Kamala riita meillä äsken ja löin miestäni ihan oikeesti kaulimella, häipyi pihalle ja kaasutti

toisaalta hyvä että ukkos häipyi eikä alkanut muksimaan sinua...

sinun väkivaltaisuudestasi.

Toivottavasti mies ja lapset lähtevät menemään...

Pikku jysäykset tekee ihan hyvää sillon tällön oppivat tavoille.

minä heitin kerran riidellessä ukkoa kengällä päähän.

Hattua nostan miehellesi kun lähti eikä lyönyt takaisin. Onko äitisi harrastanut myös väkivaltaista käytöstä? Minulla on näin. Siksi harrastin fyysistä väkivaltaa, olin oppinut sen kotoa. Nykyistä kumppaniani arvostan niin paljon ettei ikinä ole käsi noussut miestäni vastaan. Arvostatko ja kunnioitatko kumppaniasi? Aikaisemmassa suhteessa mies käytti henkistä ja sadistista väkivaltaa ja minä kyvyttömyyttäni puolustauduin fyysisellä väkivallalla. Noloa ja häpeällistä. Jos aiot jatkaa suhdetta niin suosittelen terapiaa. Kerro ( kun saatte taas puheväit normaaliksi ) miehellesi että miten paljon arvostat häntä kun piti itsensä miehenä eikä lyönyt takaisin. Ja ÄLÄ ENÄÄ IKINÄ TEE SITÄ TOISTE!!! Nöyrryyttävää!!!

Loppu siihen reunoille kuseminen.

Ja sitten olisit joutunut ostamaan uuden tilalle.

Tosi järkevää, olisi voinut ajaa ojaan iskusta, vaikkei se niin luja kai isolle miehelle ollutkaan.



Mies pysäytti auton, istui hiljaa ja alkoi sitten nauraa kysyen, että löinkö häntä juuri pullolla päähän. Oltiin nuoria silloin vielä.



Kerran riidellessämme (lapsi oli ulkona nukkumassa) tukistin miestä, kun oli niin ÄRSYTTÄVÄ.

Hyvä lopetetaan sitte se ainainen itku perheväkivallasta. Tu ku te keleen ämmät ootte niin tanan tyhmiä. Ja niin terve kielipoliisit.

Ja ei, en ole väkivaltaisen vanhemman lapsi. Nämä ovat olleet sellaisia ylilyöntejä ja hävettävät kyllä. Ei edes usein riidellä.