Onko "heikkolahjainen" ilkeä/sopimaton termi?

Kyllä voi käyttää.

Kirkonkirjoissa termiä on käytetty vielä 1900-luvun alussa. Samoin äpärää, vaivaista jne.

Heikkolahjainen henkilö tarkoittaa ihmistä, jonka ÄO on 60-80

Itselläni ÅO 107 ja kyllä loukkaannun kun nimitellään heikkolahjaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen henkilö tarkoittaa ihmistä, jonka ÄO on 60-80

Itselläni ÅO 107 ja kyllä loukkaannun kun nimitellään heikkolahjaiseksi.

Mensalaisten mielestä olet heikkolahjainen. Normaaleiden mielestä olet normaali. Aidosti heikkolahjaisten mielestä olet nero.

Ai sille on määritelty tiukat ÄO-rajat... Sitten ei taida sopia käyttööni. Tarkoitus on kuvata ihmistä, jolla ei ole diagnoosia älyllisestä kehitysvammasta, mutta jonka elämänhallintataidot ovat olemattomia ja meno muutenkin aivan uskomatonta, ei kuitenkaan ole psyykkisesti sairas. 

Käytä ennemmin termiä "matalatasoinen" tai kognitiivisesti heikkotasoinen.

Mitä oikein tarkoitat sitten heikkolahjaisella? Miksei voi käyttää ihan oikeaa nimitystä, jos tarkoittaa esimerkiksi älyllisesti kehitysvammaista? Heikkolahjainen on vanhentunut termi ja syystä sen käyttö on lopetettu.

Missä yhteydessä käyttäisit tuota termiä? On vähän vanhanaikainen termi, en käyttäis asiatekstissä. Virallinen vastine on nykyään "laaja-alaiset oppimisvaikeudet", tai lievä kehitysvamma (astetta vakavampi kognitiivisen kehityksen häiriö).

Vierailija kirjoitti:

Ai sille on määritelty tiukat ÄO-rajat... Sitten ei taida sopia käyttööni. Tarkoitus on kuvata ihmistä, jolla ei ole diagnoosia älyllisestä kehitysvammasta, mutta jonka elämänhallintataidot ovat olemattomia ja meno muutenkin aivan uskomatonta, ei kuitenkaan ole psyykkisesti sairas. 

Jos psykologi ei ole tutkinut henkilön kognitiivista tasoa eikä lääkäri asettanut diagnoosia, niin ei häntä voi sanoa heikkolahjaiseksi tai kehitysvammaiseksi! Etkö voi vaan kuvata henkilön käytöstä ottamatta kantaa siihen mistä käytös/oireet johtuvat? Ne voivat johtua mistä vaan.

Eihän nykyään saa puhua heikkolahjaisista poliittisen korrektiuden takia. Kas, kun saa puhua liikuntavammaisista tai amputoiduista käsistä, eikä tarvitse kaunistella asiaa. On tosin sanaa vammainen kritisoitu, varsinkin kehitysvammaista.

Aiemmin oli idiootteja, debiilejä, imbessilleja ja infantilleja. Sitten tuli tylsimieliset ja heikkolahjaiset. Nyt ne on kehitysvammaiset ja joillakin on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ainoastaan sanaa vammainen tai kehitysvammainen ei ole suostuttu muuttamaan, vaikka nekin koetaan leimaaviksi. Ainahan se on asioissa, joita pidetään ei-tavoiteltavina.

Nykyään on kaikenlaisia diagnooseja lukihäiriöstä adhd:hen ja tietoisuus näistä on peitonnut matalan äo:n tehden siitä tabun. Sitä heikkolahjaisuus on, matalaa älykkyyttä. Nykyään siis laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ennen heidätkin luokiteltiin kehitysvammaisuuden lievimpään päähän, mutta nyt jostain syystä vammaisen leimaa ollaan haluttu välttää. Äo on kuitenkin ennustava tekijä sen kanssa miten pärjää tulevaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on kaikenlaisia diagnooseja lukihäiriöstä adhd:hen ja tietoisuus näistä on peitonnut matalan äo:n tehden siitä tabun. Sitä heikkolahjaisuus on, matalaa älykkyyttä. Nykyään siis laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ennen heidätkin luokiteltiin kehitysvammaisuuden lievimpään päähän, mutta nyt jostain syystä vammaisen leimaa ollaan haluttu välttää. Äo on kuitenkin ennustava tekijä sen kanssa miten pärjää tulevaisuudessa. 

Ovat eri asioita. Olen opettajana tehnyt töitä oppilaiden kanssa, joilla saattaa olla useampia diagnooseja. Ihmisellä voi olla lukihäiriö, AD/HD ja samalla ÄO vaikkapa 140. 

"Heikkolahjainen" on fiksuimpia ja kohteliaimpia tapoja ilmaista asia. Siinä on sellainen sävy, että kyse ei ole laiskuudesta vaan lahjoista. "Matalatasoinen" voi osittain johtua myös omasta laiskuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on kaikenlaisia diagnooseja lukihäiriöstä adhd:hen ja tietoisuus näistä on peitonnut matalan äo:n tehden siitä tabun. Sitä heikkolahjaisuus on, matalaa älykkyyttä. Nykyään siis laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ennen heidätkin luokiteltiin kehitysvammaisuuden lievimpään päähän, mutta nyt jostain syystä vammaisen leimaa ollaan haluttu välttää. Äo on kuitenkin ennustava tekijä sen kanssa miten pärjää tulevaisuudessa. 

Ovat eri asioita. Olen opettajana tehnyt töitä oppilaiden kanssa, joilla saattaa olla useampia diagnooseja. Ihmisellä voi olla lukihäiriö, AD/HD ja samalla ÄO vaikkapa 140. 

Lukihäiriö, adhd, autismikirjo yms. 'kevyen' kaliiberin vaikeus ei yksissään ihmisen äo:ta laske, mutta sen olen pannut merkille, miten helposti takerrutaan termiin "lukihäiriö" kun puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, joka kattaa lukemisen, kirjoittamisen, hahmottamisen, kielelliset ja matematiikan vaikeudet. Takerrutaan, että lukihäiriöhän se syy onkin, eikä matala äo. Lukihäiriö selittääkin kaikki. Se on supervoima, ominaisuus blaablaa, ja uskon, että juuri näiden 'kevyemmän' kaliiberin häiriöiden nostaminen tapetille saa unohtamaan todellisen heikkolahjaisuuden, jota ei vielä kehitysvammaisuudeksi luokitella, olemassaolon. Pelkkä lukihäiriöinen kykenee työelämään ja elämänhallintaan, koska ovat fiksuja kirjoitusvirheistä yms. huolimatta ja heillä ei ole päättely- ja ongelmanratkaisukyvyssä puutteita.

Tästä voi koitua vaikeuksia. Lapsi onkin 'vain' lukihäiriöinen, vaikka ope huomaa todellisen osaamisen. Vaikeudet ovat tulleet jo ilmi päiväkodista tai alakoululta alkaen. On kognitivista viivettä, on vaikeuksia ymmärtää luettua, on vaikeuksia ajanhallinnassa, hankaluuksia suunnitella työtään jne. Hyvin heikolle vaikeudet alkavat jo tehtävänannosta. Vähintään perustaidot oppivat, mikä ei huoltajille riitä. Pitäisi saada seiska tai kasi ja tukea annettava niin paljon, mutta silti odotetaan koe-alueiden pienentämistä jne. Vaikka miten tuettaisiin ja annettaiisin vaikka kasi, ei lapsi sen nohevammaksi tule. Vaikka annettaisiin nicopetterille kasi matikasta, se ei tarkoita että hän sitä oikeasti osaa ja pärjäisi esim. sähköpuolen matikassa, missä pitää myös osata soveltaa oppimaansa. Huoltajien on vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, että lapsi on heikko eikä pärjää normitahtiin. Laaja-alainen erkkakaan ei tee mitään ihmeitä näiden heikkojen kohdalla. Yksikin tapaus muistuu mieleen, jossa huoltaja otti selvää alakoulun kirjojen kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan ulkoa vastaukset, ei lapsi ymmärtänyt mitään ja oireili psyykkisesti. 

Todellisuus tulee vastaan viimeistään amiksessa, kun opojen kanssa on mietitty sitä vähiten huonoa vaihtoehtoa, jossa 'mitään' ei vaadita. Mennään kokkikoulutukseen, haasteita tulee mittaamisessa, kokonaisuuksien hahmottamisessa, työn aikataulutuksessa yms. Silti heidät pusketaan läpi helpotetuin arvosanoin, kun eivät alimpaan hyväksyttyyn arvosanaan ylety. Tai sitten nuori keskeyttää opinnot. Ei ollutkaan lukihäiriö, vaan vaikeuksia onkin ongelmien ratkaisussa, kyvyssä pitää itsestään huolta ja ajattelukyvyssä. Todella raskas tie niin opettajille kuin asianomaisille.