Lue keskustelun säännöt.
Ei varaa mennä käymään isänpäivänä isän luona :(
08.11.2015 |
Itken täällä. Isä asuu muutaman sadan km päässä, eikä mulla ole varaa mennä hänen luokseen. Ei ole rahaa tankata autoa. Mulla on muutama kymppi, jolla saan jotain ruokaa ostettua että pärjään just sinne asti, kun saan rahaa.
Vaikka olisi rahaa mennä isän luokse, ei olisi rahaa ostaa hänelle lahjaa, enkä todellakaan mene ilman mitään lahjaa. En kehtaisi.
Mutta tilanne on se, ettei ole kumpaakaan varaa. Aion käydä heti, kun pystyn.
Ahdistaa kauheena ja itkettää vaan :(
Ja turha kenelläkään sanoa tähän, että kai sulla nyt sen verran rahaa on. Ei ole. Ja ei, ei ole yhtään kavereita, joilta lainata. Ei ole koskaan ollut kavereita, ei tule varmana koskaan olemaankaan. Oon aina ollu hyvin yksinäinen. Sukulaisten kanssa en ole ikinä ollut tekemisissä. Mulla on vain isäni :(
Kommentit (24)
Kurja tilanne... Olisi varmaan pitänyt miettiä tätä jo muutama viikko aikaisemmin, niin olisit ehtinyt säästää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokuko muka oikeasti antaisi rahaa tuntemattomalle..?
Miksi et kehtaa mennä ilman lahjaa? Se on sun isä. Luulis, että lahjaa tärkeämpää on nähdä sut.
Ja isän luulisi ymmärtävän myös sen että menet jonain toisena päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne... Olisi varmaan pitänyt miettiä tätä jo muutama viikko aikaisemmin, niin olisit ehtinyt säästää. :(
Aina ei voi säästää. Tai voi tietysti jättää syömättä tai vetää hyvin yksipuolisella ruokavaliolla, mutta sitäkin voi joutua tekemään aika kauan, ennen kuin on tarvittavat rahat säästössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sure, Isänpäivä on vain kalenteriin merkitty päivä. Menet käymään kun saat rahaa, teet vaikka kakkua silloin tai viet pullaa ja juotte myöhästyneet Isänpäiväkahvit. Isälle voisit vaikka soittaa ja kertoa kuinka tärkeä hän on ja tulet käymään heti kun pääset. Ei ole rakkaus rahalla eikä päivämäärällä sidottu.
Rauhoituppa hieman ap :) Ei minullakaan ollut rahaa lähteä isäni luona käymään, soitin sen sijaan ja siitäkin isä tuntui ilahtuvan. Aikuisella iällä en ole enää isän- tai äitienpäivälahjoja ostellut. En edes ymmärrä miksi näitä muka "erikoispäiviä" pitäisi jotenkin ertyisesti viettää aina tietyn kaavan mukaan. Läheisiään voi välillä muistaa/ilahduttaa muutenkin ihan arkenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina lähettänyt vain kortin. Nyt tarvitse lähettää korttiakaan. Isäni kuoli kesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina lähettänyt vain kortin. Nyt tarvitse lähettää korttiakaan. Isäni kuoli kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Tupakoitko?
En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kuunnellut myös kavereiltani, miten "paha" olen, kun en mene isäni luokse. Matkaan menee bussilla 5 tuntia ja autoa ei ole, joten en nyt vaan jaksanut tai viitsinyt käyttää vähäisistä rahoistani.. (opiskelija). Paha mieli tuli, mutta kun soitin isälleni onnittelut, häntä ei haitannut yhtään, että syödään sitten kun pääsen tulemaan.
Soita sinäkin vain. Ajatus on kuitenkin tärkein :)
Pyydä isältäsi.matkarahat. Kysy, piffaako sulle matkan.
Koska olet noin köyhä, lienet työtön. Heti maanantaina ala katsoa asuntoja läheltä isääsi ja muuta sinne. Sanoithan, että sulla ei ole maailmassa muita.kuin hän. Muuta siis lähelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kaikkea on täysin perseestä että tässä ns. hyvinvointivaltiossa on edes olemassa tilanne, jossa ihmisen täytyy miettiä jopa tällaisia asioita kuin että ostanko ruokaa vai käynkö kerran vuodessa vanhempia tapaamassa. Mutta tähän on menty. Joillain on millä mällätä ja joillain ei.
Ei pitäisi olla päivästä kiinni, eikä isä varmaan odota lahjaakaan. Soita tänään ja lupaa että menet käymään myöhemmin.
Itse en ole edes soittanut isälleni tänään, saati että menisin käymään. Ollaan nähty nyt varmaan kuukauden ajan joka viikonloppu, eiköhän kestetä yksi erilläänkin.
Olen toki soittanut isälle :) Joku kysyi, tupakoitko, en tiedä oliko tuo kysymys siis minulle suunnattu, mutta vastaan nyt kuitenkin. Eli en tupakoi. En myöskään käytä lainkaan alkoholia, joten rahojen vähäisyys ei johdu noista asioista.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikkea on täysin perseestä että tässä ns. hyvinvointivaltiossa on edes olemassa tilanne, jossa ihmisen täytyy miettiä jopa tällaisia asioita kuin että ostanko ruokaa vai käynkö kerran vuodessa vanhempia tapaamassa. Mutta tähän on menty. Joillain on millä mällätä ja joillain ei.
Suomi ei ole pitkään aikaan enää ollut hyvinvointivaltio.
Myös työssäkäyvät joutuvat miettimään, mihin rahat riittävät. Viikonloppureissu toiselle puolelle Suomea voi tarkoittaa sitä, että auton huoltoa lykätään pari kuukautta. Harvalla oikeasti on rahaa kuin roskaa. Tämä unohtuu monella köyhällä.
Sentäs Suomessa kaikki saavat katon päänsä päälle ja ruokaa selviytyäkseen. Ja tämä kaikki evääkään liikauttamatta.
Vierailija kirjoitti:
Itken täällä. Isä asuu muutaman sadan km päässä, eikä mulla ole varaa mennä hänen luokseen. Ei ole rahaa tankata autoa. Mulla on muutama kymppi, jolla saan jotain ruokaa ostettua että pärjään just sinne asti, kun saan rahaa.
Vaikka olisi rahaa mennä isän luokse, ei olisi rahaa ostaa hänelle lahjaa, enkä todellakaan mene ilman mitään lahjaa. En kehtaisi.
Mutta tilanne on se, ettei ole kumpaakaan varaa. Aion käydä heti, kun pystyn.
Ahdistaa kauheena ja itkettää vaan :(
Ja turha kenelläkään sanoa tähän, että kai sulla nyt sen verran rahaa on. Ei ole. Ja ei, ei ole yhtään kavereita, joilta lainata. Ei ole koskaan ollut kavereita, ei tule varmana koskaan olemaankaan. Oon aina ollu hyvin yksinäinen. Sukulaisten kanssa en ole ikinä ollut tekemisissä. Mulla on vain isäni :(
Pitäisköhän sun alkaa rakentamaan verkostoja asuinpaikkakunnallasi?
Kerro tilinumerosi niin voin lähettää parikymppiä niin pääset isäsi luokse.