Onko kolmen lapsen kanssa

Mä just mietin tuota, että ehkä osaisin sit nauttia kunnolla äitiydestä ja lopettaisin turhan stressaamisen. Ja enkä niin paljoa välittäisi siitä, mitä muut ajattelevat. Ehkä kaikki ylimääräinen hössötys jäisi pois, kun ei ole aikaa.. Keskittyis vaan sit niihin lapsiin ja antais muiden huolien olla<3

Mulla kyllä on aika paljon niitä pelkoja, että menetän lapset. Toivottavasti se ei sitten pahenisi kolmannen lapsen synnyttyä. Rakastan lapsiani niin paljon, etten voi, enkä kykene sitä sanoin kuvaamaan<3 Tuntuu vaan, etten tiedä, haluaako mies lisää lapsia(itse on ainoa lapsi), minä taas olen isosta perheestä. Alussa ajattelin, että teen max. kaksi lasta, mutta nyt lasten synnyttyä on huomannut, millainen siunaus lapsi on:) Ja, että mitä useampi lapsi itsellä on, niin sitä ehemmäksi itsensä tuntee. Vaikka monet lähipiiristä tuomitsevat sellaiset ihmiset, joilla on useampi lapsi. Eli heidän mukaan saa olla max. kaksi lasta. Ja se pelottaa vielä, että jos puhun jollekin kolmannesta lapsesta, niin heti kuuluu kysymys, että: " MITEN JAKSAT" ... Se luo jo ennakkopaineita.. Mutta eihän meitä kaikkia ole samasta muotista veistetty. Itselläni on sellainen periaate, että pärjättävä on:) Tuntuu, etten saisi nyt olla yhtään väsynyt, jos vielä kolmattakin suunnittelen;)

-ap

Toivottavasti itse pointin tajusitte;D

ihmisillä on yleensä 2 kättä. Tiukaks käy jos pitää kantaa/taluttaa/ottaa kiinni 3

että eka lapsi = suuri muutos, toka = suurin muutos, kolmas = ei paljon mitään muutosta koska oli jo täyskaaos (he). Mulla oli aikoinaan 3 pientä 3,5vuoden sisällä ja oikeesti ei ollut paljon kauheampaa / raskaampaa kolmen kanssa kuin kahden kanssa. Nyt kun lähestyvät teiniikää on mutta se on eri story. Jäin vielä yh:ksi kun he olivat 1,2 ja 4v ja sekin meni hyvin. Kolmannesta (jos syntyvät lyhyellä ikäerolla) tulee usein semmoinen tyytyväinen lapsi joka viihtyy itsekseen paljon, ihan siitä syystä että tottuu siihen että joutuu odottamaan. Kun nuorin oli 8v sain sitten ihanan vauvan taas ja sit sai kunnolla nauttia asioista kun aikaisemmin sitä ei ehtinyt (minkä tajuaa vasta jälkeenpäin).

Mulle taas tutut ovat sanoneet, että kolmen kanssa paljon paljon hankalampaa kuin kahden. Vaikka olisi 2 aikuista paikalla, niin silti yksi lapsi jää oman onnensa nojaan, jos tarvii konkreettista apua. Kauppareissut ym. hankalia kolmen kanssa, jos ne joutuu yksin hoitamaan. kolme pientä heräilemässä yöllä tai jos sairastavat yhtä aikaa..huh huh

Meillä nyt lapset 4v1kk, 2v4kk ja 11kk.



Plussat:

- riittää kavereita, joilla suunnilleen samat leikit ja mielenkiinnon kohteet (leikit, pelit, laulut...)



Miinukset:

- aina kaikki halukkaat eivät mahdu syliin

- kaksi vanhempaa villitsevät välillä toisiaan, kummallakaan ei vielä järki paljon raksuta. Kädet loppuu välillä kesken, jos ovat villiintyneet ja pitäisi vauva sylissä saada aisoihin esim parkkipaikalla.

- yöllä heräilijöitä on enemmän -> unet joskus vähissä

6v, 3v ja vastasyntynyt, poikia kaikki. Kolmas raskaus ns. vahinko, sillä..



..kahden kanssa olin useasti helisemässä, en (muka) jaksanut liikkua heidän kanssaan yksin jne. Kodin pidin kuitenkin siistinä, leivoin ja touhusin.

Nyt kolmen kanssa ollaan liikkeellä jatkuvasti :O Elämä _tuntuu_ ihan oikeesti paljon helpommalta. Nautin joka hetkestä! Tää kolmas on vielä aika helpo tapaus, 3kk ikää ja nukkuu jo syömättä läpi yön mm.



-Raskausaika oli raskasta, kun pienintä ei voinut kantaa jne. pahimmassa uhmaiässä monesti esim. heittäyty maahaan yms.

-Auton takapenkillä ahdasta, lähteminen aina show kun vyöt pitää kiinnittää

-Esikoinen joutuu pärjäämään vähän liikaa omillaan

+Ihana katsoa tuota sisarusrakkautta <3

+lapset oppivat omatoimisiksi, sosiaalisiksi ja joustavammiksi kun on useempi jonka kanssa jakaa



Uskokaa niin ei meidän lapsiluku tähän jää ;)

Sulla aika pienet! Itsellä aikoinaan 7.4 1,5v. Olin aina yksin kun mies yksityisyrittäjä. Hyvin kävimme kaupoissa ja kylailimme!

Ei ongelmaa!

Meillä kolme lasta, ikäerot 11kk ja 2,5v eli 3,5 vuoden sisällä syntyneet kaikki.



Olihan joskus tietysti hankalaa, kun oli vauva, jota piti kantaa ja uhmaikäinen, jota olisi myös pitänyt kantaa, kun sai kaupassa kiukkukohtauksen. Pakko oli joskus lapset jättää yksin autoon tai kiljuva kauppaan. Jouduin paljon olemaan yksin lasten kanssa, koska miehellä oli sellainen työ, että oli paljon pois.



Hyvin kuitenkin meni tuo pikkulapsiaika. Nyt ovat isommat jo koulussa ja hyviä kavereita keskenään. Koti ei meillä ole koskaan ollut kovin siisti, mutta en ole suurempaa stressiä siitä ottanut.



Kolme lasta on aina kolme lasta, mutta kyllä niiden kanssa pärjää siinä, missä kahdenkin tai ainakin melkein siinä... Rutiinilla kuitenkin jo menee.

Kolmannen lapsen kanssa on ollut ehdottomasti helpointa, olen vihdoin osannut ottaa rennosti ja nauttia äitiydestä. Vaikka tuo pikkukolmonen ei varmaan lapsena olekaan kaikkein helpoimmasta päästä. Lapsilla vajaan kahden vuoden ikäerot.