Minusta on tullut pelkääjä :(

Kesällä Linnanmäen Rinkelissä, siis maailmapyörässä, pelkäsin kuollakseni, tuli ihan puskista se pelko. Istuin aivan keskellä sitä koppia ja puristin kaksin käsin, siis halasin, sitä keskellä olevaa tankoa enkä kyllä nauttinut maisemista yhtään.

Alkuvuodesta Thaimaassa sain lievähkön paniikkikohtauksen sellaisessa pitkähäntäveneessä kun oltiin päivän retkellä johon kuului mm kys vehkeessä matkustaminen 2 eri otteeseen n.40min/kerta. Siellä keskellä hillittömän kokoista merta aaltojen iskiessä veneeseen niin että aikalailla kastuimmekin, minä olin itkua vääntämässä kun mies, 2 murkkuikäistä lastani ja veneen 6 muuta matkustajaa vain nauttivat ja naureskelivat. Se oli hirveää.

Nyt olemme ensivkolla lähdössä Tukholmaan ja pieni paniikki alkaa puskea pintaan, entäpä jos on kovaakin merenkäyntiä, entäpä jos käy "estoniat". Kenet yritän pelastaa, lapseni tietty mutta miten? entäs mieheni, uimataidoton urvelo:/ onneksi sentään hytti on suht korkealla eikä esim laivakannen alapuolella. Tosin veden kylmyys kai se veisi hengen jos jokin.

Tsiisus, mikä mulla on:((