Oletko koskaan ollut kateellinen muille siitä että muilla on ollut normaalimmat tai terveemmät kotiolot kuin sinulla?

Kyllä, etenkin nuorena. Mulla alkkis-isä, josta tuli lähinnä vihannes ryypättyään. Äitillekin alkoholi maistunut ja miehiä riittänyt. Nuorempana toivoin perhettä, jossa olisi molemmat vanhemmat ja kumpikaan ei joisi.

Juu, huostaanotettuna ja kahdessa eri huonossa perheessä kärsineenä eläkkeelle 25-v.siirtyneenä dissosiatiivisenä ihmisenä jäin paitsi henkistä terveyttä,työtä,lähes kaikkea.

Ehken ole suoranaisen kateellinen, mutta elän eri maailmassa, kuin suurin osa ikäisistäni,joille moni asia on mahdollinen, minulle ei.

Muuten olen vaikean lapsuuteni kanssa sinut, mutta taloudellinen eriarvoisuus ärsyttää. Opiskeluaikana kaverien vanhemmat ostivat näille asunnon ja maksoivat puhelinlaskuja, itse kituutin opintotuella ja osa-aikatyöstä saamallani palkalla. Asuntolainan takaajiksi ei vanhemmistani ole enkä koskaan tule saamaan mitään perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, etenkin nuorena. Mulla alkkis-isä, josta tuli lähinnä vihannes ryypättyään. Äitillekin alkoholi maistunut ja miehiä riittänyt. Nuorempana toivoin perhettä, jossa olisi molemmat vanhemmat ja kumpikaan ei joisi.

Jättikö tuo jälkensä sinuun?

No joo, meillä myös alkoholismia. Isäpuoli oli alkkis, äiti ei voinut häntä jättää kun se oli kuitenkin niin ihana. Koskaan ei esim. reissattu missään eikä ollut mihinkään muuhunkaan kivaan rahaa, kun isäpuoli veti kaikki kurkusta alas. Koskaan ei voinut tuoda kavereita koulun jälkeen kotiin, kun ei tiennyt mikä siellä odottaa. Tarinoita riittäisi. Joo, olen katkera. Katselin telkkarista perhesarjoja ja mietin miksi meillä ei ole tuollaista. Eikä kaveritkaan aina ymmärtäneet miksi olen kateellinen jostain ihan perusjutuista, esim. siitä että kaikki syö päivällisen yhtä aikaa, tai että yleensä on päivällistä.

Kyllä, olen lestadiolaisesta moniongelmaisesta perheestä, sisaruksia yli 10.

Tavallaan juu. Toivoin että olisi vanhemmat jotka ei ryyppäisi, mutta en kyllä tavannut kenelläkään kavereistani sellaisia vanhempia joihin olisin omani suorilta vaihtanut. Kaikilla muillakin oli jotain ihme juttuja kotonaan. Yhden isä petti perheen äitiä kaikkien kanssa, yhden isä oli väkivaltainen himouskovainen, yhdellä oli äiti joka oli niin jees että se osti meille viinaa ja oli kuin yksi meistä, joidenkin vanhemmat oli aivan idiootteja niin että niistä meni älyllisesti ohi jo yläasteikäisenä...

Olin kateellinen siitä, että muilla oli tavalliset, huomiota herättämättömät vanhemmat.... ja muita ei kiusattu vanhempiensa takia. Minua kiusattiin, ja se ei tuntunut oikeudenmukaiselta, koska minä en voinut asialle mitään.

Olen tietysti ja taustani on vaikuttanut elämässäni lapsuuden jälkeen. Olen jo 40+, mutta asia kieltämättä vaivaa minua edelleen. Olen kouluttautunut (amk) ja pärjännyt työelämässä kolutukseeni nähden hyvin. Mietin silti missä olisin nyt, jos taustani olisi ollut tasapainoisempi. Olisin välttynyt myös muilta vaikeuksilta mitä elämässäni on vastaan tullut, jos kotikasvatukseni olisi ollut parempi.

Nyt olen vankasti jaloillani, mutta pidemmän ja vaikeamman kaavan kautta. Lapseni tulevat saamaan aivan toisenlaiset lähtöastetelmat. Se on elämässäni nyt tärkeintä.

Jep. Ja vituttaa kun sanotaan ettei vanhempia saa syyllistää, ovat tehneet parhaansa eikä aikuisena pidä vedota lapsuuteen: sittenhän on ihan sama miten lapsia kohdellaan, saa hakata ja raiskata koska kun ne täyttää 18 v on vanhemmat maagisesti tehneet vain parhaansa ja vaikka isä olisi raiskannut niin se lakkaa vaikuttamasta sinä päivänä kun täyttää 18. Muuten on luuseri. Joten Eerikat ym saa syyttää vain itseään kun ei pysynyt hengissä aikuisuuteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Olen tietysti ja taustani on vaikuttanut elämässäni lapsuuden jälkeen. Olen jo 40+, mutta asia kieltämättä vaivaa minua edelleen. Olen kouluttautunut (amk) ja pärjännyt työelämässä kolutukseeni nähden hyvin. Mietin silti missä olisin nyt, jos taustani olisi ollut tasapainoisempi. Olisin välttynyt myös muilta vaikeuksilta mitä elämässäni on vastaan tullut, jos kotikasvatukseni olisi ollut parempi.

Nyt olen vankasti jaloillani, mutta pidemmän ja vaikeamman kaavan kautta. Lapseni tulevat saamaan aivan toisenlaiset lähtöastetelmat. Se on elämässäni nyt tärkeintä.

Kuulostaa tutulta. Samoja tuntemuksia ja ajatuksia täällä.

Olen onnistunut kääntämään vaikean taustani voimavaraksi. Osaan aidosti iloita pienistä asioista. Joka aamu herätessäni tunnen onnea siitä, että on katto pään päällä, jääkaapissa ruokaa eikä kukaan hakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnistunut kääntämään vaikean taustani voimavaraksi. Osaan aidosti iloita pienistä asioista. Joka aamu herätessäni tunnen onnea siitä, että on katto pään päällä, jääkaapissa ruokaa eikä kukaan hakkaa.

Se on tietenkin hieno juttu, että olet pystynyt kääntämään asian noin. Ei ole silti oikein, että kukaan lapsi tai nuori joutuu kärsimään lapsuudessaan ja nuoruudessaan esim vanhempiensa alkoholismista, käytösongelmista tai mielenterveysongelmista. Kaikki eivät pysty kääntämään ongelmia voimavarakseen, ja joskus niitä ongelmia voi tulla niin paljon, että lapsi tai nuori ei enää kestä sitä vaan sairastuu.

Ei tollasesta asiasta voi olla kateellinen. Surullinen olen joskus, mutta mitä lapsuuden märehtiminen tässä iässä enää auttaa?

Olen kateellinen niille, joiden ei ole tarvinnut muokata itseään ja omia mielipiteitä teini-iässä, vastoin omaa maailmankuvaansa, perheen uskonnolliseen vakaumukseen.

Muitakin vaikeuksia perheessä oli, mutta niiden suhteen olen jotenkin armollisempi. Ne vastoinkäymiset olisivat voineet koskettaa lähes ketä tahansa. Sensijaan vanhempien, etenkin äidin, pakeneminen ahdistavaan kristillisyyteen ja oletus siitä, että minäkin olen uskonnollinen nuori, olivat hyvin ahdistavia ja tunnen niiden takia jonkinlaista katkeruutta. Olin jo valmiiksi pelokas ja ahdistunut teini, joten "maailman ihmisillä" pelottelu ja jatkuva sisäinen ristiveto siitä, mitä mistäkin asiasta pitäisi ajatella että se olisi "oikein"; jättivät syvät jäljet.

"Munankuorilla käveleminen" omien vanhempien läsnäollessa on erittäin tuttu tuntemus, vaikka meillä ei koskaan alkoholismia ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnistunut kääntämään vaikean taustani voimavaraksi. Osaan aidosti iloita pienistä asioista. Joka aamu herätessäni tunnen onnea siitä, että on katto pään päällä, jääkaapissa ruokaa eikä kukaan hakkaa.

Se on tietenkin hieno juttu, että olet pystynyt kääntämään asian noin. Ei ole silti oikein, että kukaan lapsi tai nuori joutuu kärsimään lapsuudessaan ja nuoruudessaan esim vanhempiensa alkoholismista, käytösongelmista tai mielenterveysongelmista. Kaikki eivät pysty kääntämään ongelmia voimavarakseen, ja joskus niitä ongelmia voi tulla niin paljon, että lapsi tai nuori ei enää kestä sitä vaan sairastuu.

En oikein käsitä kommentin syyllistävää sävyä. Mielestäni en antanut ymmärtää, että lasten tai nuorten kärsimys olisi ikinä oikein tai että kaikille kävisi niin kuin minulle. Puhuin vain ja ainoastaan itsestäni enkä tarkoittanut mitätöidä muiden kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei tollasesta asiasta voi olla kateellinen. Surullinen olen joskus, mutta mitä lapsuuden märehtiminen tässä iässä enää auttaa?

Tarkoitin, että olitko lapsena tai nuorena kateellinen.

ap

Olen. Monille naisille olen kateellinen heidän hyvästä isäsuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnistunut kääntämään vaikean taustani voimavaraksi. Osaan aidosti iloita pienistä asioista. Joka aamu herätessäni tunnen onnea siitä, että on katto pään päällä, jääkaapissa ruokaa eikä kukaan hakkaa.

Se on tietenkin hieno juttu, että olet pystynyt kääntämään asian noin. Ei ole silti oikein, että kukaan lapsi tai nuori joutuu kärsimään lapsuudessaan ja nuoruudessaan esim vanhempiensa alkoholismista, käytösongelmista tai mielenterveysongelmista. Kaikki eivät pysty kääntämään ongelmia voimavarakseen, ja joskus niitä ongelmia voi tulla niin paljon, että lapsi tai nuori ei enää kestä sitä vaan sairastuu.

En oikein käsitä kommentin syyllistävää sävyä. Mielestäni en antanut ymmärtää, että lasten tai nuorten kärsimys olisi ikinä oikein tai että kaikille kävisi niin kuin minulle. Puhuin vain ja ainoastaan itsestäni enkä tarkoittanut mitätöidä muiden kokemuksia.

Sanoin tuon kärkkäästi siksi, koska tämä on minulle niin herkkä asia. Itse hajosin murusiksi. Niinkin voi käydä.

Kyllä, todellakin. Muilla oli siistiä ja normaalit perheet, meillä vähän kylähullu perhe ja sotkuista, lisäksi tiukasti uskovaista niin etten saanut nuorena tehdä mitään normaaliakaan eli piti jokainen meno vielä täysi-ikäisenä selvittää tarkkaan. Jopa elokuvissa käynnistä isä sai raivarin, vaikka olin 18, omilla rahoillani kävin ja elokuva oli joku vanha keksinnöistä kertova, eli ihan lievä (sen jälkeen en kertonut vaan opin valehtelemaan). Olen kuullut itsestäni ja toisesta veljestäni sanottavan, että jännä että siitä perheestä tuli noin normaaleja lapsia. Vanhin veljeni on "erityistapaus".