Opettajat huomio! Onko kukaan vaihtanut koulua levottoman luokan vuoksi?

Miten pitkään olet ollut opettajana? Oletko saanut apua rehtorilta/ oppilashuoltoryhmältä?

Olen ollut työssä n.13 vuotta. Koskaan ennen ei ole ollut vastaavaa. Ohr ja rehtori ovat tietoisia asiasta, mutta aika vähän voi koulun resursseilla tehdä, jos vika on oppilaiden kotona.

Itse vaihdoin. Oli toki määräaikainen, mutta kun tarjottiin mahdollisuutta jatkaa toinen vuosi putkeen kieltäydyin. En vaihtanut alaa vaan koulua. Onneksi, nyt 8 vuotta myöhemmin olen ammatissa josta pidän, opettajana.

Rehtorilta ja opiskelijahuoltoryhmältä pyysin apua, sitä luvattiin kun otin työn vastaan, yksi ryhmistä tiedettiin haastavaksi. Mutta sitten siihen ei ollutkaan resursseja kun olisin tarvinnut apua. Olin silloin vielä uusi ammatissa, ja mielessä oli todellakin ammatin vaihto jos se oikeasti on sitä mitä se oli. Ei onneksi ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työssä n.13 vuotta. Koskaan ennen ei ole ollut vastaavaa. Ohr ja rehtori ovat tietoisia asiasta, mutta aika vähän voi koulun resursseilla tehdä, jos vika on oppilaiden kotona.

Näinhän se on. Kädet on sidottu ja tärkeintä on , ettei tule paha mieli eikä syyllistetä näitä perheitä. Meininki on aivan mahdotonta joidenkin tapausten kanssa. Tsemppiä! Alanvaihto on ollut mielessä mullakin mutta ei ole helppoa nykypäivänä.t. Toinen ope

Meinaat sitten että huonolla ammattitaidolla varustettu ope vaan siirretään joidenkin muiden lasten riesaksi? Vaihda alaa. Kaikille paras vaihtoehto.

Onhan se tiedossa, että tietyillä alueilla on oppilasaines huomattavasti haastavampaa kuin toisilla. Itse työskentelen myös pääkaupunkiseudun koulussa, jossa paljon noin 30% oppilaista on maahanmuuttajia ja noin 30% joilla sosiaalisia ja tunnepuolen ongelmia. Tiedän että pääsisin paljon helpommalla jollain muulla alueella, mutta minut on toistaiseksi pitänyt paikoillaan aivan loistavat työkaverit ja hyvä tiimi.

Terv. erityisluokanopettaja, jolla tosiaan työpäivät palavereineen kestää aina vähintään 16 asti. Ja työ jatkuu myös kotona.

Otetaan myös vastaan käytännön vinkkejä, miten luokkaa voitaisiin auttaa käytännössä. Osa oppilaista tulisi siirtää erityisopetukseen, mutta tuskin mitään on tehtävissä ennen seuraavaa syksyä. Pitkältä tuntuu aika kevääseen saakka.

Tämä on työsuojeluasia. Jos työ saa sinut voimaan pahoin, hakeudu työterveyteen.

En tiedä mitä työsuojelukaan asialle voisi. Tai työterveys... Sairaslomaa kenties, mutta en koe olevani _vielä_ sairas. Pian kylläkin, mikäli tuohon työhön jään.

Oppilaitosten kehittämistehtäviin voi hakeutua. Aina välillä on paikkoja auki, esim. kehittämispäällikkö oppilaitoksessa. Yleensä vaaditaan opepätevyyttä.

Minä vaihdoin alaa ja päivääkään en ole katunut. Lasten ja vanhempien kanssa aina pärjää, mutta en pidä koulusta työyhteisönä. Se on oli minulle hirveä shokki. Ensin luulin, että kyse oli vaan siitä ensimmäisestä paikasta, mutta samaa se suunnilleen oli kaikkialla. Olin ammatinvaihtaja ja yli 30-vuotias, enkä pystynyt käsittämään kollegojani. Sosiaalisissa taidoissani ei ole koskaan ollut mitään vikaa. Mutta ne työyhteisöt... Auts. Sain mahapuruja aamusin työkavereistani. Kun olisi voinut vaan kököttää luokassa välitunnit ja hoitaa ne oppilaisiin liittyvät asiat, niin kaikki olisi ollut hyvin. Mutta kun on pakko olla sosiaalinen. Viimeisen vuoden annoin työkavereiden olla, olin omissa oloissani ja tiesin jo lähteäväni alalta, joten ei tarvinnut enää leikkia hauskaa kaveria, jotta saisi suositukset, jatkoa ehkä sijaisuudelle jne. Välitunnit luin pääsykokeisiin.

Vaihdoin luokanopettajasta aineenopeksi, ja oon ollut hirmu tyytyväinen. Epäpätevänä aineenopena olen siis, luokanopen koulutuksella. Opetan musaa 1.luokasta lukioon asti. Luokanopena kannoin koko ajan huolta omista oppilaista, ja mietin niiden asioita varmaan liikaakin. Nyt ei ole enää sitä ongelmaa.

Ei se vaihtamalla parane.

Voisitko vaihtaa vain luokkaa.
En ole ope, mutta lapseni luokka oli koulun huonomaineisin ja yksi miesopettaja oikein halusi ottaa sen ja halusikin haasteellista työtä. Hän sai luokan kuriin ja hiljaiseksi olematta silti ikävä. Oli mukava ope, jolle sai soittaa iltaisin ja viikonloppuisin vapaasti. (En soittanut, mutta siis sanoi vanhempainillassa, että saa.)

Vierailija kirjoitti:

Meinaat sitten että huonolla ammattitaidolla varustettu ope vaan siirretään joidenkin muiden lasten riesaksi? Vaihda alaa. Kaikille paras vaihtoehto.

Näin oikeasti tapahtuu. En tiedä mihin nykyisin siirtyvät, ennen nämä ammattitaidottomat kansankynttilät dumpattiin kyläkouluihin. Valitettavasti kokemusta on... 

Kuvaavaa on että näille opeille ei mikään vuosi satu helppoa luokkaa, kaikki on haastavia ja vaikeita ja erityisen vaikeita on perheet.

Opiskele aineenopeksi, jos kuitenkin pidät opettamisesta.

Nykyään suuremmat ongelmat ovat alakoulun puolella; yläkouluun tultaessa lapset ovat väkisinkin jotenkin kuitenkin sosiaalistuneet ja murkkujen kanssa pärjää huumorilla. Lisäksi taakka ei käy kohtuuttomaksi, koska sitä ikävintä luokkaa joutuu opettamaan korkeintaan muutaman tunnin viikossa.

Olen usein ihmetellytkin, miten luokanopettaja jaksaa, jos kohdalle sattuu erityisen vaativa luokka. Siinähän voi olla monta vuotta elämästä pilalla. Totuus nimittäin on, että luokat ovat hyvin erilaisia. Aineenopea lohduttaa ja auttaa jaksamaan, kun tajuaa, että vika ei ole ainakaan vain itsessä, kun vain yhden ryhmän kanssa on vaikeaa.