Kerro miksi erosit. Kaipaan vertaistukea.

Lapset ovat minulla. Minkäänlaisia välejä ei miehen kanssa ole, yhtä hyvin voisi olla kuollut minulle. Lapsille soittelee pari kertaa viikossa, tapaavat muttaman kerran vuodessa, ehkä joka toinen tai kolmas kuukausi viikonlopun tai pari tuntia. Pahin kriisi kesti ehkä 1v-1½v, nyt tuntuu, että poika on jonkun sortin kriisissä johtuuko erosta vai murrosiästä en tiedä.

ap

Voisin antaa vertaistukea, jos syyt olisivat yhtään saman tyyppisiä kuin minulla. Nyt en viitsisi avata koko paskaa tähän, turhaan, jos sinulla eri kuviot etkä saisi siitä mitään apua.



Erosta pian vuosi, ja tällä hetkellä mielessä paljon ne hyvät asiat ja liiton hyvät puolet. Oikein joutuu palauttelemaan mieleen niitä syitä, miksi oikeasti en halua olla sen ihmisen kanssa naimisissa.



Kuvittelen välillä, että elämä olisi helpompaa sellaisena, mitä se oli ennen eroa. En vaan meinaa muistaa sitä, miten kamalaa se oikeasti oli. En nyt sitten tiedä onko tämäkään niin hauskaa :´(

Lisäksi viime kesänä käytti amfetamiinia suoraan suoneen minulta salaa useita viikkoja (tunnusti myöhemmin) ja jätti velkansa maksamatta ja nyt ne peritään minulta. Lisäksi hän ei ole ottanut vastuuta lapsistaan, yksin olen aina hoitanut kaiken ja maksanut kaiken.



Hyviäkin hetkiä oli, mutta nyt en oikein muista niitä... : ( Kertaakaan en ole ikävöinyt, olen ollut helpottunut ja onnellinen ilman kiviriippaa eli miestä...



ap

Tuo kiven tippuminen sydämeltä on tuttu tunne.



Sen verran meissä kahdessa on eroa, että tuota sinun ratkaisuasi kukaan ei voi tuomita. Se oli ainoa oikea. Sinä pärjäät huomattavasti paljon paremmin yksin, kun vaan saat asiasi kuntoon ja velat yms. hoidettua.



Mulla se tilanne, että mukavuudenhalusta tai tuttavien ja sukulaisten iloisina pitämisen vuoksi oltaisiin kyllä voitu jatkaa yhdessä. Mun mielenterveys ei vaan enää kestänyt sitä valheellista olemista.



Nro oliskohan se ollut 5

Kun miettii, että miten ihmeessä uskoin mieheni puheisiin ja todella luulin, että se oli joku toinen jne... Nyt vaan toivon, että hän ei tekisi mun ja lasten elämästä enää helvettiä, vaan antaisi meidän olla rauhassa.



ap