Kutsuuko joku OIKEASI vielä nykyään kylään tuttujaan????
Kutsuuko joku oikeasti vielä ihmisiä kylään? Niin 70-lukua! O. M. G. Minä en IKINÄ pyydä ketään kylään, saati kaverini. Jos tavataan niin tavataan baarissa tai ulkona. Paljon helpompaa näin. Energia ei kerta kaikkiaan riitä siihen, että laittaisi jotain tarjottavaa ja siivoaisi vieraiden jäljet. Paljon helpompaa tavata julkisella paikalla, esim baarissa. Tuttavapiirissäni kukaan ei kutsu ketään kylään ikinä. Vieraat ovat kauhistus ja rasitus.
Kommentit (17)
Höh. Me ainakin kutsutaan ystäväpiirissäni. On kivempi jutella kotioloissa rauhassa ja katsella vaikka valokuvia tai laittaa toisille kampauksia. Ja itse tekemällä saa terveellisempiä ja parempia herkkuja :)
Sitten on vielä se etu, että saa alkoholijuomat just sellaisena kuin haluaa, eikä tarvii jonotella. Ja musiikin voi päättää itse ja saa tanssia vaikka pelkät sukkahousut jalassa jos on kuuma :D
Eikä ole typeriä miehiä ympärillä iskemässä. Toki käydään myös baareissa, mutta on kiva aloitella kotosalla, ja muulloinkin kahvitella kotona. N26
Vierailija kirjoitti:
Höh. Me ainakin kutsutaan ystäväpiirissäni. On kivempi jutella kotioloissa rauhassa ja katsella vaikka valokuvia tai laittaa toisille kampauksia. Ja itse tekemällä saa terveellisempiä ja parempia herkkuja :)
Sitten on vielä se etu, että saa alkoholijuomat just sellaisena kuin haluaa, eikä tarvii jonotella. Ja musiikin voi päättää itse ja saa tanssia vaikka pelkät sukkahousut jalassa jos on kuuma :D
Eikä ole typeriä miehiä ympärillä iskemässä. Toki käydään myös baareissa, mutta on kiva aloitella kotosalla, ja muulloinkin kahvitella kotona. N26
Itku sultakin pääsis, jos niitä ikäviä miehiä ei olisi olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Me ainakin kutsutaan ystäväpiirissäni. On kivempi jutella kotioloissa rauhassa ja katsella vaikka valokuvia tai laittaa toisille kampauksia. Ja itse tekemällä saa terveellisempiä ja parempia herkkuja :)
Sitten on vielä se etu, että saa alkoholijuomat just sellaisena kuin haluaa, eikä tarvii jonotella. Ja musiikin voi päättää itse ja saa tanssia vaikka pelkät sukkahousut jalassa jos on kuuma :D
Eikä ole typeriä miehiä ympärillä iskemässä. Toki käydään myös baareissa, mutta on kiva aloitella kotosalla, ja muulloinkin kahvitella kotona. N26
Itku sultakin pääsis, jos niitä ikäviä miehiä ei olisi olemassa.
No tuskin. Mulla on jo kihlattu, en tarvii muita miehiä mihinkään :) N26
Hohhoijaa. Kun on lapsia niin ei halua hoitaa kaikkea sosiaalista kanssakäymistä baarissa.
No tottakai! Tehdään yhdessä ruokaa, istutaan pöydän ympärillä koko ilta, juodaan hyvää viiniä ja nauretaan.
Baariin? Ehei.
Kyllä kutsutaan, ja meitä kutsutaan myös.
En kutsu. Meidän koti on liian vanhan ja naurettavan näköinen. On puolipanelia, on kulunutta parkettia, kellastuneet kaapinovetkin keittiössä. On mauttomia koriste-esineitä ja liian sotkuistakin aina.
En ole mikään sisustusihme, joten en halua ketään pyörittelemään silmiä meille.
Vaikea ottaa vakavasti ihmistä joka huutaa O M G
Ja vastaus kysymykseen, meillä pidetään aina välillä illanistujaisia. Ei se tarjoilu ole sen kummempaa kuin juustoja, rypäleitä, suolakeksejä ja punaviiniä. Helppo valmistaa. Siinä sitten kuunnellaan hyvää musiikkia ja parannellaan maailmaa. Rento ja kiva ilta!
Juu kyllä todellakin kutsutaan kavereita kylään, ja käydään vastavuoroisesti kylässä. Yleensä ilta alkaa ruualla (joskus alkupaloineen) ja sen kanssa usein halukkaille alkoholipitoisia ruokajuomia. Ruuan jälkeen jutustelua ja ehkä pelailua joko konsolilla tai ihan perinteisiä lautapelejä. Tai yhdessä valitun leffan katsomista, singstaria, mitä milloinkin. Yhteisen oleilun aikana voidaan nauttia alkoholijuomia, tai olla nauttimatta. Kun kaikilla on pahin ähky haihtunut, on jälkiruuan vuoro. Ilta venyy niin pitkälle kuin on venyäkseen, eikä kenelläkään ole kiire mihinkään.
Myös mökkeilyä harrastetaan kaveriporukalla. Parhaimmillaan on ollut reilut 20 henkeä koossa juhannuksen vietossa, kun kaikilla on ollut lapset mukana.
Varmaan hirveen 70-lukulaista, mutta johtuu luultavasti siitä että minä ja mies ollaan synnytty -70/ -80 -luvuilla ;)
Mulle on ilo laittaa kämppä ja pöytä koreaksi ja kutsua ihmisiä kylään :) Parasta!
Voi, rakastan kekkereitä. Mielestäni 70-80 -luvussa oli niin paljon hyvää yhteisöllisyyttä. Nykyisin kaikki mahtavat pyllistellä siellä instagrammissa ja salilla. Se ei kuitenkaan tuota eliniän kestäviä muistoja rakkaiden ystävien parissa. Onneksi oma lähipiirini on sen verran vanhanaikaista, että kyläily kuuluu tapoihin kuten kultaisella 80-luvulla. Aina ei ole pakko kestitä tai tarjoilla.
t. 80-luvulla syntynyt
Haha.. aloitus on kai vitsi. Ei tulisi mieleenkään lähteä ulos kavereita tapaamaan. Ne ajat ovat menneet jo kauan sitten. Nyt on kotikutsujen aika.
En tykkää käydä kylässä enkä tykkää kutsua kylään muita kuin vanhoja ihmisiä, sellaisia, jotka jaksavat tulla, mutta tarvitsevat virikkeitä sekä tulevat selvästi mielellään. Naapuri ja anoppi lähinnä. Anoppini on vanha ja mukava, vaikka välillä horiseekin, mutta mikäs siinä kuunnella samat jutut 25. kertaa, tuleepahan suku tutuksi. Kavereita en kutsu, mikä varmaan on iso syy siihen, ettei pysyviä ystävyyssuhteita tulekaan. Mutta en jaksa kyläilyä. En käy baareissakaan tosin, vaan näen ihmisiä harrastuksissa ja joskus harvoin kahvilla jossain.
Parikymppinen poikani taas tuntuu kavereineen kyläilevän puolin ja toisin, joten se on kai tulossa muotiin taas.
Vierailija kirjoitti:
En kutsu. Meidän koti on liian vanhan ja naurettavan näköinen. On puolipanelia, on kulunutta parkettia, kellastuneet kaapinovetkin keittiössä. On mauttomia koriste-esineitä ja liian sotkuistakin aina.
En ole mikään sisustusihme, joten en halua ketään pyörittelemään silmiä meille.
Mun oli ihan pakko tarttua tähän, kun tuli jotenkin paha mieli.
On ihan ok, jos ei HALUA kutsua vieraita, mutta se, että jättää kutsumatta,koska häpeää kotiaan on surullista.
Mulle ainakin on ihan sama, minkälainen jonkun muun koti on, enemmän merkitsee, että viihtyykö niiden ihmisten kanssa.
Yritä hyvä ihminen päästä eroon tuollaisesta ajatusmallista, koska se on oikeasti vahingollinen sulle.
Tutkimusten mukaan onnellisimpia on sellaiset ihmiset, joilla on ystäviä ja paljon kanssakäymistä niiden kanssa.
Onko se tarjoileminen muka välttämätöntä?