Lue keskustelun säännöt.
Vanhemman syyllisyys vanhoista asioista
Kuutar
03.11.2015 |
Tunnetteko koskaan syyllisyyttä vanhoista asioista ja virheistä, joita olette lapsen kanssa tehneet? Itse poden aika ajoin kamalla syyllisyyttä siitä, kun esikoiseni (nyt jo 16 v) oli pieni ja sain raivareita ja huusin hänelle syyttäkin. Esim. kun ei nukahtanut päiväunille tms.Tämä tuntuu nyt kamalalta! Miten olen ollut niin huono äiti silloin ajoittain? Olin väsynyt ja hänelle oli tullut sisarus pienellä ikäerolla.
Miten olette päässeet yli syyllisyydestä?
Kommentit (14)
Täällä! Poden kamalaa syyllisyyttä ajasta kun lapset oli pieniä ja olin silloin tosi väsynyt ja avioliitto rakoili. Juuri tuosta huutamisesta ja sellaisesta jäänyt ihan kauhea syyllisyys :(. Lapset jo aikuisia mutta silti tuntuu niin kauheelta kun muistelee noita aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta nostin ketjun, koska koen syyllisyyttä vanhoista asioista liittyen lapseen. En ollut hyvä äiti vauva-aikana. En oikein tiedä miten päästä tästä eteenpäin? En koe sopivaksi puhua asiasta lapsen itsensä kanssa, en halua pahoittaa hänen mieltä.
Samaistun, ap. Valitettavasti tällä palstalla ei enää voi käydä asiallisia keskusteluja mistään, joten en todellakaan avaudu omista tunteistani.
Siitä kannattaa kiittää niitä, jotka pilasivat tämän palstan muutaman viime vuoden aikana.
Sanoisin, että vanhemmuudessa ihan hyvä on riittävän hyvä. Kaikki me teemme virheitä. Jos suurimmaksi osaksi meininki on ollut tervettä ja rakastavaa, en usko, että lapselle jää traumoja esimerkiksi siitä, että hänelle on joskus huudettu. Pitäisi myös olla itselleen armollinen. Me vanhemmatkin olemme vain ihmisiä. Emme me kestä loputtomasti hirveää kuormitusta. On inhimillistä, että siihen reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tällä hetkellä väsynyt ja tunnen syyllisyyttä melkein joka päivä ja ahdistaa huono vanhemmuus. Koen etten jaksa antaa tarpeeksi aikaa ja huomiota lapselleni ja kiukustun herkästi.
Lapseni sanoi ennen nukkumaanmenoa "äiti oot tosi kiva"
Voisin itkeä.
Yritän joka päivä ja tiedostan väsymykseni +olen hakenut ja saanut apua.
Varmasti sitä itse niinkuin te muutkin ajattelette ja syyllistätte turhaan ja tunnette huonoa omatuntoa. Tietenkään ei lapselle saa mitään pahaa tehdä, väkivalta ym ovat asia erikseen, mutta ei kukaan voi olla täydellinen vanhempi 247.
On myös hyvä jos näistä tunteista pääsee puhumaan. Mulla on hyvä kaveri jolla pieniä lapsia ja on helpottavaa saada jakaa asioita ja tunteita rehellisesti. Ja huomata ettei ole ainoa. Ja usein myös saan voimavaroja näistä keskusteluistamme.
Niin mutta miten elää sen kanssa että on tehnyt asioita jotka saattavat vaikuttaa lapseen haitallisesti? Tuntuu että ei auta vaikka kuinka ajattelee että kaikki tekee virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on syyllisyyteni, rähjäysvuosista ei edes ole kovin montaa vielä.
Täytyy vain joka päivä tehdä parhaansa ja olla myötätuntoinen myös itseään kohtaan.
Mun mies aina sanoi noissa kohti mulle, että ei se lapsi pilalla ole!
Ihan tosi kaikkea sattuu maailmassa. Huutaminen on tosi ikävää, mutta ethän sä kokoajan huutanut.
Sä
Olet tehnyt niin paljon oikein.
Ihan pumpulissa kasvaminen saattaisi olla vielä pahempaa... ja se, että vanhemmat tekis ja palvelis ja petaus kaiken lapsen puolesta.
Mun psykologi sanoi, että olet hyvä äiti, ku mietit tuollaisia. Saman sanon sinulle. Olet hyvä äiti. Ole armollinen itsellesi.
Onhan se kummaa, kun nuo ikävät asiat velloo. Entäs jos keskittyisitte niihin hyviin?
Sinulla on hieno lapsi siinä kasvamassa ja kehittymässä. Usko siihen! Se asia on olemassa.
Sähän viet tavallaan mattoa sun ja sun lapsen alta, kun sä vellot siellä vanhoissa.
Onhan siellä turvallista, juu.
Mutta. Tule jo tänne ja elä nyt.
Mun viisas mieheni sanoi, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen, aina voi aloittaa alusta.
Nyt sä voit aloittaa sen ajattelun, että parhaasi olet tehnyt siinä hetkessä niillä resursseilla, mitä sulla on ollut silloin käytössä.
Helppo se on nyt huudella tässä tilanteessa, kun on Jo kilometrejä takana.
Entäs, jos sä teetkin nyt oikein? Ei tarvi sitten kymmenen vuoden kuluttua murehtia, että tein sillloin ja silloin väärin.Sua ehkä kymmenen vuoden kuluttua harmittais, jos sä nyt pistät energiasi vanhan menneen voivotteluun. Mahdatko sä sille enää mitään? Et....se jo meni.
Tälle hetkellä sä mahdat.
Tee nyt hyviä tekoja ja valintoja.
Näe se hieno lapsi. Näe se hieno kasvattaja. Sinä.
Onnea, uskallusta ja uteliaisuutta!❤️
Riittävän hyvä riittää... ja vanhemmistaan huolimatta lapsista yleensä tulee varsin hyviä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta nostin ketjun, koska koen syyllisyyttä vanhoista asioista liittyen lapseen. En ollut hyvä äiti vauva-aikana. En oikein tiedä miten päästä tästä eteenpäin? En koe sopivaksi puhua asiasta lapsen itsensä kanssa, en halua pahoittaa hänen mieltä.
Lue vastaukseni 10/10 tästä ketjusta. Tai kai se on nyt kymmenes vastaus.
Pätee sinuunkin.
❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Lapsi on yhä pieni mut aiemmi raivosin hälle jopa siitä ku tuli kakkavahinko. Nyt oon onneks saanu itteni lopettaa tommosen mm. Et annan lasta enempi hoitoon nii saan omaa aikaa ja nukuttua enemän. Jaksan olla taas kiva äiti joka ei raivoa turhasta.
Kyllä. Löysin googlaamalla, kun vaivaa mieltä niin kovasti taas..
Up