Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut tekevät näin?
10.10.2015 |
On kutsuttu vaikkapa syntymäpäiväjuhliin, mutta syödään vatsat täyteen kotona ennen juhliin menoa.
Sitten juhlapaikassa juodaan korkeintaan kahvit, kehutaan kun on vatsa niin täynnä kun tuli kotona syötyä, ettei nyt kakku maita.
Niin monesti olen tämän nähnyt niin itse juhlan pitäjänä kuin vieraana.
Niin että miksi??
Kommentit (28)
Monasti tarjottavat ja niiden määrät on niin erilaisia. Jos tulen töistä, niin tottakai syö ruoan kotona, jos siellä synttäreillä onkin vain makeaa kakkua tarjolla. Itse en pidä makeasta ja on helppo kieltäytyä maha täynnä näiltä tuputtajilta. Jos tiedän että tarjolla on jotain suolaisempaa, jätän mahaan tilaa jotta voi maistella herkullista voileipäkakkua yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen erityispiirre, erityisesti kehä kolmosen ulkopuolelta. Joko tullaan paikalle kiljuvan nälän kanssa tai sitten on syötä itsensä ähkyksi kotona (tai pysähdytty matkalla ABCllä). Ei ole mitään fiksua välivaihetta vaan se on aina jompi kumpi ääripää. Hävettää tää metsäläiskansa
En halua syödä kakkua nälkääni ja yleensä se suolainen ruoka on jotain voileipäkakkua (miksiköhän tuo loistelias keksintö ei ole menestynyt muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa...), jota ei tee mieli syödä missään mielentilassa muutenkaan.
Eri asia, jos kutsutaan nimenomaan ravintolaan juhlimaan.
Minä syön juhlissa kunnolla. Joskus vain tarjoilut ovat hyvin hyvin niukat, ja esim. pelkkää makeaa tyhjään vatsaan en voi mättää.
Jos sun juhlissasi noin käy usein, kannattaa ehkä miettiä niitä omia tarjoilujakin.. Meillä on eräs kyläpaikka, jonne mennessä syömme AINA ensin kotona. Miksi? Kyseinen henkilö ei osaa laittaa ruokaa saati leipoa, ihan järkyttävää sössöä ja mautonta mössöä. Välillä on ollut selvästi jotain vanhentunuttakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua syödä lounaaksi kermakakkua. Syön kotona lounaan ja sen jälkeen menen synttäreille "jälkiruualle", kahvi ja pieni pala kakkua. Paljon parempi olo, kun on saanut herkkujen lisäksi oikeaa ruokaa.
Oi voi.
Muistan pari vuotta sitten kun päätin ihan vaan iloksi kutsua vahemmat ja sisarukseni meille syömään. Tämä oli meidän kuvioissa kovin ainutkertainen tapahtuma, yleensä ollaan kaikki koolla jos on jotkut synttäritjouluthautajaiset tms. Väänsin ihan hulluna safkaa koko aamupäivän, ja olin todella tyytyväinen kun sain 11 hengen ruuat tehtyä, alku-, pää-, ja jälkiruokineen kaikkineen.
Kello lähestyy vieraiden saapumisaikaa, vain vanhempani puuttuvat... Kunnes kilahtaa tekstiviesti; "myöhästytään vähän kun syöminen venähti!"
Siinä kohtaa oma naama venähti aika pitkäksi. Ruuat joutuivat seisomaan, muut odottamaan ja nämä kaksi kehtaa vielä saavuttuaan alkaa valittamaan miten vatsa on niiiiin täysi! Kysyin että ettekö tajunneet että kutsuin teidät syömään? "No juu, mutta ei sitä nyt voi kotoa syömättä lähteä!"
Joo. Oli tosiaan ainutkertainen yritys. Nykyään katan kahvipöytään jotain hikisiä kaupan tarjottavia, ei enää kiinnosta edes leipoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi voi.
Muistan pari vuotta sitten kun päätin ihan vaan iloksi kutsua vahemmat ja sisarukseni meille syömään. Tämä oli meidän kuvioissa kovin ainutkertainen tapahtuma, yleensä ollaan kaikki koolla jos on jotkut synttäritjouluthautajaiset tms. Väänsin ihan hulluna safkaa koko aamupäivän, ja olin todella tyytyväinen kun sain 11 hengen ruuat tehtyä, alku-, pää-, ja jälkiruokineen kaikkineen.
Kello lähestyy vieraiden saapumisaikaa, vain vanhempani puuttuvat... Kunnes kilahtaa tekstiviesti; "myöhästytään vähän kun syöminen venähti!"
Siinä kohtaa oma naama venähti aika pitkäksi. Ruuat joutuivat seisomaan, muut odottamaan ja nämä kaksi kehtaa vielä saavuttuaan alkaa valittamaan miten vatsa on niiiiin täysi! Kysyin että ettekö tajunneet että kutsuin teidät syömään? "No juu, mutta ei sitä nyt voi kotoa syömättä lähteä!"
Joo. Oli tosiaan ainutkertainen yritys. Nykyään katan kahvipöytään jotain hikisiä kaupan tarjottavia, ei enää kiinnosta edes leipoa...
Ei hele, mulla ois kans palanu käämi tossa vaiheessa! Oon kans törmänny vieraisiin, jotka ei vaan voi lähteä kotoa syömättä, menivät sitten juhliin tai ei. Raivostuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset on sellaisia että tiettynä kellonlyömänä pitää syödä tai kuolema korjaa, vähintäänkin niillä menee hermot kun on nälkä, en kyllä käsitä, mulla ei nälkä vaikuta yhtään mihinkään mielialaan. Toisaalta olen tunneherkuttelija, syön pahaan oloon jotain herkkua, mutta sillä ei ole nälän kanssa mitään tekemistä, enkä siltikään syö itseäni ähkyyn koskaan, jätän vaan tavallisen ruuan väliin jos mieli tekee jotain hyvää, jos ruoka ei ole hyvää, niin mitä järkeä sitä on syödä, ei tule hyvä mieli pahasta ruuasta.
Etkö 8 tiennyt vanhempiesi ruokailutapoja? Olisit etukäteen sanonut että eivät söisi kotona kun teillä saa ruokaa heti kun tulee, tai olisit kutsunut heidät muutamaa tuntia aikaisemmin kylään, olisivat saaneet siinä rauhassa odotella kun sinä teet ruokaa.
11:
Tiesin, ja erikseen vielä sanoin että meille pääsee välittömästi istumaan valmiiseen pöytään, eli ei tarvitse erikseen notkua ensin kohteliaasti rupattelemassa. Korostin tätä muutamaan otteeseen, koska tilanne oli tosiaan kaikille uusi.
Pyysin minulle läheisiä ihmisiä meille syömään. Ruokailemaan yhdessä. Istumaan saman pöydän ääreen. Mitä sain? Muut söimme ja nämä kaksi eivät tulleet edes pöytään istumaan ennen jälkiruokaa, koska eivät syöneet.
Valitettavasti aikataulu oli sellainen että kutsuajankohta oli säädetty sen mukaan että kaikille sopisi. Sen takia en voinut ruveta tarjoilemaan ruokaa pelkästään heidän aikataulujensa mukaan, olinhan kutsunut paikalle muitakin.
Ja miksi ihmeessä olisin kutsunut heidät odottelemaan siksi aikaa kun minä teen ruokaa? Se kun ei ole kovin sosiaalista puuhaa ilman avokeittiötä...
Millainen kohtelias, aikuinen (terve) ihminen ei tuossa kohta:
a) kykene odottamaan puolta tuntia (matkan kesto) ruokaa
b)tajua syödä voileipää tai muuta pientä välipalaa?
Ymmärrän lapset, ymmärrän sairaat, ymmärrän dieetit.
Mutta epäkohteliaisuutta en ymmärrä.
-8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
11:
Tiesin, ja erikseen vielä sanoin että meille pääsee välittömästi istumaan valmiiseen pöytään, eli ei tarvitse erikseen notkua ensin kohteliaasti rupattelemassa. Korostin tätä muutamaan otteeseen, koska tilanne oli tosiaan kaikille uusi.
Pyysin minulle läheisiä ihmisiä meille syömään. Ruokailemaan yhdessä. Istumaan saman pöydän ääreen. Mitä sain? Muut söimme ja nämä kaksi eivät tulleet edes pöytään istumaan ennen jälkiruokaa, koska eivät syöneet.
Valitettavasti aikataulu oli sellainen että kutsuajankohta oli säädetty sen mukaan että kaikille sopisi. Sen takia en voinut ruveta tarjoilemaan ruokaa pelkästään heidän aikataulujensa mukaan, olinhan kutsunut paikalle muitakin.
Ja miksi ihmeessä olisin kutsunut heidät odottelemaan siksi aikaa kun minä teen ruokaa? Se kun ei ole kovin sosiaalista puuhaa ilman avokeittiötä...
Millainen kohtelias, aikuinen (terve) ihminen ei tuossa kohta:
a) kykene odottamaan puolta tuntia (matkan kesto) ruokaa
b)tajua syödä voileipää tai muuta pientä välipalaa?
Ymmärrän lapset, ymmärrän sairaat, ymmärrän dieetit.
Mutta epäkohteliaisuutta en ymmärrä.
-8
Ei kai omien vanhempien kanssa tarvitse olla niin sosiaalinen? Ja kuulosti siltä, että muuten meni hyvin, joten mikset tekisi ruokaa toistekin ja jättäisi vain vanhemmat kutsumatta?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai omien vanhempien kanssa tarvitse olla niin sosiaalinen? Ja kuulosti siltä, että muuten meni hyvin, joten mikset tekisi ruokaa toistekin ja jättäisi vain vanhemmat kutsumatta?
No sehän se vasta epäkohteliasta oliskin.
Kutsua nyt muu lähipiiri ja jättää vanhemmat pihalle...
Joo, vanhempien kanssa ei tarvitse olla yhtä muka-sosiaalinen kuin ns. ulkopuolisten tuttavien, mutta ainakin itse tuntisin oloni hölmöksi jos minut kutsuttaisi jonnekin puhtaasti syömään, ja ennen sitä saisin pari tuntia istua odottelemassa sitä ruokaa.
Noh, yhtä kaikki. Meitä on moneksi, ja se on onneksi rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sun juhlissasi noin käy usein, kannattaa ehkä miettiä niitä omia tarjoilujakin.. Meillä on eräs kyläpaikka, jonne mennessä syömme AINA ensin kotona. Miksi? Kyseinen henkilö ei osaa laittaa ruokaa saati leipoa, ihan järkyttävää sössöä ja mautonta mössöä. Välillä on ollut selvästi jotain vanhentunuttakin.
Ne on ne tietyt vieraat, jotka tekevät noin, mm appivanhemmat. Ja syövät tosiaan ennen lähtöä, ihan sama kenen luokse ovat menossa.
Minusta on todella ärsyttävää laittaa notkuva pöytä, kun notkuvaksi se jääkin vielä juhlien päätyttyä. Ja tarjottavissani ei takuulla ole vikaa.
Minä laitan aina niin makeaa kuin suolaistakin tarjottavaa, samoin ovat laittaneet kaikki, keiden luona olen juhlisaa käynyt.
Itse kun menen jonkun kutsumana juuri vaikkapa synttäreille, niin todellakin menen nälkäisenä, ja kyllä on juhlien pitäjä tyytyväinen kun edes jollekin maistuu suurella vaivalla väännetyt tarjottavat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen erityispiirre, erityisesti kehä kolmosen ulkopuolelta. Joko tullaan paikalle kiljuvan nälän kanssa tai sitten on syötä itsensä ähkyksi kotona (tai pysähdytty matkalla ABCllä). Ei ole mitään fiksua välivaihetta vaan se on aina jompi kumpi ääripää. Hävettää tää metsäläiskansa
No niinpä. Jos juhlat alkavat klo 14, pitäisi voida olla syömättä ainakin pari tuntia ennen sitä. Todella epäkohteliasta minusta olla syömättä juhlapaikalla kunnolla, varsinkin jos on leivottu kaikki itse niin kaikkea pitäisi maistaa edes vähän.
Ap
Koskaan en ole tarjonnut vaikka lasten synttäreillä pelkästään makeita herkkuja, vaan pöydät notkuvat kaikkea ruokaa. Sen tietävät myös vieraamme ja tietävät tulla sopivan nälkäisinä paikalle. Oikeastaan vain äitini ei osaa olla syömättä ennen ja "siihen aikaan kun normaalistikin", mutta kun sen asian tietää, niin siitä on turha pultata.
Vierailija kirjoitti:
En halua syödä kakkua nälkääni ja yleensä se suolainen ruoka on jotain voileipäkakkua (miksiköhän tuo loistelias keksintö ei ole menestynyt muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa...), jota ei tee mieli syödä missään mielentilassa muutenkaan.
Eri asia, jos kutsutaan nimenomaan ravintolaan juhlimaan.
Meidät kutsuttiin kans kylään, painotettiin erikseen että ruokaa on tarjolla, älkää syökö ennen tuloa. No onneks syötin lapset kotona, kylässä oli tarjolla voileipäkakku! Ei ihan riitä palanen sitä päivän ruoaksi paitsi kyseisessä perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua syödä kakkua nälkääni ja yleensä se suolainen ruoka on jotain voileipäkakkua (miksiköhän tuo loistelias keksintö ei ole menestynyt muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa...), jota ei tee mieli syödä missään mielentilassa muutenkaan.
Eri asia, jos kutsutaan nimenomaan ravintolaan juhlimaan.
Meidät kutsuttiin kans kylään, painotettiin erikseen että ruokaa on tarjolla, älkää syökö ennen tuloa. No onneks syötin lapset kotona, kylässä oli tarjolla voileipäkakku! Ei ihan riitä palanen sitä päivän ruoaksi paitsi kyseisessä perheessä.
No voi herranjumala. Kuolevatko nälkään, jos yhtenä päivänä syövät vain kaikkea kivaa?? Kakkua ja muita leivonnaisia, karkkeja ja jestas voileipäkakkua!
Meillä tehdään noin, koska tässä noin 15 vuoden aikana on oppinut, että nälkäinen lapsi on usein kiukkuava lapsi. Helpompi syödä kotona tai matkalla kuin kärvistellä nälkäisen lapsen kanssa 2-4 tuntia kyläpaikassa. Pari kertaa on kutsuttu synttäreille yli 100 km päähän ja siellä on sitten odoteltu hyvinkin se 2 tuntia, että joku tietty henkilö saapuu paikalle ennen kuin voidaan ryhtyä syömään. Silloin on pelkästään helpottunut olo kun tietää, että omat lapset on juuri syötetty ja he jaksavat hyvinkin odotella, oli tarjolla mitä tahansa. Tosin kerran lähdettiin 2½ tunnin odottelun jälkeen ajamaan kohti kotia, kun ruokatarjoilua tai kahvipöytää ei missään näkynyt. Kutsujaperhe kovasti ihmetteli, että mihin te nyt, tunnin päästä ryhdytään grillaamaan.
Pitäisi siis tulla sinne vetämään vatsa täyteen kakkua?