Miten jättää mies?

Vierailija

Olen ollut mieheni (ei olla naimisissa tai edes kihloissa, tuntuu vaan sopivammalta sanoa mies kuin poikaystävä) kanssa jo 6 vuotta yhdessä. Aloitimme seurustelemaan kun olin pian täyttämässä 16 ja hän 17. Ensimmäiset molemmille oikeastaan kaikessa.

Nyt olen 22 ja kaikki tuntuu turhalta. En halua häntä enää juuri ollenkaan fyysisesti, usein suukkokin toisen lähtiessä johonkin tuntuu vain "koska näin nyt vaan on tehty jo vuosien ajan". Meillä ei ole enää yhteisiä mielenkiinnonkohteita, en voi sietää hänen musiikkimakuaan (se "söpö" erimielisyys ei ole vaan enää söpöä), hän istuu aina vaan koneella eikä koskaan halua tehdä mitään vapaa-ajalla. Ymmärrän, että fyysisessä työssä väsyy 8 tunnin työpäivänä, mutta kun ei hän halua ihan oikeasti koskaan tehdä mitään. Jopa perhevierailut (myös hänen perheensä luo) ovat pakkopullaa, hän ei vieläkään suostu näyttämään hellyyttä tai tunteitaan muiden nähden ja ottaa kädenkin pois aika pian jos yritän siihen tarttua muiden nähden. En kaipaa jokapäiväisiä rakkaudentunnustuksia ja romantiikkaa, mutta olisi kiva edes joskus kuulla näyttävänsä hyvältä "toi ei oo hyvä"-lauseen sijaan tai että toinen rakastaa minua.

Tavallaan kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Ollaan pohdittu asunnon ostamista ja vähän tulevaisuutta muutenkin. Kaikki tuntuu silti vain siltä, että viimeiset pari vuotta ovat valuneet kuin hiekka puolen minuutin tiimalasissa ja heitän elämäni hukkaan jos vielä jään suhteeseen.

Ongelma meillä on aina ollut puhumattomuus. Olemme molemmat huonoja ilmaisemaan tunteitamme joten en oikeasti tiedä miten saada sanat suustani.

Kommentit (12)

Vierailija

Yksi vaihtoehto olisi:
Petä, hankkiudu raskaaksi ja saa hänet tunnustamaan isyys, odota kaksi vuotta, sitten isyyttä ei voi purkaa, jätät hänet, kerrot ettei hän ole isä ja otat hyvillä mielin elarit vastaan :)

Vierailija

Tyypillisesti ihastuminen/rakastuminen menee ohitse 2 vuodessa ja sen jälkeen tulee arki, joka kertoo viihdyttekö yhdessä vai ette. Mikäli haluat elää aina ihastuneena, tulee sinun kierrättää miestä (tai naista) kahden vuoden välein.

Vierailija

Sinun on opittava avaamaan suusi, sillä vaikka nyt eroaisit niin tuo ongelma tulisi taas seuraavassa suhteessa vastaan.

Itselleni on ainakin helpompaa keskustella tärkeistä aiheista kirjoittaen, koska ajatukset pysyvät kasassa paremmin, kun ne näkee paperilla, ja on myös helpompaa ilmaista itseään kun toinen ei pääse kommentoimaan joka väliin. Sinäkin taidat olla vähän tällainen, kun ilmaisit ongelmasi selkeästi tässä aloituksessa, vaikka mainitsitkin kommunikaatio-ongelmat.

Arimmat aiheet saavat äänenkin murtumaan, joten kysyin kerran mieheltäni josko saisin kirjoittaa hänelle tekstiviestin käsiteltävästä aiheesta, vaikka olimme samassa huoneessa. Mies ymmärsi heti ja keskustelu sujui näppärästi, vaikka pisimmät vuodatukseni pysähdyin välillä näpyttelemään. Kuulostaa varmasti omituiselta, mutta tuo menetelmä helpotti kommunikaatiota kummasti, kun en osannut puhua vaikeista asioista.

Vierailija

Eihän sinun oikeasti auta, kuin ottaa itseäsi niskasta kiinni ja kertoa tuntemuksistasi. Olette vasta hyvin nuoria, ja kun aloitte seurustellakin ala-ikäisinä, olette muuttuneet niistä ajoista ihmisinä tosi paljon. Kannattaa totella tuntemuksiaan, ettei tarvitse sitten erota, kun on ne lapset ja omakotitalo hankittuna.

Vierailija

Älkää vaan ostako asuntoa tai tehkö lapsia, jos suhde tuntuu jo nyt noin väljähtyneeltä. Aika usein (ei aina, mutta usein) nuo teinisuhteet väljähtyy, kun molemmat aikuistuvat ja alkavat kaivata aikuisten juttuja elämäänsä...

Sinuna istuttaisin miehen juttelemaan vakavasti. Kerro, että sinusta suhteessanne ei ole enää kipinää, eikä seksi tunnu tyydyttävältä. Että kaipaat yhteistä tekemistä ja aktiivisuutta, etkä pelkkää kotona istuskelua. Pelkkä kaverisuhde ei riitä!

Jos sinusta on vaikea aloittaa juttua, kirjoita tuo paperille omin sanoin ja anna luettavaksi. Kysy mieheltä, onko HÄN tyytyväinen suhteeseenne, vai onko huomannut saman väljähtymisen. Todennäköisesti on!

Nyt teidän on vielä helppo panna "lusikat jakoon", ja lähteä omille teillenne. Minusta on hienoa, että olet havahtunut tuohon nyt, etkä esim. ensin ole alkanut pettää miestäsi. 

Vierailija

Ei arjen tarvitse olla tuollaista, joten eikun suu auki ja kysy ukoltasi, että tässäkö tämä elämä nyt on? Olen itse ollut mieheni kanssa vajaat 10v ja vaikka mies ei puhelias olekaan ja ollaan molemmat aikamoisia kotihiiriä niin arki ei silti tunnu sille että mikään menisi hukkaan. Rakastan miestäni ja jos ei joka päivä pussailla ja halailla edes vähän niin ihan ikävä tulee! Meillä on molemmilla fyysisesti raskaat työt, pari koiraa ja pari lasta, joten ei meille jää juurikaan aikaa tai voimia mihinkään muuhun kuin arjen pyörittämiseen, mutta tehdään sekin yhdessä. Koirat käytetään koko perheen voimin iltaisin, ruokaa tehdään yhdessä jne. Minä uskon vahvasti löytäneeni sen oikean, koska en ole tippaakaan kyllästynyt mieheeni kuten edellisissä suhteissa. Suosittelen siis että keskustelette onko elämä tuollaisenaan nyt sitä mitä molemmat haluavat (sinä et selvästi tuota elämää halua) ennen kuin menette mitään yhteistä omaisuutta hankkimaan.

Vierailija

Jo nyt jo tuntuu tuolta, uskotko asioiden muuttuvan tulevina vuosina? Miehesi kuitenkin ansaitsee yrityksen tämän suhteen muuttamiseksi ja toisaalta sinunkin on joskus opeteltava kommunikoimaan, jos haluat toimivan parisuhteen. 

Yritä pakottaa itsesi puhumaan. Keskustele ensin ihan mistä vaan ja sitten  vaikeammista asioista. Yritä keksiä yhteistä tekemistä. 

Me aloimme miehen kanssa seurustella nuorina ja toki rakkauden huuma jossain kohtaa tasoittui. Kuuden vuoden jälkeen olimme kuitenkin vielä nuoria ja rakastuneita ja järjestimme innokkaina häitä. Meillä oli yhteisiä harrastuksia ja projekteja. Nautimme toistemme seurasta.

Vierailija

Tyhjyys on usein valittajan omassa päässä. Miehen (tai naisen) rooli ei ole olla kumppaninsa elämänsisällön tuottaja. Jokainen vastaa omissa aivoissaan pyörivästä tosiohjelmasta sisäisine tuntemuksineen. Yritä kasvaa  todelliseen itsenäisyyteesi. Jos nykyhetki ei tyydytä, etsi ja muodosta  toinen raami elämällesi. Saatat onnistua tai et. Sitten on suorituksen ja tuloksen analysoinnin aika. Rehellisesti.

Vierailija

Huh, ihanaa että suurin osa vastauksistanne on ihan rakentavia.. Pahoittelut että kesti näin kauan palata, mutta kun ei voi öisin enää ilman tunnusta kirjoitella tänne.

Kuten sanoin jo aloituksessa, en kaipaa romantiikkaa jokaiseen päivään, mutta olisi se kiva saada lämpimiä tunteita muutenkin kuin seksin aikana kerran viikossa. Haluaisin kyllä seksiä useamminkin, mutta en koe miestä enää haluttavaksi kovin usein. Tiedän, ettei ihastus jatku ikiaikoja, mutta ei arjen myöskään kuulu tuntua kurjalta tai "ei miltään". Myöskään mielestäni jos oikeasti rakastaa toista, ei normaalisti koe suhteen ulkopuolisten ihmisten (toisten miesten) kehuja ja mielenkiinnonosoituksia kiinnostavina ja houkuttelevina eikä myöskään edes pyörittelisi ajatusta yöstä jonkun muun kainalossa joka kerta baarissa ollessaan.

Tunnustan, että minulla on joskus tapana yliajatella asioita, mutta jos sama ajatus pyörii mielessä viikosta ja kuukaudesta toiseen, en enää laskisi yliajattelun piikkiin asiaa.

Olen jo pari vuotta miettinyt mahdollisuuksiani ja yrittänyt saada sekä itseni että miehen puhumaan. Olemme saaneetkin puhuttua asioista aina jossain vaiheessa, ja aina mies vaan lupailee muuttuvansa ja että "kyllä me yhdessä sitten ehditään tehdä ja mennä", mutta edelleenkään ei olla yhdessä poistuttu kotikaupungista kuin perhevierailuille moneen vuoteen. Mies ei mielellään suostu tapaamaan minun perhettäni, mutta kiukuttelee jos minä en halua mennä hänen perheensä luo istumaan lähes mykkänä pöydän ääreen.

Usein olemmekin "puhuneet" juuri vaikeimmista asioista viestittelemällä, koska vaikka kuinka haluaisin niin en itkultani saa sanoja sanottua.

Suhdettamme varjostaa myös kaksi pettämistä, molemmat mieheltä. Annoin anteeksi kahdesti, viime kerrasta on jo yli 3 vuotta. Edelleen silti välillä huomaan miettiväni, että onkohan sillä nyt toinen tai jotain sutinaa jossain.

Reipas kaksi vuotta sitten muutimme yhteen, mutta viime aikoina olen alkanut pohtia että oliko se sittenkin suurimmalta osin vain sitä, että halusin näyttää äidilleni tämän pitävän. Äitini on useaan otteeseen syyttänyt miestäni lievästä narsismista (ollutta ja mennyttä), eikä mies suostu pääsemään siitä yli vaikka parin vuoden ajan äitinikin on joka kerta ollut vain iloinen mieheni nähdessään, haluaa halata ja pyytää aina häntäkin käymään useammin.

Tavallaan kaikki on tosiaan kuitenkin ihan ok. Tuttua ja turvallista.

- ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat