Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minusta tuntuu että olen kokenut elämässäni liian monta hylkäämistä

Vierailija
16.10.2015 |

Ja useammalla osa-alueella, sekä yksityisessä suhde-elämässäni (mikä tuntuu pahimmalta ja surullisimmalta) että työelämänkin suhteen. Osan pystyn teoriassa selittämään ihan hyvin järkisyin, yritän aina nähdä kokonaisuuden kannalta kaikenlaiset ja ymmärtää laajemmin, ja yritän niin kovasti pitää ns. häntäni pystyssä, mutta oikeasti alan olla vaan täysin ja täydellisen lamaantunut ja rikkinäinen. Minulla ei ole mitään väliä. En voisi olla surullisempi ihminen. :( Tunnen hetkittäin niin suurta henkistä tuskaa tilanteeni johdosta, että sen pukeminen mitenkään tarpeeksi kuvailevasti sanoiksi on kamalan vaikeata.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
16.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voin samaistua sinuun. Oli hakeuduttava psykoterapiaan, kun ei oma pää enää kestänyt. Ehkä vielä joku päivä voin luottaa ihmisiin ja elää ilman ahdistusta.

Vierailija
2/2 |
16.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kyllä on olemassa kykyä luottaa, on ainakin ollut, ja siis haluaisin luottaa mutten ole siinä kohdin kovin nopeasti lämpenevä, vaan mulla vaatii aikansa tarkastella tilanteita, jotta voisin lähteä niihin ihan täysin. Jos vähänkään tulee nopeaa torjuntaa, niin vetäydyn suojatakseni itseäni, vaikkei tarvitsisi olla niin radikaali omissa siirroissaan. On tullut eteen tilanteita, joissa lähinnä armottomuus on se mitä saan ja sattuu jos se tulee vieläpä huolettomasti heitettynä ja vailla mitään oikeaa tietoa. Ihmiset osaavat olla aika kovia ja kylmiä.

Jos vaan saisi elää elämänsä ilman näin kovaa ahdistusta, mitä tällainen tilanne tuottaa. Tsemppiä sulle. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan kahdeksan