Lue keskustelun säännöt.
Ollaan oltu avoliitossa jo 26v.
20.10.2015 |
Meillä 3 aikuista lasta, yksi lapsenlapsi,maksettu oma talo ja yhteinen yritys. Naimisiin ei ole tarkoitus ikinä mennä. Miksi avoliitto on muka niin paha juttu?
Kommentit (13)
Jos olette tyytyväisiä ja onnellisia noin ja juridinen puoli hoidettu muulla tavoin, niin en näkisi ratkaisujanne huonona, saati vääränä. En siis ymmärrä, miksi koet tarvetta puolustaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olette tyytyväisiä ja onnellisia noin ja juridinen puoli hoidettu muulla tavoin, niin en näkisi ratkaisujanne huonona, saati vääränä. En siis ymmärrä, miksi koet tarvetta puolustaa elämääsi.
En puollustele elämääni millään lailla. Laitoin vain tämän tänne että avoliitossakin voi olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa mieltä, uskonnollista hömpötystä pääasiassa.
15 v avokkina
Avioliitolla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. T. avosuhteessa
Vierailija kirjoitti:
miksi ette halua vakiintua?
Kyllä tässä ollaan vakiinnuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi ette halua vakiintua?
Mun mielestä se vakiintuminen tehdään korvien välissä, ei paperilla. T. avosuhteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi ette halua vakiintua?
Mun mielestä se vakiintuminen tehdään korvien välissä, ei paperilla. T. avosuhteessa
Olen samaa mieltä vaikka naimisissa olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi ette halua vakiintua?
Mun mielestä se vakiintuminen tehdään korvien välissä, ei paperilla. T. avosuhteessa
Samoin.
T. avosuhteessa 30 v., 3 aikuista lasta.
No miten teillä on omaisuusjärjestelyt tehty ja testamentit, esimerkiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä voi nyt kysyä mun edesmenneen isäni avokilta, kun lensi ulos kun leppäkeihäs 30 avoliittovuoden jälkeen. Tervemenoa!
Se sitoutuminen, siis juridinen toimi, tuntuu pelottavan yllättävän monia. Niin kauan kuin elämä on mallillaan ja ollaan terveitä, ei ongelmia välttämättä olekaan. Mutta entäs, kun tulee ero, joko siis lähdetään eri suuntiin eli kasvetaan erilleen, kuten hienosti sanotaan, tai jos ero tulee siksi, että kumppani kuolee. Silloin ei asiat välttämättä olekaan niin yksinkertaisia kuin kuvitellaan. Jotkut eivät edes ymmärrä hoidella asioita valmiiksi etukäteen kaiken varalta.
On usein nähty, miten toinen osapuoli lähetetään matkaan kahta tyhjää kättä heilutellen, kun pitkäaikainen puoliso tai(kuolemantapauksessa) hänen sukulaisensa, joihin ei ole ollut juurikaan suhteita, tulevat ja kuorivat kerman päältä. Kuinka monella on esim. kuitit tallessa kaikista isoista hankinnoista ja joskus jopa pienistäkin? Jos et pysty osoittamaan, että olet tavarat maksanut, niin sinnepä jäävät pesään. Anteliaat ja hyväluontoiset pesän osakkaat ovat valitettavan harvinaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei avoliitto ole mikään pahajuttu. Jokainen itse päättää miten elää. Itse olimme avoliitossa 35v ja sitten mentiin naimisiin. Vietimme ihanat häät ja täytyy silti sanoa, että kyllä se suhde vain muuttu. Vaikka olemme aina olleet rakastuneita ja suhde on ollut lämmin ja hyvä. Mutta suhde kyllä syveni ihan uusiin ulottuvuuksiin jo häitä suunnitellessa. Itse sanoin aina samaa ettei suhde miksikään muutu vaikka mentäisiin naimisiin. Mutta kyllä se vain muuttu. Ennenkin oli hyvä ja nyt entistäkin parempi. Suosittelen, mutta en pakkosyötä.
Ihan samaa mieltä, uskonnollista hömpötystä pääasiassa.
15 v avokkina