kakkosnainen
erosin muutama vuosi sitten ja en ole sen jälkeen seurustellut vakavasti kenenkään kanssa. seksisuhde mulla on ollut kolme vuotta varattuun mieheen ja teemme yhdessä kaikenlaista muutakin kivaa.
onko muita naisia joille kakkosena oleminen on ihan hyvä juttu?
ja varsinkin sellaisia joilla homma on kestänyt jo pisempään saman miehen kanssa?
tuntuu että on niin yksin kuitenkin vaikka uskon että tällaisia juttuja on paljonkin.
tosin eipä sitä tule isoon ääneen huudeltuakaan että olen kakkosnainen.
Kommentit (16)
Kesti 4 pitkää vuotta. Sen jälkeen olin aika hajalla, jotenkin en sitä kuitenkaan sitten kestänyt, että suhteessa olin aina se kakkonen.
Mies oli mulle pelastus omasta erostani ja kuten joku aiemmin kertoi vapautta, antoisaa ja monipuolista seksiä, ystävyyttä ja kunnioitusta. Rakastin/tan ko miestä todella - edelleen. Loppui kun aloin itse seukata vakavissani.
Lämmöllä muistelen ja hyvää toivotan!
Vierailija:
Itse olen tosin myös naimisissa. Meitä pidetään täydellisenä avioparina ja mieheni rakastaa minua todella. En tiedä miksi pitää silti tehdä näin... Kakkosnaisena olen ollut jo 2v. Kyseessä on mieheni ystävä...n28
Sitten kun aikanaan tuosta kuviosta käy käry, menettää miehesi sekä ystävän, vaimonsa, mahdollisen perheensä, luottamuksen kavereihinsa, luottamuksen naisiin.. noin muutamia mainitakseni. Onko sen arvoista. Jos on pakko jakaa, jakaisit edes tuntemattomalle.
Itse saman kokenut mies
tosin rakastajanikin on kakkosmies. meillä kummallakin on omat, vakiintuneet kuviomme, eikä suhteemme ole tarkoitus koskaan muuttua viralliseksi. se on meidän oma " juttumme" : hetken hengähdystauko arjen rutiineista, romanttinen sävähdys, eroottinen lataus, keskusteluja jokapäiväisen elämän yläpuolella... Siis kaiken kaikkiaan elämän suolaa!
eikö teillä ihmiset jotka " omistatte" kakkospuolison ole mitään moraalia. Haluaisitteko itse, että puolisolla on joku toinen joka tyydyttää hänen tarpeitaan? Kumpi on lopulta kumpi vai onko tuloksena särkyneitä ja onnettomia perheitä. Ja minkä takia tämä kaikki?.... hetkellisen nautinnon.
esittämään totuuksia maailmanmenosta. ei tässä ketjussa kysytty, mitä mieltä olet kakkossuhteista, vaan ihan muuta. mene muualle hymistelemään, vaikka tuonne av-palstalle, jossa taivastelijoita riittää.
taisi osua arkaan paikkaan.. ennemmin sanoisin sairasta kuin tervettä.
olen yhelle kolmas nainen toiselle toinen nainen ja yhelle ensimmäinen nainen.. Itse en merkkaa itselleni mitään.. HEI HALOO IHMISET ! Hankkikaa jotain järkevää tekemistä ja hankkikaa uus elämä.. tai no Tsemppiä ;)
Hoidan työkseni avioeroja ja niihin liittyviä lasten asioita. Te " kakkospuolison" omaavat varmasti olette miettineet mitä asian paljastuminen merkitsee. Teistä itsestänne ei ole väliä, koska ansaitte sen mitä tuleman pitää. Todelliset kärsijät ovat puolisonne ja ennenkaikkea LAPSENNE! Kokemuksesta voin sanoa, että se isin ja äitin ero jättää jälkensä...
Älkää aloittako seurustelua siksi, että haluatte perustaa perheen. Älkää valitko kumppania sen perusteella, miten hyvä isä hanestä varmasti tulisi, tai miten turvallisen kodin hän voi tarjota taloudellisesti ja luonteenpiirteillään. Älkää hankkiko lapsia, asuntoa ja farmariautoa siksi, että niin kuuluu tehdä. Älkää solmiko avioliittoa olettaen, että se tuo suhteeseenne jotain uutta, tai siksi että muut niin haluavat. Älkää odottako, että asiat tekevät teidät onnelliseksi ja tunteet kyllä löytyvät jos vain haluaa. Älkää uskotelko rakastavanne puolisoanne, jos ette ole koskaan vaivautuneet miettimään mitä rakkaus voi todella olla. Älkää luovuttako heti, vaikka ette uskaltaisi myöntää totuutta. Älkää tuhlatko elämäänne, sillä toista mahdollisuutta ei tule.
Hyvin helposti käy niin, että kun ' kaikki on jo tapahtunut' , huomataan ettei se ihminen olekaan oikea elämänkumppani. Pahimmillaan hankitaan lisää lapsia ja yritetään pelastaa tilanne.
Pettymys ja katkeruus, tylsä ja tunteeton elämä, johtavat aina huonoon lopputulokseen. Pettäminen on yksi keino päästä umpikujasta, mutta se ei ole koskaan hyvä ratkaisu.
Ottakaa huomioon omat tarpeenne alusta asti. Vuoden seurustelun jälkeen, tai vaikka kymmenen vuoden, on voitava kertoa puolisolle jos ei ole tyytyväinen. Terve itsekkyys johtaa onnellisuuteen, ja vain kaksi onnellista ihmistä voivat olla onnellisia yhdessä aina.
Sait mut kyllä todellakin ajattelemaan.
Itse olen tosin myös naimisissa. Meitä pidetään täydellisenä avioparina ja mieheni rakastaa minua todella. En tiedä miksi pitää silti tehdä näin... Kakkosnaisena olen ollut jo 2v. Kyseessä on mieheni ystävä...
n28
Olin kakkosnainen nelisen kuukautta. Se sopi siihen elämäntilanteeseen (oma ero päällä, enkä halunnut sitoutua suoraan uuteen mieheen), mutta tiesin etten pysty olemaan kovin kauaa kakkosena.
No, nykyään olen tämän miehen ykkösnainen ja hän on mun ykkösmies. Täytyy sanoa, että elämä on kyllä näin helpompaa sekä käytännössä että tunteiden tasolla.
ollut useita vuosia jo kakkosnainen. Voin tämän miehen kanssa olla silloin tällöin mutten todellakaan halua seurustella hänen kanssaan. Ei siinä mielessä ole minulle sopiva, vaikka häntä rakastankin ihan mielettömästi. Olemme seurustelleet 7v sitten, mutta huomasimme ette onnistu niin. Ja siitä lähtien olemme olleet kakkosia toisillemme. Molemmilla siis vuosien suhde toisen kanssa ja minulla lapsi avopuolisoni kanssa, tälle miehelle tulossa lapsi oman avopuolisonsa kanssa.
Aluksi se oli juuri sitä mitä kaipasin - vapautta, mutta myös vakaa seksisuhde, hellyyttä, ajatustenjakamista. No sitten valmistuin, menin töihin ja vauvakuume alkoi nostaa päätä. Ensin päädyin siihen, että yhden lapsen voisin hoitaa ihan yksinkin. Mies ensin nikotteli, mutta suostui. No sitten kun laskettu aika läheni hän totesikin, ettei voi ajatella olevansa erossa lapsestaan, vaan haluaa eron ja tehdä minusta vaimonsa. No siitä syntyi hirveä hässäkkä. Pölyn laskeuduttua huomasin olevani nelilapsisen uusperheen äiti (oma tississä roikkuja ja 7v, 9v ja 11v). Siis jotain mitä en koskaan ollut kohdalleni suunnitellut.
Olen kahdelle miehelle kakkosnainen, mutta miehetkin mulle kakkosmiehiä. Että pelkästään kiimaa meidän välillä.