Joulustressi on oma valinta

Mutku mutku mun marttyyrinkruunu!

Näin on. Meillä nyt joulu matkoilla. Muuten ollaan vaihtelevasti vietetty - ja aina ilman stressiä.

Sosiaalista painetta on kuitenkin liikkeellä ja tarjolla. Vastavirtaan kulkeminenkin voi olla tunnolliselle ihmiselle stressaavaa. Pakko ei ole kuin maksaa veroja ja kuolla, mutta maailmassa on älyttömästi asioita, joiden tekemistä yhteisö pitää vahvasti suositeltavana normina.

Olen tullut lopulta samaan johtopäätökseen. Ihan turhaa opettaa lapsia lahjavuoreen, hirmuiseen hössötykseen siivouksineen, upeine leipomuksineen ja ruokineen, suuriin vierasmääriin ja siihen että täytyy leipoa ne piparit ja tortut ja askarrella kortit itse ja opeille ja hoitajille nätit lahjat ja joulupukin täytyy käydä ja ja ja...

Hillitty kristillinen joulu muutaman mieluisan lahjan kera, rauhassa oleillen rakkaiden läheisten kanssa, ehkä joulukirkossa käyden on lopulta paljon upeampi.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalista painetta on kuitenkin liikkeellä ja tarjolla. Vastavirtaan kulkeminenkin voi olla tunnolliselle ihmiselle stressaavaa. Pakko ei ole kuin maksaa veroja ja kuolla, mutta maailmassa on älyttömästi asioita, joiden tekemistä yhteisö pitää vahvasti suositeltavana normina.

Se on sitten omasta päänupista kiinni. Jos elää toisten kuviteltujen normien mukaan, on se säälittävää. Muutaman päivän takia pelihousujen repiminen on jo sairasta. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa.

No ei ole toki pakko panostaa jouluun jos ei halua. Mutta itse haluan, ja olen aina iloinen siitä että jouluna ympärillä on paljon ihmisiä, hyvää ruokaa, koti on nättinä jne. Välillä tää järkkäily stressaakin, mutta on se kuitenkin mun mielestä lopulta kaiken sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Sosiaalista painetta on kuitenkin liikkeellä ja tarjolla. Vastavirtaan kulkeminenkin voi olla tunnolliselle ihmiselle stressaavaa. Pakko ei ole kuin maksaa veroja ja kuolla, mutta maailmassa on älyttömästi asioita, joiden tekemistä yhteisö pitää vahvasti suositeltavana normina.

 

Se on sitten omasta päänupista kiinni. Jos elää toisten kuviteltujen normien mukaan, on se säälittävää. Muutaman päivän takia pelihousujen repiminen on jo sairasta. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa.

 

Sinäkin elät monessa asiassa kuviteltujen normien mukaan, vaikka et edes huomaa sitä.

Sama. Minä olen vuosia jo siivonnut vasta joulun jälkeen suursiivouksen, kun usein on loma juuri silloin. Aina ei ole ollut, mutta silti en joulun takia tee mitään suursiivouksia. Lahjat vain lapsille meillä ja jouluruokia ei stressata sen enempää. 

Kaikki stressi on itseaiheutettua. Työpaikkaa voi vaihtaa, parisuhteen voi laittaa uusiksi, joulua ei ole pakko viettää, vanhempiaan ei tarvitse tavata eikä lapsille ole pakko ostaa lahjoja.

Kuitenkin osa näin tekee. Miksi? On olemassa iso joukko suorittajia, osa näistä niitä, jotka eivät kykene sanomaan ei niille, jotka eivät halua joulustressiä vaan tulevat mieluusti kylään valmiiseen pöytään.

Minullekin iskee joskus joulustressi. Ei siisteydestä eikä ruoista vaan siitä joulupyhien läpijuoksusta, kun pitää käydä appivanhemmilla, isomummilla, omilla vanhemmilla, siskolla, miehen tädillä ja usein vielä haudoillakin. Ihan on itseaiheutettua, kun en henno pahoittaa sukulaisteni mieltä. Voisinpa kutsua heidät kaikki meillekin, mutta sitten varmaan stressaisin siivouksesta ja ruoista ja lahjoistakin, joten parempi näin. En ole valmis eristäytymään kotimme suojiin, vaikka siitä välillä haaveilenkin. Olisi kurjaa miettiä, onko sukulaisillani kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalista painetta on kuitenkin liikkeellä ja tarjolla. Vastavirtaan kulkeminenkin voi olla tunnolliselle ihmiselle stressaavaa. Pakko ei ole kuin maksaa veroja ja kuolla, mutta maailmassa on älyttömästi asioita, joiden tekemistä yhteisö pitää vahvasti suositeltavana normina.

Muut voivat tehdä, mitä on suositeltavaa tehdä. Minä teen, mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Sinäkin elät monessa asiassa kuviteltujen normien mukaan, vaikka et edes huomaa sitä.

Joo eilenkin oli alko kiinni, vaikka mun mielestä sen olisi pitänyt olla auki. Puut voisi hakea metsästä ja rakentaa itselleen talon, mutta ai niin. Joku on jo ne varastanut itselleen. Omien normien mukaan eläminen ei täällä onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki stressi on itseaiheutettua. Työpaikkaa voi vaihtaa, parisuhteen voi laittaa uusiksi, joulua ei ole pakko viettää, vanhempiaan ei tarvitse tavata eikä lapsille ole pakko ostaa lahjoja.

Kuitenkin osa näin tekee. Miksi? On olemassa iso joukko suorittajia, osa näistä niitä, jotka eivät kykene sanomaan ei niille, jotka eivät halua joulustressiä vaan tulevat mieluusti kylään valmiiseen pöytään.

Minullekin iskee joskus joulustressi. Ei siisteydestä eikä ruoista vaan siitä joulupyhien läpijuoksusta, kun pitää käydä appivanhemmilla, isomummilla, omilla vanhemmilla, siskolla, miehen tädillä ja usein vielä haudoillakin. Ihan on itseaiheutettua, kun en henno pahoittaa sukulaisteni mieltä. Voisinpa kutsua heidät kaikki meillekin, mutta sitten varmaan stressaisin siivouksesta ja ruoista ja lahjoistakin, joten parempi näin. En ole valmis eristäytymään kotimme suojiin, vaikka siitä välillä haaveilenkin. Olisi kurjaa miettiä, onko sukulaisillani kaikki hyvin.

Miksi otat noin paljon vastuuta sukulaistesi mielialoista? Jos joku pahoittaa mielensä siitä, että käytät vapauttasi tehdä jouluna, niin kuin parhaaksi näet, se on tuon mielensäpahoittajan oma ongelma.

Ei sikäli, kyllä sinunlaisistasi ihmisistä on paljon hyötyä esimerkiksi työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki stressi on itseaiheutettua. Työpaikkaa voi vaihtaa, parisuhteen voi laittaa uusiksi, joulua ei ole pakko viettää, vanhempiaan ei tarvitse tavata eikä lapsille ole pakko ostaa lahjoja.

Kuitenkin osa näin tekee. Miksi? On olemassa iso joukko suorittajia, osa näistä niitä, jotka eivät kykene sanomaan ei niille, jotka eivät halua joulustressiä vaan tulevat mieluusti kylään valmiiseen pöytään.

Minullekin iskee joskus joulustressi. Ei siisteydestä eikä ruoista vaan siitä joulupyhien läpijuoksusta, kun pitää käydä appivanhemmilla, isomummilla, omilla vanhemmilla, siskolla, miehen tädillä ja usein vielä haudoillakin. Ihan on itseaiheutettua, kun en henno pahoittaa sukulaisteni mieltä. Voisinpa kutsua heidät kaikki meillekin, mutta sitten varmaan stressaisin siivouksesta ja ruoista ja lahjoistakin, joten parempi näin. En ole valmis eristäytymään kotimme suojiin, vaikka siitä välillä haaveilenkin. Olisi kurjaa miettiä, onko sukulaisillani kaikki hyvin.

Tää on ikuista valetta. Sitten kun ottaa lopputilin, niin voi olla että useamman vuoden päästä ei enää töihin enää pääsekään.

Silloin ne omat valinnat alkavat olla tehtynä yhteiskunnan normien mukaan sinun puolestasi.

On kuitenkin olemassa sellainen hyve, kuin käytöstavat. Käytöstapoihin kuuluu se, ettei omalla käytöksellään aiheuta muille pahaa mieltä. Minä olen jo vuosia julistanut hyvissä ajoin ennen joulua lähipiirille, että minä en haluaisi viettää joulua välttämättä ollenkaan ja jos sitä viettää täytyy, niin toivoisin että he, jotka sitä eniten haluavat viettää osallistuisivat enemmän järjestelyyn. No mitä mitä. Joka jumalan vuosi kaikki kuitenkin kaatuu minun niskaani. Jokainen muu tekee jotain pientä, mutta isoimmat käytännön toteutukset kipataan kuitenkin minulle verukkeella "kun sä oot siinä niin hyvä".

Voisin tietysti tehdä sen valinnan, että en tekisi yhtään mitään. Mutta en voisi tehdä sitä, sillä kaikkien muiden joulu olisi sitten pilalla. Parempi sitten niin, että oma jouluni on pilalla, mutta lapsilla ja lapsen mielisillä on kivaa.

Enkä tässä nyt ota mitään marttyyrikruunua, en todellakaan. Sanonpahan vaan, että ei se joulustressi aina ole oma valinta, tai tavallaan on, mutta kun on ne käytöstavat opittu niin se siitä sitten...

No. Kunhan lapset on saatu pois kotipesästä, vietän jokaisen joulun töissä.

Vierailija kirjoitti:

On kuitenkin olemassa sellainen hyve, kuin käytöstavat. Käytöstapoihin kuuluu se, ettei omalla käytöksellään aiheuta muille pahaa mieltä.

Hyviin täytöstapoihin kuuluu se, ettei toimi epäoikeudenmukaisesti muita kohtaan. Jos joku pahoittaa mielensä siitä, että teet omassa elämässäsi kuten parhaaksi näet, se on hänen oma ongelmansa. Hyviin käytöstapoihin ei voi koskaan kuulua vastuu toisen mielensisällöistä.

Olet marttyyri.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalista painetta on kuitenkin liikkeellä ja tarjolla. Vastavirtaan kulkeminenkin voi olla tunnolliselle ihmiselle stressaavaa. Pakko ei ole kuin maksaa veroja ja kuolla, mutta maailmassa on älyttömästi asioita, joiden tekemistä yhteisö pitää vahvasti suositeltavana normina.

Se on sitten omasta päänupista kiinni. Jos elää toisten kuviteltujen normien mukaan, on se säälittävää. Muutaman päivän takia pelihousujen repiminen on jo sairasta. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa.

 

 

Sinäkin elät monessa asiassa kuviteltujen normien mukaan, vaikka et edes huomaa sitä.

Kerro lisää.

Onneksi minun maailmani ei ole yhtä mustavalkoinen kuin ap:n.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kaikki stressi on itseaiheutettua. Työpaikkaa voi vaihtaa, parisuhteen voi laittaa uusiksi, joulua ei ole pakko viettää, vanhempiaan ei tarvitse tavata eikä lapsille ole pakko ostaa lahjoja.

Kuitenkin osa näin tekee. Miksi? On olemassa iso joukko suorittajia, osa näistä niitä, jotka eivät kykene sanomaan ei niille, jotka eivät halua joulustressiä vaan tulevat mieluusti kylään valmiiseen pöytään.

Minullekin iskee joskus joulustressi. Ei siisteydestä eikä ruoista vaan siitä joulupyhien läpijuoksusta, kun pitää käydä appivanhemmilla, isomummilla, omilla vanhemmilla, siskolla, miehen tädillä ja usein vielä haudoillakin. Ihan on itseaiheutettua, kun en henno pahoittaa sukulaisteni mieltä. Voisinpa kutsua heidät kaikki meillekin, mutta sitten varmaan stressaisin siivouksesta ja ruoista ja lahjoistakin, joten parempi näin. En ole valmis eristäytymään kotimme suojiin, vaikka siitä välillä haaveilenkin. Olisi kurjaa miettiä, onko sukulaisillani kaikki hyvin.

 

Miksi otat noin paljon vastuuta sukulaistesi mielialoista? Jos joku pahoittaa mielensä siitä, että käytät vapauttasi tehdä jouluna, niin kuin parhaaksi näet, se on tuon mielensäpahoittajan oma ongelma.

 

Ei sikäli, kyllä sinunlaisistasi ihmisistä on paljon hyötyä esimerkiksi työelämässä.

Isomummi on 89-vuotias ja asuu yksin. Jouluaattona hänet haetaan vanhemmilleni ja joulupäivänä olemme me lapsenlapset vieneet hänet vaihdellen joulukirkkoon ja sen jälkeen kotiimme aterialle/hänen luokseen glögille vähän isomummin voinnista johtuen (tänä vuonna hän tulee meille tapaninpäivänä). Ei olisi mukavaa itselleni jättää  hänet yksin joulupyhiksi, ei edes yhdeksi päiväksi vain siksi, etten  halua ottaa stressiä hänen hakemisestaan ja viemisestään.

Vanhempani ovat 68- ja 70-vuotiaita. Jaksavat vielä puuhata jouluruoan isomummille mutta tarvitsevat myös sitä omaa rauhaa ja lepoa. Käydään usein heillä jouluaattona päivällä glögillä. Siskon kanssa on tehty jo vuosia "tontturetki" jouluaattona eli piilotamme pihallemme aamupäivällä/iltapäivällä pikkulahjoja lapsille ja serkukset kartan avulla yrittävät löytää kaikki pikkupaketit. Lapset rakastavat tätä tapaa. En henno luopua siitä vielä.

Vanhukset eivät ole täällä ikuisuuden ja lapset eivät ole lapsia loputtomiin. Ajattelen asian niin, että otan mieluummin joulustressiä silloin tällöin kuin luovun kokonaan pienistä perinteistä vain siksi, että minulla itselläni on mukavampaa. Isomummille ja vanhemmillemme merkitsee todella paljon nämä joulupyhien vierailut ja kokisin kyllä olevani itsekäs, jos ne jättäisin väliin sen takia, että aikataulut ahdistavat - vain minua. Ehkä se sitten on sitä sosiaalista painetta tai ylisuorittamista, minusta kyllä myös muiden huomioonottamista. En nyt kuitenkaan ole koskaan palanut loppuun joulustressistä, se on vain sitä kiireentuntua, joka helpottaa  heti, kun osa vierailuista on saatu kunnialla loppuun. Koen (enkä marttyyrimäisesti), että ihmisen kuuluu kokea ajoittain epämukavuutta ilahduttaakseen muita. Elämme muutenkin jo erittäin kylmässä minä-keskeisessä maailmassa, jossa moni ylpeilee sillä, ettei tee mitään, mikä ei juuri itseään miellytä. Vanhukset voivat nököttää yksin joulupyhät ja lapset istukoon kännyköiden ja tablettien äärellä, kunhan äiti ei vain koe joulustressiä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki stressi on itseaiheutettua. Työpaikkaa voi vaihtaa, parisuhteen voi laittaa uusiksi, joulua ei ole pakko viettää, vanhempiaan ei tarvitse tavata eikä lapsille ole pakko ostaa lahjoja.

Kuitenkin osa näin tekee. Miksi? On olemassa iso joukko suorittajia, osa näistä niitä, jotka eivät kykene sanomaan ei niille, jotka eivät halua joulustressiä vaan tulevat mieluusti kylään valmiiseen pöytään.

Minullekin iskee joskus joulustressi. Ei siisteydestä eikä ruoista vaan siitä joulupyhien läpijuoksusta, kun pitää käydä appivanhemmilla, isomummilla, omilla vanhemmilla, siskolla, miehen tädillä ja usein vielä haudoillakin. Ihan on itseaiheutettua, kun en henno pahoittaa sukulaisteni mieltä. Voisinpa kutsua heidät kaikki meillekin, mutta sitten varmaan stressaisin siivouksesta ja ruoista ja lahjoistakin, joten parempi näin. En ole valmis eristäytymään kotimme suojiin, vaikka siitä välillä haaveilenkin. Olisi kurjaa miettiä, onko sukulaisillani kaikki hyvin.

Miksi otat noin paljon vastuuta sukulaistesi mielialoista? Jos joku pahoittaa mielensä siitä, että käytät vapauttasi tehdä jouluna, niin kuin parhaaksi näet, se on tuon mielensäpahoittajan oma ongelma.

Ei sikäli, kyllä sinunlaisistasi ihmisistä on paljon hyötyä esimerkiksi työelämässä.

 

 

Isomummi on 89-vuotias ja asuu yksin. Jouluaattona hänet haetaan vanhemmilleni ja joulupäivänä olemme me lapsenlapset vieneet hänet vaihdellen joulukirkkoon ja sen jälkeen kotiimme aterialle/hänen luokseen glögille vähän isomummin voinnista johtuen (tänä vuonna hän tulee meille tapaninpäivänä). Ei olisi mukavaa itselleni jättää  hänet yksin joulupyhiksi, ei edes yhdeksi päiväksi vain siksi, etten  halua ottaa stressiä hänen hakemisestaan ja viemisestään.

Vanhempani ovat 68- ja 70-vuotiaita. Jaksavat vielä puuhata jouluruoan isomummille mutta tarvitsevat myös sitä omaa rauhaa ja lepoa. Käydään usein heillä jouluaattona päivällä glögillä. Siskon kanssa on tehty jo vuosia "tontturetki" jouluaattona eli piilotamme pihallemme aamupäivällä/iltapäivällä pikkulahjoja lapsille ja serkukset kartan avulla yrittävät löytää kaikki pikkupaketit. Lapset rakastavat tätä tapaa. En henno luopua siitä vielä.

Vanhukset eivät ole täällä ikuisuuden ja lapset eivät ole lapsia loputtomiin. Ajattelen asian niin, että otan mieluummin joulustressiä silloin tällöin kuin luovun kokonaan pienistä perinteistä vain siksi, että minulla itselläni on mukavampaa. Isomummille ja vanhemmillemme merkitsee todella paljon nämä joulupyhien vierailut ja kokisin kyllä olevani itsekäs, jos ne jättäisin väliin sen takia, että aikataulut ahdistavat - vain minua. Ehkä se sitten on sitä sosiaalista painetta tai ylisuorittamista, minusta kyllä myös muiden huomioonottamista. En nyt kuitenkaan ole koskaan palanut loppuun joulustressistä, se on vain sitä kiireentuntua, joka helpottaa  heti, kun osa vierailuista on saatu kunnialla loppuun. Koen (enkä marttyyrimäisesti), että ihmisen kuuluu kokea ajoittain epämukavuutta ilahduttaakseen muita. Elämme muutenkin jo erittäin kylmässä minä-keskeisessä maailmassa, jossa moni ylpeilee sillä, ettei tee mitään, mikä ei juuri itseään miellytä. Vanhukset voivat nököttää yksin joulupyhät ja lapset istukoon kännyköiden ja tablettien äärellä, kunhan äiti ei vain koe joulustressiä.

Kunhan toiminit noin omasta halustasi, ja koska asia tuntuu sinusta hyältä ja oikealta, stressissä ei ole mitään ongelmaa. Kuluttavaksi se muodostuu vasta, kun toteuttaa muiden odotuksia ja toiveita oman sisäisen äänensä sijaan.

nosto