Voiko vaistoon luottaa parisuhteessa?

Ei aina voi. Varsinkin jos sulla on itselläsi muusta syystä elämä menossa huonoon suuntaan ja on paha olla, niin kyllä sellainen voi aiheuttaa vääriä vaistoamisia muidenkin suhteen, kun mieli esim. etsii syitä pahaan oloon itsen ulkopuolelta. 

Kyllä tuollaisten vaistojen vahvistukseksi pitäisi edes jotain konkreettista olla, jotta niitä kannattaa uskoa. 

Mikä on vaistoa ja mikä on huomiokykyä? Ihminen huomioi tiedostamattaan paljon asioita,(esim. mikroilmeitä, äänenpainoja) ilman että tietoinen mieli ehtii analysoida niitä ollenkaan. Voi siis olla että epäluuloille on pohjaa tai sitten ei, tarkkaile tilannetta.

Älä luota vaistoon, vaan kirjaa Exceliin. Ei vaan, kunhan vitsailen. Mutta miksi et suoraan kertoisi fiiliksistäsi miehelle ja katso mitä tulee?

Mitä sitten olet vaistonnut ja missä tilanteissa?

Olen monesti vaistonnut väärin, mutta eniten harmittaa ne tilanteet joissa en ole uskaltanut uskoa vaistoani vaikka olisi kannattanut. Samaten nekin jutut harmittavat, joissa olen antanut sumuttaa itseäni vaikka hälytykset ovat huutaneet punaisella. Järkyttävää ollut tajuta jälkeenpäin miten tyhmänä olen antanut itseäni pitää ja mennyt siihen kiltteyttäni mukaan. 

Sanot että elämäsi menee huonompaan suuntaan etkä pääse elämässäsi eteenpäin. Ei kai nämä miehestä riippuvia asioita ole vaan itsestäsi tai ulkoisista olosuhteista? 

Sanot myös että on pitkä liitto ja viimeinen vuosi on ollut kamala kaiken suhteen. Johtuuko tämä kamaluus missä määrin parisuhteesta, jos siis vaistomaiset epäilyksesi jätetään huomiotta ja otetaan vaan ihan konkreettiset parisuhteen ongelmat huomioon? 

Jos siinä liitossa ei ole ihan konkreettisia ongelmia, tai oikeasti mies käyttäydy objektiivisestikin ajatellen epänormaalisti ja epäilyttävästi, niin vaikuttaa että syytät miestä vaistojesi kautta omasta pahasta olostasi, joka todennäköisesti on ihan vaan sisäsyntyistä, esim. elämänvaihekriisiä tai olosuhteisiin liittyvää pahaa oloa.

Vuosi sitten mieheni kännykkäkäyttäytyminen. Kun tulin paikalle laittoi puhelimen heti taskuun. En sitä kuitenkaan ääneen noteerannut. Annoin olla. Sen jälkeen tullut pikku valheita arjessa joista myös riitaa. Hän siis ei ole puhunut totta. Semmoinen kamala tunne että salaa jotain. On puhuttu. Vainoharhaa minulta hänen mielestään. Silti pelko suuri, koska olen juurikin sata kertaa todennut olleeni oikeassa vaistoni suhteen. Myös sellaisissa joista ollut puhetta mieheni kanssa. Joku mättää tässä nyt oikeasti. Elämäni ns. Ei järjesty tässä enää hänen kanssaan normaaliksi:(

Lisään vielä että vuosi sitten aloitin uuden työn ja ajattelin että tämä tunne lähtee pois. Ei se lähde vaikka joka päivä niin toivonkin. Ahdistaa elää niin että vaistoaa jotain mitä ei edes tiedä onko olemassa. Jos olisi kuvitelmaa miksei poistu pois vaan mielestä. AP

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että vuosi sitten aloitin uuden työn ja ajattelin että tämä tunne lähtee pois. Ei se lähde vaikka joka päivä niin toivonkin. Ahdistaa elää niin että vaistoaa jotain mitä ei edes tiedä onko olemassa. Jos olisi kuvitelmaa miksei poistu pois vaan mielestä. AP

Suuri osa uskovasisitakin pysyy uskovana hamaan tappiin asti, vaikka kyseessä on vain kuvitelma jostain partaheebosta tai lentävästä spagetista.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että vuosi sitten aloitin uuden työn ja ajattelin että tämä tunne lähtee pois. Ei se lähde vaikka joka päivä niin toivonkin. Ahdistaa elää niin että vaistoaa jotain mitä ei edes tiedä onko olemassa. Jos olisi kuvitelmaa miksei poistu pois vaan mielestä. AP

Kyllä kuvitelmakin voi hyvin sitkeästi mielessä pyöriä... Ja jos uskot että ongelma johtuu jotain mitä miehesi tekee sinun selkäsi takana, niin miten ihmeessä ajattelit että uusi työ siihen auttaisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten mieheni kännykkäkäyttäytyminen. Kun tulin paikalle laittoi puhelimen heti taskuun. En sitä kuitenkaan ääneen noteerannut. Annoin olla. Sen jälkeen tullut pikku valheita arjessa joista myös riitaa. Hän siis ei ole puhunut totta. Semmoinen kamala tunne että salaa jotain. On puhuttu. Vainoharhaa minulta hänen mielestään. Silti pelko suuri, koska olen juurikin sata kertaa todennut olleeni oikeassa vaistoni suhteen. Myös sellaisissa joista ollut puhetta mieheni kanssa. Joku mättää tässä nyt oikeasti. Elämäni ns. Ei järjesty tässä enää hänen kanssaan normaaliksi:(

Eli siis käytännössä epäilet pettämistä? Onko miehesi kotoa pois niin että salasuhteen ylläpito olisi mahdollista? Jos on, olisiko mahdollista tehdä pientä salapoliisityötä, esim. jos mies sanoo olevansa ylitöissä käydä katsomassa onko autoa työpaikan parkissa tai seurata tms.

Sanoisin, että kannattaa luottaa ns. naisen vaihtoon.  Kyllä se ainakin omalla kohdallani on aina ollut oikeassa. Varsinkin, kun sinulla on ollut tuo tunne jo pitkään.

Ei ole ylitöissä tms mutta pystyy kesken työpäivän käymään vaikka parin tunnin reissun jossain. Ei ole siis niin tarkka työaika.. En ala tarkemmin selittämään työkuvioita. Mutta käytännössä työaikana voi olla muuallakin kuin töissä työpaikalla. Olen vaan niin väsynyt tähän olooni tämän asian suhteen. Välillä mietin jopa eroa koska järki lähtee. Olen surullinen joka päivä tämän vuoksi. Tuntuu ettei elämä voi näin jatkua pitkään. Kukaan ei uskoisi. Olen muuten suht iloinen vielä, ja kauniskin vielä.. Mutta tätä menoa en kauaa:( AP

Luota naisenvaistoon. Itsellä on aina epäilyt osuneet oikeaan. Tekisin myös sitkeää ja hienovaraista salapoliisintyötä. En ole vainoharhainen mutta en myöskään sinisilmäinen.

Miten se onnistuu. Roikun miehen työpaikalla joka päivä kyttäämässä milloin lähtee milloin ei. Siinäpä se kun en voi selvittää mitenkään. AP

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kannattaa luottaa ns. naisen vaihtoon.  Kyllä se ainakin omalla kohdallani on aina ollut oikeassa. Varsinkin, kun sinulla on ollut tuo tunne jo pitkään.

Mulla taas se ei ole ollut aina oikeassa, vaan kielteisiä vaistoja on tullut jos olen muuten ollut ahdistunut. Esim. kun olin kotiäitinä ja turhautunut olemiseen ja tienaamattomuuteen, aloin kuvitella mieheni pettävän. Kun kuvitelma syntyi, aloin ihan kaiken tulkita sen mukaan, ja niin se vahvistui. Mies kielsi tietysti kun kerroin epäilyistäni, ja piti koko epäilyjä ihan ihmeellisenä. Tämä vaan kiihdytti minun epäilyjäni, ja aloin jopa vähän vakoilla miestä. Todisteita pettämisestä en silti saanut, mutta mm. työmatkat joilla oli myös naispuolisia kollegoita, aiheuttivat valtavaa epäilystä ja mustasukkaisuutta. 

Lopulta kuitenkin itse tajusin olleeni vain ihan vainoharhainen, koska tunsin itseni pelkkänä homssuna kotiäitinä epähaluttavaksi, ja ajattelin että mies ehkä etsii sieltä työpaikaltaan korkeasti koulutetun, kiinnostavamman ja lapsettoman naisen. Mies itse ei ole ollenkaan sen luontoinen että ajattelisi noin, vaan hyvin vakavan luontoinen ihminen jonka mielestä avioliitto tosiaan on kunnes kuolema erottaa, ja pettämistä ei vaan tehdä. Mutta eipä se minua epäilemästä estänyt kun huonosta itsetunnosta johtuva vainoharhaisuus iski päälle.

Mitä se vaisto sanoo? Mies pettää, ei rakasta sinua enää, sillä on päihde/peliongelma? Jokin asia varmasti on muuttunut, ainahan sitä ihmisissä ja suhteissa muutosta tapahtuu. 

Pettää tai on pettänyt joskus. Sitä epäilen suuresti:( On meillä ollut vaikeitakin aikoja, mutta itse en ikinä voisi pettää avioliitossa. Tämä tunne  pelottaa juuri sen takia koska olen ihminen joka herkästi vaistoaa asioita. AP

Oma mieheni piti 2,5 vuotta peliään tuttavamme kanssa. En olisi ikinä uskonut hänestä! Aina on mahdollisuuksia, kun vie lasta harrastuksiin, lähtee "apteekkiin", töistä tullessa yms. Älkää naiset olko sinisilmäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni piti 2,5 vuotta peliään tuttavamme kanssa. En olisi ikinä uskonut hänestä! Aina on mahdollisuuksia, kun vie lasta harrastuksiin, lähtee "apteekkiin", töistä tullessa yms. Älkää naiset olko sinisilmäisiä.

Miten jäi kiinni lopulta? Vaistositko itse jotain? Kyselee AP

Oma känny oli rikki ja tiesin, että hänellä kaapissa toinen. Mies oli siis töissä. Siellä näin yhteydenpidon. Oli vaihtanut koodinimen naiselle, mutta sähköpostissa oli tämä nimi.