Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko outoa, jos miehellä ei ole kavereita?

Vierailija
19.10.2015 |

(tai naisella ), eikä tilanne näytä häiritsevän häntä mitenkään ? 

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Outoa on jos purkkapaketissa onkin herneitä purukumien sijaan.

Vierailija
2/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa sanoa mutta jään mielenkiinnolla lukemaan muiden vastauksia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä aina ajattelin, että se ei ole outoa. Ihmiset kun ovat erilaisia.

mutta nykyään ajattelen toisin. Exälläni ei ollut. Ja vuosi vuoden jälkeen selvisi, miksi ei: hän polttaa kaikki sillat takanaan. Kukaan ei jaksa ihmistä, joka kontrolloi ja on huono joustamaan.

Vierailija
4/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei. Olen kyllä puolueellinen sanomaan, koska olen itse sellainen. Mutta monet introvertit on sellaisia ettei kaipaa kavereita, ja varsinkin jos on kumppani tai perhe niin ei jaksa edes yhtään lisää sosiaalisuutta siihen päälle. Mulla ei ole edes puolisoa, mutta töissä pakolla tuleva sosiaalisuus on  jo niin paljon, että vapaa-ajan haluan viettää yksin, rauhassa ja hiljaisuudessa.

Vierailija
5/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun miehelläni ei juurikaan ole kavereita, paitsi työpaikalla. Mies asunut koko elämänsä pienellä paikkakunnalla ja asumme edelleen. Opiskeluaikana oli kavereita, mutta kun työelämä alkoi ja elämäntyyli muuttui erilaiseksi (ei jokaviikonloppuista ryyppäämistä ja örveltämistä), niin kaveripiiri jäi. Hänen entiset kaverinsa edelleen elävät tuollaista ns. opiskelijaelämää vaikka ovat aikuisia ihmisiä. 

 

Kaverittomuuteen voi olla monia eri syitä, joten en lähtisi ketään vielä sen perusteella tuomitsemaan.

Vierailija
6/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin mitä sitten jos onkin harvinaista, eli outoa? Haittaako se mitään? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun miehelläni ei juurikaan ole kavereita, paitsi työpaikalla. Mies asunut koko elämänsä pienellä paikkakunnalla ja asumme edelleen. Opiskeluaikana oli kavereita, mutta kun työelämä alkoi ja elämäntyyli muuttui erilaiseksi (ei jokaviikonloppuista ryyppäämistä ja örveltämistä), niin kaveripiiri jäi. Hänen entiset kaverinsa edelleen elävät tuollaista ns. opiskelijaelämää vaikka ovat aikuisia ihmisiä. 

Kaverittomuuteen voi olla monia eri syitä, joten en lähtisi ketään vielä sen perusteella tuomitsemaan.

 

Ja lisäisin vielä, että mieheni on asian kanssa sujut. Vapaa-aikaa kuluttaa mm, urheillessa ja pitää myös kotona olemisesta. Sanoisin, että ei ole ihmisenä kaikista sosiaalisimmasta päästä.

Vierailija
8/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole outoa. Miehellä, jolla on paljon kavereita, on ne kaveriporukat yleensä tulleet jo lapsuudessa, opiskeluaikana tai harrastuksien kautta. Jos nämä porukat hajoavat esimerkiksi muuton vuoksi, niin miehen voi olla hyvin hankala löytää enää uusia ystäviä. 

Tiedän todella paljon miehiä, joille paras kaveri on oma veli tai muu sukulainen, mut muihin kavereihin on yhteydenpito jäänyt elämäntilanteiden muuttumisen vuoksi.

Samalla laillahan se menee naisellakin; kun muuttaa aikuisena toiselle paikkakunnalle esimerkiksi töiden vuoksi, voi olla että uutta kaveripiiriä on vaikea rakentaa tai sen rakentamisessa kestää niin pitkään et nainen väsähtää siihen ja toteaa että antaa olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on itse tyytyväinen ja nauttii kuitenkin sinun seurastasi, niin mitäpä väliä sillä loppujen lopuksi on? Ja oman kokemukseni mukaan parempi introvertti kuin jatkuvasti muiden huomiota janoava takiainen... jälkimmäiset pettävätkin noin sata kertaa todennäköisemmin.

 

Vierailija
10/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun miehellä ei ole muita kuin työkaverit. Minulla oli ennen opiskelukavereita, mutta he ovat muuttaneet niin kauas, että yhteydenpito on jäänyt. Meillä on perhe ja sukulaisissa riittää yhteydenpitoa ihan riittävästi. Olen nyt ollut kotiäitinä kohta 2 vuotta ja lisäksi muutimme lapsen syntymän aikoihin uudelle paikkakunnalle. En ole löytänyt kavereita. Jotkut leikkipuistossa tapaamani äidit tervehtivät kun tulen kadulla vastaan, mutta siihen se on jäänyt. Joskus mietin, että olisi kivaa kun olisi joku äitikaveri, mutta olen sen verran ujo ja introvertti ihminen, etten oikein saa aikaiseksi yrittää tutustua kehenkään lähemmin. Minulla ei myöskään ole autoa päivisin käytössäni, että pääsisin lasten kanssa minnekään mammakerhoihin, joten en ole sellaisissakaan voinut tutustua kehenkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
19.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelin, että se ei ole outoa. Ihmiset kun ovat erilaisia.

mutta nykyään ajattelen toisin. Exälläni ei ollut. Ja vuosi vuoden jälkeen selvisi, miksi ei: hän polttaa kaikki sillat takanaan. Kukaan ei jaksa ihmistä, joka kontrolloi ja on huono joustamaan.

Eli tuollaisellakin ihmisellä pitäisi olla kavereita? Minusta olisi outoa jos tuollaisella käytöksellä niitä kavereita olisi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kaksi kaksi