Sektiosta palautuminen?

Ei ollut miestä tai ketään muutakaan auttamassa, niin paha sanoa.

Olin sairaalassa 5 päivää, sitten piti suoriutua kotona ihan normaalisti.

Kuinka nopeasti kotiutumisen jälkeen olet pystynyt lähtemään kävelylenkeille? Ajamaan autoa? Onko kipuja ollut vielä pitkään?

Kauppaan piti lähteä/kävelemään ja normiaskareisiin samantien kotiuduttua.

Kipuja muutama viikko

2

Pääsin pois sairaalaasta 2. päivänä sektiosta. Kävelin jo ihan reippaasti silloin. Vatsa oli kyllä kipeä ja mieheni auttoi minua esim. nousemaan autosta ja sängyltä (pehmeältä alustalta ja matalalta). Muuten olin omatoiminen. Oli muuten hauska huomata, miten nauraminen sattui :)

Vierailija kirjoitti:

Pääsin pois sairaalaasta 2. päivänä sektiosta. Kävelin jo ihan reippaasti silloin. Vatsa oli kyllä kipeä ja mieheni auttoi minua esim. nousemaan autosta ja sängyltä (pehmeältä alustalta ja matalalta). Muuten olin omatoiminen. Oli muuten hauska huomata, miten nauraminen sattui :)

Ja unohdin mainita, että viikko sektion jälkeen kävin jo ihan normaaleja lenkkejä koiran kanssa. Kipuja oli varmaan se viikko vaan. Minulle tehtiin suunniteltu sektio vauvan tilan takia, mutta haluaisin myös seuraavat vauvat synnyttää sektiolla. Oli niin helppo kokemus verrattuna niihin kauhutarinoihin alatiesynnytyksistä.

Kiitos molemmille vastauksista :) Suunniteltu sektio myös edessä, pelkään vaan vähän kun aina jos jotain mulle sattuu ja tapahtuu niin sitten sattuu kyllä kunnolla. Ja oon liiankin omatoiminen ja itsenäinen niin en haluaisi kauheen kauaa olla muiden avun "varassa". Eipä kai kukaan halua mutta että lisä vaan kokemuksia!

Itselläni kaksi sektiota. Kaksi yötä olin sairaalassa. Olin tosi hyvässä kunnossa molempien jälkeen. Pystyin hoitamaan kaikki normaalit toimet kuten kaupassa käynnit.

Itse olin ekasta sektiosta 8 päivää ( mukaan lukien käynnistyspäivät ennen sektiota ) ja tokasta 4 päivää.   Koen itse, että olen melko mukavasti toipunut sektioista, kun sängystä ylös nostetaan, niin siitä se kuntoutuminen sitten vähin erin lähtee.  Tosin tästä tokasta tuntuivat olevan halukkaampia kotiuttamaan jo aiemminkin, mutta itse halusin olla tuon ajan, että on suht' ok olotila lähteä kotiin takaisin.   Nyt odotellaan kolmatta ja haluaisin tästäkin sektion, mutta sen näkee muutaman viikon päästä, mitä lääkäri on asiasta mieltä.   Kun joissakin sairaaloissa ei enää 2 sektiota ole tae sille, että kolmaskin on sektio.  Toki en pysty enää ajattelemaankaan, että synnyttäisin alateitse muksun.  Ekasta jäi sen verran ikävät muistot

Kuinka nopeasti olette aloittaneet urheilun? Ja mikä urheilumuoto kyseessä? Jos teillä on siis sellaista taustaa :) -ap

Minä pääsin sektion jälkeen viikon päästä kotiin. Tuli verenmyrkytys minulle sekä vauvalle ja vauvakin oli 6pv teholla. Mies ei pitänyt isyyslomaa ollenkaan ja hyvin pärjäsin kotona vauvan kanssa, toki väsynyt olin ja nukkua piti saada ku kotiin pääsi :)

Minä olin sairaalassa kuukauden kun tuli komplikaatioita. Mies hoiti vauvan. 

Minua pidettiin tainnutettuna teholla pitkät ajat. Saattoi olla kaksi päivää tai viikkoa, ei ole mitään käsitystä enkä ole jaksanut ottaa selvää. Kotona sitten lääkitys oli niin vahva, että hoipertelin seinistä kiinni pitäen useamman viikon. Kiellettiin edes vauvaa nostamasta, miehen piti nostaa vauva minulle syliin ja pois. Itse haava parani toiselta puolelta ihan hyvin mutta toisesta reunasta tulehtui (tikit eivät olleetkaan sulaneet) ja sieltä paraneminen kesti kolmisen kuukautta. Se ei kylläkään estänyt liikkumista mitenkään, tuntui vain kipeältä siltä tulehtuneelta reunalta.

Kai olet tietoinen, että joudut pitkään pistämään mahanahkaasi piikkejä sektion jälkeen? Veritulppaako niillä ehkäistään tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minua pidettiin tainnutettuna teholla pitkät ajat. Saattoi olla kaksi päivää tai viikkoa, ei ole mitään käsitystä enkä ole jaksanut ottaa selvää. Kotona sitten lääkitys oli niin vahva, että hoipertelin seinistä kiinni pitäen useamman viikon. Kiellettiin edes vauvaa nostamasta, miehen piti nostaa vauva minulle syliin ja pois. Itse haava parani toiselta puolelta ihan hyvin mutta toisesta reunasta tulehtui (tikit eivät olleetkaan sulaneet) ja sieltä paraneminen kesti kolmisen kuukautta. Se ei kylläkään estänyt liikkumista mitenkään, tuntui vain kipeältä siltä tulehtuneelta reunalta.

 

Kai olet tietoinen, että joudut pitkään pistämään mahanahkaasi piikkejä sektion jälkeen? Veritulppaako niillä ehkäistään tai jotain.

Ei taida olla sektio äiti kyseessä vaan fanaattinen alatiesynnyttäjä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua pidettiin tainnutettuna teholla pitkät ajat. Saattoi olla kaksi päivää tai viikkoa, ei ole mitään käsitystä enkä ole jaksanut ottaa selvää. Kotona sitten lääkitys oli niin vahva, että hoipertelin seinistä kiinni pitäen useamman viikon. Kiellettiin edes vauvaa nostamasta, miehen piti nostaa vauva minulle syliin ja pois. Itse haava parani toiselta puolelta ihan hyvin mutta toisesta reunasta tulehtui (tikit eivät olleetkaan sulaneet) ja sieltä paraneminen kesti kolmisen kuukautta. Se ei kylläkään estänyt liikkumista mitenkään, tuntui vain kipeältä siltä tulehtuneelta reunalta.

 

Kai olet tietoinen, että joudut pitkään pistämään mahanahkaasi piikkejä sektion jälkeen? Veritulppaako niillä ehkäistään tai jotain.

Ei taida olla sektio äiti kyseessä vaan fanaattinen alatiesynnyttäjä ;)

Miksi niin päättelet? Lääkäri halusi vimmalla yrittää alatiesynnytystä niin kauan, että lapsi meinasi kuolla kohtuun. Siitä sitten mentiinkin lujaa tekemään sektiota. Minä olisin alun alkaen halunnut suunnitellun sektion, mutta en sellaista saanut, ja nyt kävi sitten noin. Kohtu repesi pahoin ja jouduttiin poistamaan. Haavaa kävin näyttämässä monta kertaa tk:ssa ja aina sanoivat, että hyvältä näyttää, vaikka sattuikin kovin. Kolmen kuukauden päästä haavan sisältä alkoi nousta tikin kappaleita märän keskeltä ja th totesi, että tikit eivät olleet sulaneet kuten oli pitänyt. Ja tuo piikkiasia tulee monelle yllätyksenä. Kaikki eivät pidä pistämisestä varsinkaan, jos se täytyy tehdä itse itselle.

11 kysyy 14:ta tuliko sullekin haavatulehdus? Itsellä repesi myöskin kohtu, mutta saatiin paikkailtua. 

Ei mitään piikkejä tarvi sektion jälkeen pistellä! Mulle on tehty kaksi suunniteltua sektiota. Ekasta olin sairaalassa 5 päivää, tokasta 3 päivää. Kummallakin kerralla vauvan kellastumisen takia jouduin olemaan normaalia pitempään. Yleensähän sektionkin jälkeen lähetetään kotiin jo kaksi päivää sektion jälkeen. Toivuin kohtalaisen nopeasti, viikon päästä sektioista tein jo pitkiä vaunulenkkejä. Nopeammin kuitenkin toivuin synnytyksistä ja sektioihin menin, kun oli pakko. 

Meillä mentiin sektioon muutaman päivän käynnistysyritysten jälkeen. Mulla nousi tulehdusarvot todennäköisesti sen takia, kun lapsivedet oli menneet edellispäivänä jo ennen kuin päädyttiin sektioon. Sektio itsessään meni hyvin ja olin hereillä koko ajan ja juttelin siinä miehelleni ja henkilökunnalle. Ja välillä meinasi alkaa oksettamaan, mutta kerroin siitä niin muhun pumpattiin jotai lääkettä lisää ja olo meni ohi. Loppu päivä meni vuoteessa ja seuraavana aamuna minut autettiin ylös ja passitettiin suihkuun ja muutenkin kävelemään. Olin tulehdusarvojen takia viikon sektion jälkeen sairaalassa, jossa hoidin vauvan täysin itse ja kävin syömässä yms.

Kotiin päästyäni pärjäsin vauvan kanssa suurimmaksi osaksi päivät kahdestaan. Mieheni piti isyyslomaa vasta, kun vauva oli reilu puoli vuotias. Kuljettelin vauvaa vaunuissa ympäri taloa pari viikkoa, niin ei tarvinnut kantaa sylissä, jos piti kävellä. Vaunulenkillä kävin ensin lyhkäsiä matkoja ja nopeasti matkat pitenikin. Haava parani hyvin, mutta tuntui hassulta vielä kuukausien jälkeen, jos liikkui rankemmin. Olisikohan kadonnut puoli vuotta synnytyksen jälkeen tuo haavan "puutuminen." En muista tarkalleen.

Ja tosiaan sektion jälkeen pistetään mahaan piikkejä 10 päivän ajan, mutta ei se satu.

Yllätyin kuinka nopeasti sitä paranikin sektion jälkeen ja pärjäsikin loistavasti kotona ilman sen suurempia apuja.

Esikoisella olin sairaalassa 6 pv sektion jälkeen ja sekin sen takia ettei vauva meinannut oppia syömään. Tokalla kerralla 2 pv. Mitä nopeammin alkaa liikkumaan (sektiopäivä kyllä levossa) , niin sen helpompaa palautuminen. Ei mitään ongelmia haavojen jne. kanssa. Sektiopäivän jälkeisenä päivänä heti ylös vaikka kipeää tekikin, mutta oli molemmilla kerroilla se pahin päivä. Sen jälkeen helpotti hetki hetkeltä.

Olin 3 yötä sairaalassa. Sektio oli aamulla ja illalla nousin jo ylös. Olin omatoiminen jo heti ja liikkuminen edistää toipumista. Sain hyvät kipulääkkeet eikä pahoja kipuja ollut. Kotona söin viikon Panadolia ja se riitti. Ensimmäinen viikko oli vähän epämukavaa tikkien hakasten kanssa mutta niitten poiston jälkeen olo oli ihan normaali. En tarvinnut varsinaisesti apua oikein missään, mies hoiti tietysti kaiken painavan nostelun eli kauppakassit ja mitä nyt muuta olikaan. Autoa ajoin jo kotiutumispäivän iltana ja pienillä kävelyillä ulkona viikon päästä sektiosta. Vauva syntyi helmikuussa ja silloin oli niin kovat pakkaset että vaunulenkeille päästiin vasta pari viikkoa sektiosta.

Minulle jäi positiivinen kuva sektiosta ja toivuin siitä tosi nopeasti. Ei jäänyt mitään vaivoja tai ongelmia.

Tuossa piikkien pitämisestä on sairaanhoitopiirikohtaisia eroja. Kyseessä siis on miniherapiini eli napapiikki jonka tarkoitus on ehkäistä veritulppaa. Ekan sektion jälkeen en joutunut laittamaan.Tokan jälkeen jouduin koska painoindeksi oli yli 25.