Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni on päättänyt jo nuorena ettei halua miestä?
23.10.2015 |
Mä oon jo 20-vuotiaasta asti suunnilleen päättänyt olla yksin. Ja siis edelleen olen. Ja aion pysyä. On yksinäistä toki, mutta koen että ne positiiviset puolet yksinelämisessä korvaa ne huonot. Ja että parisuhteessa on enemmän haittatekijöitä kuin positiivista, mulle.
Kommentit (17)
Teini-iässä. Joskus ajoittain on seksisuhteita koska pidän läheisyydestä, mutta en ole koskaan tavannut miestä jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni ja tulevaisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 15- vuotta yksin. Kyllähän mä päätin etten miestä halua. No jostain syystä mulla on nyt mies. Ja se onkin aika ihana. Mitä negatiivisia asioita suhteessa on? Mietin vaan onkohan meillä juuri mitään niistä.
Mun mieli ei vain kestä miehiä. En pysty olemaan pitkään heidän seurassaan. On niin paljon negatiivisia puolia että en edes jaksa alkaa luettelemaan. -ap
No kaikista 20 vuotiaista tuntuu että en ikinä halua miestä enkä lapsia!Pode nyt murkkuikä loppuun ja katsele sitten uudestaan!:)
SE on et tuossa iässä tuntuu siltä että minä tiedän ja osaan kaiken..maailman ongelmat ratkeisivat jos joku tajuaisi kysyä MINULTA!!!
Älä pelkää..se menee ohi parin vuoden päästä.
Onko haluaminen päättämisestä kiinni?
Minäkin haluaisin kuulla koko listan niistä negatiivisista puolista.
nimittäin kun vertaan omia elämäni miehiä, on heillä kaikilla eri negatiiviset puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kaikista 20 vuotiaista tuntuu että en ikinä halua miestä enkä lapsia!Pode nyt murkkuikä loppuun ja katsele sitten uudestaan!:)
SE on et tuossa iässä tuntuu siltä että minä tiedän ja osaan kaiken..maailman ongelmat ratkeisivat jos joku tajuaisi kysyä MINULTA!!!
Älä pelkää..se menee ohi parin vuoden päästä.
No mä oon nyt 26-vuotias -ap
Vierailija kirjoitti:
No kaikista 20 vuotiaista tuntuu että en ikinä halua miestä enkä lapsia!Pode nyt murkkuikä loppuun ja katsele sitten uudestaan!:)
SE on et tuossa iässä tuntuu siltä että minä tiedän ja osaan kaiken..maailman ongelmat ratkeisivat jos joku tajuaisi kysyä MINULTA!!!
Älä pelkää..se menee ohi parin vuoden päästä.
Käsittämätöntä miten jollain on kapasiteettia saada aikaan viesti, joka on noin tyhmä ja alentuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ehdottomasti! En kestä sitä sitovuutta. Miehet ovat liian tarvitsevia, ahdistavaa! Vartalokin rupsahtaa, kun ei ole enää aikaa pitää itsesta huolta. Eikä ole omaa aikaa ikinä! Todellakin olen vapaaehtoisesti miehetön forevör.
Mies ei puoliksikaan sido ja tarvitse niin paljoa kuin lapsi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat ja miehet ovat olleet ainoita negatiivisiä kohtaamisia elämässäni. En muista negatiivisia kohtaamisia toisten tyttöjen/naisten kanssa. Maailman ongelmat johtuu näistä ällöttävistä eläimistä.
En aio koskaan seurustella miehen kanssa. Olen yli 30-v. Haaveilen miesvapaasta yhteiskunnasta, olisi kiva vanhana olla jossain mummokommuunissa ilman ketään miestä.
Hyvin aikaisin se asia on valjennut, ettei minusta vaan ole parisuhteeseen. Olen myöntänyt itselleni ajat sitten, että olen pohjimmiltani todella hankala ja riitaisa luonne. En vaan tule pidemmän päälle toimeen kenenkään kanssa, varsinkaan parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 15- vuotta yksin. Kyllähän mä päätin etten miestä halua. No jostain syystä mulla on nyt mies. Ja se onkin aika ihana. Mitä negatiivisia asioita suhteessa on? Mietin vaan onkohan meillä juuri mitään niistä.
Mun mieli ei vain kestä miehiä. En pysty olemaan pitkään heidän seurassaan. On niin paljon negatiivisia puolia että en edes jaksa alkaa luettelemaan. -ap
Okei. Totta, että pahimmat miehet osaa olla tosi pahoja. Mutta voisiko olla, että on kivojakin miehiä? Mun miesystävä siivoaa jälkensä ja on muutenkin tosi siisti. Muutenkin se vaan pitää mua tosi hyvänä ja arvostaa. Ollaan myös tosi hyviä ystäviä ja juttuja ja yhteistä tekemistä riittää. Annetaan toisille myös tilaa ja rauhaa. Mutta on sitä kyllä tullut törmättyä vaikka minkälaisiin urveloihin. Saan olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Pojat ja miehet ovat olleet ainoita negatiivisiä kohtaamisia elämässäni. En muista negatiivisia kohtaamisia toisten tyttöjen/naisten kanssa. Maailman ongelmat johtuu näistä ällöttävistä eläimistä.
En aio koskaan seurustella miehen kanssa. Olen yli 30-v. Haaveilen miesvapaasta yhteiskunnasta, olisi kiva vanhana olla jossain mummokommuunissa ilman ketään miestä.
My kind of woman :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti pidät kiinni päätöksestäsi. Minä halusin jo lapsena "vanhaksipiiaksi", ja siinä kun muut leikkivät prinsessahäitä, minä leikin noita-akkaa. Jossain vaiheessa minun alkoi kuitenkin tehdä mieli perhettä ja niin tulin sitoutuneeksi mieheen, joka on ollut elämäni riippakivi ja stressin aihe nro 1. Nooh toisaalta tilannetta tasapainottaa se, että sain kuin sainkin lapsen, joka on elämäni onnen, ilon ja tyytyväisyyden lähde nro 1. Nyt kun hän jo pian lentää pesästä, minua ahdistaa ajatus jäädä kahdestaan vaikean, hankalan, negatiivisen mieheni kanssa, joka tuntuu kuin vampyyri imevän minusta kaiken elämänilon, aloitteellisuuden ja tarmon. En tosiaankaan tiedä, olisiko jonkun toisen miehen kanssa sitten ollut parempi. Ehkä minua ei vain ole luotu parisuhteeseen.
En oikeastaan koskaan suoranaisesti päättänyt jäädä yksin, mutta jollakin tiedostamisen tasolla tiesin varsin nuorena näin käyvän. Meitä oli tiivis viiden tytön porukka, parin vuoden sisällä syntyneitä. Muistan miten taas kerran vietimme aikaa yhdessä sellaisina 12-13-vuotiaina. Mietimme, millainen tulevaisuus meitä odotti ja missä vaiheessa perustamme perheen. Silloin sävähti mielessäni, että minä en perhettä koskaan perusta. Meni muutama vuosi ja vanhin ja nuorin meistä menivät naimisiin alle 20-vuotiaina. Sitten menikin lähes kymmenen vuotta, ennen kuin toiseksi nuorin ja toiseksi vanhin avioituivat. Minä siinä iällisesti keskimmäisenä jäin lehdellä soittelemaan. Itse asiassa minut oli jo 10-vuotiaana esitelty kertaalleen suvun tulevaksi vanhaksipiiaksi. Se oli tietenkin vitsi, aikuisen sanoja mielestä varmaan hauskakin. Minusta se oli loukkaavaa.
OT:nä todettakoon, että kaikkien avioliitot ovat kestäneet jo vuosikymmeniä. Nuorin kuitenkin jäi viime talvena leskeksi.
Mä tiesin jo lapsena, etten halua parisuhteeseen. Ihan vaan siksi, että tarvitsen niin paljon tilaa ja yksinoloa. Yksin olen ikäni elänytkin, enkä ole 26- vaan 62-vuotias.
Alue: Aihe vapaa
Olin 15- vuotta yksin. Kyllähän mä päätin etten miestä halua. No jostain syystä mulla on nyt mies. Ja se onkin aika ihana. Mitä negatiivisia asioita suhteessa on? Mietin vaan onkohan meillä juuri mitään niistä.