Sairaan koiran hoito vie voimat!

Kyllä sulla on oikeus päästää koira kivuistaan, jos tahdot. Mun koira ollut sairas vasta puoli vuotta ja oma jaksaminen lopussa ja koiran kuntoa seuraan herkällä korvalla, koska on oikea aika.

Käytkö jollain asiaan erikoistuneella eläinlääkärillä vai ihan kenellä vain?

Onko barffaus jo kokeiltu?

Kyllä itse kannatan eutanasiaa, jos ongelmaa ei saada ratkaistua ja vaihtoehto on koiran kärsiminen vuosikausia. Ei tuo nykyinen kuulosta hyvältä elämältä.

Mun mielestä sun ei kannata loukkaantua tuosta että muualle hoitoon neuvotaan, koska lääkäri varmasti tarkoitti hyvää sillä että sinä saisit lepoa. 

Suosittelisin kyllä että kävisit vielä kerran jollain erityisesti koirien ruoka-allergioihin erikoistuneella lääkärillä (vaikka toisella puolella Suomea, jos tarvitsee), jolla on pitkä kokemus työstä ja katsoisit mitä hän sanoo tapauksestanne.

Eläinlääkäreitä on monenlaisia ja itse valitsen ne nykyään todella huolella, se osaaminen heittelee laidasta laitaan ja siksi pitäisi aina löytää se omasta vaivasta tietävä lekuri,

Kyllähän tuo kuulostaa, ettei ole koirallekaan elämisen arvoista elämää. Minä päästäisin sen kärsimyksistään.

Kuulostaa rankalta, mutta itse koen tämmöiset asiat niin, että ottaessani toisen elämän vastuulleni olen velvollinen huolehtimaan loppuun asti, eikä loppua jouduteta kuin pakosta. Ei sairasta lastakaan voi tappaa tai palauttaa.

Oletko kokeillut mitään holistisia vaihtoehtoja? En siis tarkoita, että alkuperäiset ongelmat niillä ratkeaisi, mutta ehkä voisitte saada apua noihin sivuvaivoihin. Esim. tehobakt pet, http://www.iherb.com/Dr-Mercola-Healthy-Pets-Digestive-Enzymes-for-Pets…, http://www.zooplus.fi/shop/koirat/taydennys/vatsa_ruoansulatus/141290

En tosin ole varma miten vuotava suoli reagoi, joten kannattaa kysyä ensin lääkärin mielipidettä, jos joku noista kiinnostaa. Jutteletko missään koira/lemmikkifoorumeilla tästä? Voisit saada vertaistukea, ja ehkä se edes vähän auttaisi jaksamisessa. Jaksamisesta voin vielä sen sanoa, että kannattaa kokeilla myös asioita jotka ei välttämättä ajatuksena tunnu hyödyllisiltä, esim. juuri puhuminen, uupuminen on usein vähän noidankehä, ja mikään ei tunnu vaivan arvoiselta vaikka siitä loppujen lopuksi apua olisikin.

Olenko ihan sokea vai onko täältä poistettu mahdollisuus linkittää?

Barffausta kokeiltiin jo 2 vuotta sitten, koiran munuaisarvot nousivat siitä. Suolistokaan ei oikein tykännyt, tosin se olisi saattanut tottuakin. Eläinlääkäri kuitenkin kielsi. Kotiruokaa muutenkaan ei voida antaa, tulee herkästi liikaa lihaa ja munuaisarvot nousee. Siksi nappulat on ainoa ruoka.

Ihan hoitojen alussa on käyty allergioihin erikoistuneella eläinlääkärillä ja koiran näytteitä kuljetettiin Texasiin asti tutkittavaksi (onneksi on vakuutus). Tässä vaiheessa hoidon pääpiirteet suunniteltiin ja niiden mukaan on edetty. Nyt on käyty ihan "tavallisilla" eläinlääkäreillä. Itse koen suurimmaksi ongelmaksi sen ettei kukaan osaa ottaa kokonaisuutta huomioon. Yksi eläinlääkäri painottaa allergian/atopian hoitoa, toinen suolistoa ja kolmas vaahtoaa munuaisista. Riippuu tietysti aina siitäkin mikä ongelma on sillä hetkellä akuutti.

T. aloittaja

Jahas, muuttaakin ne nykyään automaattisesti linkeiksi.

4

Haet nyt varmaan oikeutusta koiran lopettamiselle. 

Minä veisin piikille ja olisin vienyt jo aikoja sitten. Koira elää hetkessä, ei sillä ole tulevaisuuden suunnitelmia. Koiran elämä on sen huoltajalle tärkeä asia, ei koiralle itselleen siinä mielessä, mitä ihmiselle. 

Minulla on ollut koiria aina, jo lapsuuden kodista lähtien. En vähättele kiintymystä koiraan. Jossain vain on raja oltava ja kirjoituksistasi päätellen sen yli on menty jo reippaasti. 

Noita erilaisia ravintolisiä, jauheita, entsyymeitä kokeiltiin aikanaan, olisiko ollut 4 v sitten kun kävin netin ja eläinkauppojen itsehoitotuotteet läpi. Tosi monissa on sellaisia apuaineita, joille koira on herkistynyt, en enää uskalla kokeilla.

 Kiitos vinkistä. Ehkä joku muukin vastaavassa tilanteessa pyörivä näitä lukee ja saa hyödyn.

Muutenkin tuntuu että yksi ruoka sopii noin 1-2 vuotta minkä jälkeen koira alkaa herkistyä ja ajaudutaan tulehduskierteeseen. Yleensä on olleet korva- ja ihotuleduksia. Nyt tällä kierroksella tuo suolistovuoto on uusi. Tuskin on syöpää kun koira ei laihdu.

Yritän ajatella että eläinlääkäri tarkoitti koiran viemistä hoitoon nimenomaan oman jaksamiseni tueksi, kiitos siitä näkökulmasta. Olen raskaanakin ja tuntui katselevan vähän kummissaan kun nostelin isohkoa koiraa pöydälle, vaikka olisi itse tutkinut lattiallakin. Lattialla en saa vaan pidettyä paikallaan sitä tämän mahan kanssa. Vanhempani ovat itse asiassa ehdottaneet että ottaisivat koirat hoitoon kun laskettu aika lähestyy. Itse en oikein haluaisi, mielummin synnytän itse ja annan miehen hoitaa koirat. Vanhemmat eivät edes hajaa koirien hampaita tai leikkaa kynsiä saati että ottaisivat varsinaiset sairaudet huomioon. Meillä on siis toinenkin koira joka on perusterve. Sen hoidossa ei ole mitään haasteita, siinä tuo pyörii perheen arjessa mukana. Kyse ei siis ole mistään "haluan eroon korasta kun vauva syntyy" jutusta. Meillä kun on jo ennestään lapsi joten tiedän mitä arki vauvan kanssa on ja terve koira pärjää siinä mukana ihan hyvin. Voi olla että eläinlääkärikin epäili että tässä on raskaushormonit mukana. Eutanasiasta olen kuitenkin puhunut läheisten kanssa jo puoli vuotta, eli en edes ollut silloin raskaana kun ajatus ensimmäisen kerran tuli mieleen.

T. aloittaja

Siis synnytän yksin. Itsehän joudun sen homman joka tapauksessa hoitamaan :)

Vierailija kirjoitti:

Haet nyt varmaan oikeutusta koiran lopettamiselle. 

Minä veisin piikille ja olisin vienyt jo aikoja sitten. Koira elää hetkessä, ei sillä ole tulevaisuuden suunnitelmia. Koiran elämä on sen huoltajalle tärkeä asia, ei koiralle itselleen siinä mielessä, mitä ihmiselle. 

Minulla on ollut koiria aina, jo lapsuuden kodista lähtien. En vähättele kiintymystä koiraan. Jossain vain on raja oltava ja kirjoituksistasi päätellen sen yli on menty jo reippaasti. 

 

Varmaan on juuri näin. Viimeisimmälle eläinlääkärireissulle lähdin henkisesti valmiina tulemaan yksin kotiin. Eutanasiasta kun puhuin ja kun aloitin kertomaan syitä näille ajatuksille, eläinlääkäri keskeytti melkein heti ja kysyi olenko kokeillut uusia nappuloita. Kokeillaan nyt sitten vaikka vähän olen epäileväinen että parantaako nuo nappulat muta kuin eläinlääkäriaseman tulosta (100 euroa koiranruuasta!!).

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa rankalta, mutta itse koen tämmöiset asiat niin, että ottaessani toisen elämän vastuulleni olen velvollinen huolehtimaan loppuun asti, eikä loppua jouduteta kuin pakosta. Ei sairasta lastakaan voi tappaa tai palauttaa.

Oletko kokeillut mitään holistisia vaihtoehtoja? En siis tarkoita, että alkuperäiset ongelmat niillä ratkeaisi, mutta ehkä voisitte saada apua noihin sivuvaivoihin. Esim. tehobakt pet, http://www.iherb.com/Dr-Mercola-Healthy-Pets-Digestive-Enzymes-for-Pets…, http://www.zooplus.fi/shop/koirat/taydennys/vatsa_ruoansulatus/141290

En tosin ole varma miten vuotava suoli reagoi, joten kannattaa kysyä ensin lääkärin mielipidettä, jos joku noista kiinnostaa. Jutteletko missään koira/lemmikkifoorumeilla tästä? Voisit saada vertaistukea, ja ehkä se edes vähän auttaisi jaksamisessa. Jaksamisesta voin vielä sen sanoa, että kannattaa kokeilla myös asioita jotka ei välttämättä ajatuksena tunnu hyödyllisiltä, esim. juuri puhuminen, uupuminen on usein vähän noidankehä, ja mikään ei tunnu vaivan arvoiselta vaikka siitä loppujen lopuksi apua olisikin.

Olenko ihan sokea vai onko täältä poistettu mahdollisuus linkittää?

Kauniit aatteet ja todellisuus ei aina lyö kättä. Koirille ei ole vanhai koteja, hoitolaitoksia, vammaispalveluita, omaishoitajuutta jne. Ja kaikki kulut maksaa omistaja. Oma koirani oli 3 pv sairaalassa, lasku 1500 e. Kyllä lääkäri antoi vaihtoehdoksi lopettamisen. Eikä edes tiennyt, että kokonaiskustannukset olivat monia tuhansia, tuo oli vain yksi osa hoitoa, odottamaton sellainen. Yksi kompilkaatio tuli maksamaan viitisen tonnia ja taudin hoito ennen komplikaatiota toisen mokoman.

Nostetaan vanhaa ketjua.

Voisinko saada vertaistukea muilta sairaan koiran hoidosta uupuneilta? Joku ei-koiraiihminen saattaa varmaan hymähdellä, miten koiran hoitaminen voi muka uuvuttaa, mutta kyllä se voi. Pahimmillaan omistajuus on kuin omaishoitajuutta.

Itselläni on juuri sellainen tilanne. Koira on jo aika vanha ja sillä on ollut erinäisiä sairauksia ja vikoja jo vuosia, joita on aina parhaan mukaan hoidettu. Nyt uusimpana on vaikeaksi mennyt närästys, jolla ilmeisesti jokin allergia/atopia taustalla. Ja sellaisten vaivojen hoitaminen on tunnetusti aivan hlvetillinen homma, toimivaa hoitoa ei välttämättä löydy helposti jos ylipäänsä lainkaan. :(

Koko elämä pyörii koiran ja sen vaivojen ympärillä. En osaa enää edes rakastaa koiraa, kun olen niin stanan väsynyt tähän loputtomaan sirkukseen. Lääkityksiä on tällä hetkellä useita, monta kertaa päivässä. Olen niin uupunut, että mietin jopa itsaria. Koitan tässä koiran jatkuvan kyttäämisen ja hoidon lomassa selvitä vaikeiden mielenterveysongelmien kanssa, joita hoidan terapiassa, opiskella ja käydä töissä.

Musta ei todellakaan ole viemään koiraa piikille, ennen kuin sen aika oikeasti on. Lisäksi tiedän tuntevani aivan hirveää syyllisyyttä ja katumusta, kun olin näin väsynyt, etten enää osannut iloita koirastani lainkaan. Sitten kun sitä ei enää joskus ole, on myöhäistä. Nyt kyllä alkaa tuntua siltä, että minä kuolen tämän kaiken taakan alla ennen koiraa.

Tärkeitä pohdintoja täällä vaikean teeman ympärillä. Meille tuli kaksi vuotta sitten 7,5v ihana kodinvaihtaja koira, jonka piti olla terve. Suuta ei oltu koskaan hoidettu, eikä narttua steriloitu. Hampaat hoidettiin ja niitä poistettiin 11 kpl entisen omistajan kanssa puoliksi kulut laittaen. Sen jälkeen on steriloitu ja poistettu nisäkasvaimia sekä hoidettu suuta edelleen. Pari kertaa koira on myös pissannut verta, jonka syytä ei sen kummemmin saatu selville, ilmeisesti virttsakiteitä. Nyt on tilanne se, että koiralla on vakava sydämenvaajatoiminta ja siihen on lääkitys. Hampaita pitäisi edelleen poistaa, mutta sydän ei sitä kestä. Olemme siis jatkoajalla hänen kanssaan. Koira on lähes oma itsensä lääkityksen myötä, mutta ei siedä kuumuutta tai matkustamista. Pissaa tulee todella runsaasti nesteenpoistolääkkeiden vuoksi. Silti hengitys rohisee ajoittain. Hampaita olisi pitänyt poistaa jo kesäkuun loppuun mennessä, mutta se kun ei enää onnistu. 

Olen väsynyt hoitamiseen ja koiran voinnin seuraamiseen. Lääkityksen hoitaminen 12h välein ja useammin ulkoilu on järjestettävä ja se on haastavaa yksin arkea pyörittävän pienen perheen päänä. Tämä on selvästi yksi vaikeimmista päätöksistä, jonka joudun tekemään. Olen pohtinut eutanasiaa oman voinnin ja välillisesti lapseni kannalta, mutta myös tietenkin siksi, ettei eläin kärsi. Koirat kuulemma peittävät kipunsa taitavasti. Koira ei enää leiki, mutta ulkoilee ja syö todella mielellään. Se ei ole enää yöllä levoton, tai en ole ainakaan herännyt siihen. Äitini tarjoutui viemään koiran piikille puolestani. Koirasta luopuminen silloin, kun se ei ole vielä liian sairas on kuitenkin mielestäni ystävällinen teko rakkaalle karvakaverille sekä kokonaisuuden kannalta. Tunnistan sen, mitä täällä kirjoitettiin, että koirasta iloitseminen on vähentynyt hoitamisen rankkuudesta johtuen. Tunne toki vaihtelee. Koiraa ei saa enää hoitoon, sillä tiedän sen stressaantuvan siitä, eikä kukaan hoida sairasta eläintä. 

Olen pohtinut eläinlääketieteen kehittymistä ja sitä miten hurjilla summilla eläimiä on hoidettu lähipiirissä ja sitä kuinka monta tuhatta olen itse koiramme hoitoon laittanut tämän 2 vuoden aikana. Meillä ei ole vakuutusta. Koira on meidän perheenjäsen ja sillä olen sitä selittänyt itselleni. Toki on hienoa, että meillä on toimiva terveydenhuolto vielä Suomessa ja ihmisten hoito ei ole niin kallista kuin eläinten. Johonkin se raja on kuitenkin vedettävä ja se on meillä nyt hyvin lähellä. Lähetän kaikille voimia vaikean päätöksen kanssa! 

Onko iso koira?

Itse teen allergiselle pienellw koiralle ruokaa ihmisten ruuasta.

Kanaa

Porkkana-kukkakaali-parsakaali pakastetta

Ministi riisiä joskus

Aptus vitamiinipulveria

Mustikkaa

Puolukkaa

Kurkumamustapippurua

Lehtisalaattia, jos en laita pakastevihannesta.

Kurkumamustapippuri auttaa niveliä ja estää syöpää.

Aina pitää ensin ajatella koiran vointia, eikä itseään. Jos näkee/tietää että koiralla ei ole hyvä olla, eikä silmät enää loista, on aika päästää se sateenkaarelle. Yleensä siinä vaiheessa kun itselle tulee ekan kerran mieleen että pitäisköhän se nukuttaa, niin silloin on aika. Omistaja tuntee koiransa parhaiten mutta ikävä tosi asia on että usein koira kärsii turhaan koska ihminen ei raski nukuttaa sitä, ajattelee vaan itseään. Paras palvelus sairaalle koiralle on se viimeinen palvelus, että saa nukahtaa omistajansa syliin.

Koiraa ottaessa pitää olla jo selvä että koira elää lyhemmän aikaa kun ihminen ja että pystyykö luopumaan kun on aika.

Vierailija kirjoitti:

Onko iso koira?

Itse teen allergiselle pienellw koiralle ruokaa ihmisten ruuasta.

Kanaa

Porkkana-kukkakaali-parsakaali pakastetta

Ministi riisiä joskus

Aptus vitamiinipulveria

Mustikkaa

Puolukkaa

Kurkumamustapippurua

Lehtisalaattia, jos en laita pakastevihannesta.

Kurkumamustapippuri auttaa niveliä ja estää syöpää.

Miksi alanuolitat tätä? Koiralla ei ole mitään lääkitystä ja täytti juuri 15,5 vuotta!

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi koiraa pitäisi inhimmillistää. Lemmikin pito ei ole työtä eikä lemmikki ole perheenjäsen. Lemmikin voi aina lopettaa. Olkaa hyvä, käyttäkää tätä neuvoa vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haet nyt varmaan oikeutusta koiran lopettamiselle. 

Minä veisin piikille ja olisin vienyt jo aikoja sitten. Koira elää hetkessä, ei sillä ole tulevaisuuden suunnitelmia. Koiran elämä on sen huoltajalle tärkeä asia, ei koiralle itselleen siinä mielessä, mitä ihmiselle. 

Minulla on ollut koiria aina, jo lapsuuden kodista lähtien. En vähättele kiintymystä koiraan. Jossain vain on raja oltava ja kirjoituksistasi päätellen sen yli on menty jo reippaasti. 

 

Varmaan on juuri näin. Viimeisimmälle eläinlääkärireissulle lähdin henkisesti valmiina tulemaan yksin kotiin. Eutanasiasta kun puhuin ja kun aloitin kertomaan syitä näille ajatuksille, eläinlääkäri keskeytti melkein heti ja kysyi olenko kokeillut uusia nappuloita. Kokeillaan nyt sitten vaikka vähän olen epäileväinen että parantaako nuo nappulat muta kuin eläinlääkäriaseman tulosta (100 euroa koiranruuasta!!).

nykyään moni eläinlääkäriasema elää valitettavasti rahastuksella, siksi on näitä syöpähoitoja 15v koirille ja kokeillaan kaikkea ja lisää. Olen itse koiraihminen henkeen ja vereen, mutta tarinasi kuulostaa siltä että koira ei voi hyvin, etkä enää sinäkään. Paljon olet yrittänyt hänen eteen tehdä.

Lopetus. Omien koirien kohdalla aikoinaan viivyttelin liian pitkään, kaikki rahat menivät lääkkeisiin ja eläinlääkäreille kun yritin pitkittää väistämätöntä ja pitää yllä turhaa toivoa. Kova päätös olisi molempien kohdalla pitänyt tehdä jo pari vuotta aiemmin.

Mikä on se koiran kuivamuona, joka käy korvaongelmista kärsivälle?

Aiemmin on syönyt kana-riisi kuivamuonaa. Sitten vaihdettiin se lohi-riisi ruokaan. Korvaongelmat vaan jatkuu.

Sillä on kilpirauhaslääkitys ollut menossa jo reilun vuoden.