ole sama asia kuin terve itsekkyys.

Mutta tahdoin varsinaisesti sanoa, että on ehkä vähän vaarallaista ajatella että jokin narsismissa olisi tervettä, en osaa selittää miten terve puoliensa pitäminen ja terve minuus erottuu narsistisuudesta, mutta haluan silti nähdä ne eri asioina. Tai oikeastaan terapeutti, jolla käyn, on tätä mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan yhdeksi syyksi sotavuosia. Narsismi vaatii syntyäkseen sen, ettei pienen vauvan ja lapsen tarpeita huomioida. Sotavuosien jälkeiset sukupolvet ovat olleet niin monenlaisten ongelmien uuvuttamia, että kaikilla ei ole ollut aikaa omalle pikku vauvalleen.

Siellä ne narsismin syntyjuuret ovat. Ihmisestä ei tule narsistia, jos varhainen vuorovaikutus on onnistunut ja vauva ja pieni lapsi on saanut vastauksen tarpeilleen, huomiota ja rakkautta.

Moderni tutkimus on kyllä nostanut tuon traumateorian rinnalle ja jopa ohi sellaisen teorian, että narsismin syntyyn vaikuttaa vääränlainen lapsen itsetunnon ruokkiminen. Eli näistä pumpulissa kasvatetuista curling-äitien lapsista tulee uusi, entistä narsistisempi sukupolvi. Asenteet lastenkasvatuksessahan alkoivat muuttua jo 60-70-luvulla, joten nykyinen narsismiepidemia voi hyvinkin olla tuota perua.

Itse en usko tähän. Minusta on aivan selvää, että lapsi joka ei ole saanut huomiota ja hoivaa ja jonka tarpeisiin ei ole vauvana vastattu velkoo tätä lopun ikäänsä - eli hänestä tulee narsisti, ellei puutteita muissa varhaisissa kehitysvaiheissa korjata.

Voi olla, että curling-vanhemmuus tekee itsekeskeiseksi, mutta en näkisi sitä varsinaisena narsismina.