Miten teidän miehet jaksavat elättää yksin perheen?

Jaa, no meillä on mies kotona työttömänä ja mie olen elättänyt meidän 5 henkisen perheen jo ainakin 5 vuotta. Mies elätti sillon ko olin äitiyslomalla. Että vuoroin vieraissa. Niin ja hyvin jaksaa kiitos kysymästä. Mikäs siinä ko ei tartte itse kotihommista hoitaa ko pyykin pesu :)

Yrittäjinä vapaapäiviä ei ole, se on pakko painaa ja mielellään tekeekin, kun kaikki on itselle.

Luulisin että mies jaksaisi yhtä hyvin kuin minä... Mies ollut nyt kolme vuotta työtön, kotona kolmen lapsen kanssa.
Saa sen KELAn työmarkkinatuen lapsikorotouksilla, itselläni brutto 2100e/kk +lisät.

Hyvin jaksaa ja onhan minullakin pieni työkyvyttömyyseläkkeeni. Lisäksi saan lapsilisät ja Kelan korotetun hoitotuen. Että kannan myös oman hentoisen korteni kekoon. Mielestäni miehelläni on ihan hyvä palkka. Hän nauttii kovasti työstään.

Meilläkin mies yrittäjä+ tekee vielä toista työtä. Ite auttelen firmassa minkä osaan ja hoidan kodin. Ihan hyvin meillä rahaa riittää sekä suhde kukoistaa :)

Mitä jaksamista siinä on? Tekee työnsä ja elää säästäväisesti. Töissä se kävisi joka tapauksessa, olen minä työtön tai en. Paremminhan se jopa jaksaa, kun on puoliso on kotona ja hoitaa kaikki kotihommat. Jos minäkin kävisin töissä, se joutuisi kotonakin enemmän hommiin.

Miten niin jaksaa? Mieheni tykkää työstään kovasti, se on hänelle suorastaan intohimo, ja palkka on erittäin hyvä. Miehen toivehan tämä on pääasiassa ollutkin, että hän saa keskittyä uraan ja minä hoidan lapset ja kodin.

Mitä jaksamista siinä tosiaan on? Käy töissä ja viihtyy siellä. Työpäivät on kohtuullisia, ei tee pitkää päivää. 

Minäkin kävisin mieluummin töissä.

En ymmärrä mitä tarkoitat jaksamisella. Sama kuukausipalkka sille juoksee, olin minä töissä tai en. Ja sama työaika ja työmäärä. 

Mä olen kyllä osa-aikatöissä, mutta paremmin se jaksaa kuin, jos olisin täyspäiväisesti töissä ja kantaisin yhtä paljon rahaa kotiin kuin se. Nyt kun olen enemmän kotona, helpommallahan se pääsee, kun kotivastuut jäävät vähemmälle. Ei ole yhtään valittanut, että haluaisi minun olevan enemmän töissä, päinvastoin, vaikka palkkansa onkin alle keskimääräisen miehen palkan.

Raskain aika miehelle oli silloin, kun olin vaativammassa työssä ja lapsi pieni: Vaikka toin rahaa kotiin enemmän kuin mies, kyllä siinä joutui mieskin venymään, kun minä olin työmatkalla, stressaantunut ja väsynyt.

Hyvin on jaksanut jo vuosikymmeniä. Muutama yhteinen lapsi, miehellä hyvä työ, keskipalkkainen, minä tehnyt töitä lastenhoidon, kodinhoidon ja miehen avustamisen ohessa. Ihan hyvin on pärjätty. Hyvin lyhyitä työttömyysjaksoja, ja vain vähän. Aina on töitä löytynyt ja vieläpä meidän perhekuvioon sopivia!

Eipä ole tarvinut elättinä varsinaisesti olla, itse olen omat kuluni maksanut niin töissä ollessa kun kotona lasten kanssa ollessakin. Silloin kun olen ollut kotona lasten kanssa, mies on maksanut lasten menoista suurimman osan ja ei ole pitänyt sitä mitenkään erityisen "raskaana", on ajateltu, että minä "kuittaan" oman osuuteni kotona antamalla lapsille aikaani ja teen ruuat, hoidan kodin jne ja mies hoitaa sitten aineellisen puolen eli ostaa vaatteet, lelut ym lapsen tarvitseman.
Ja omat kuluni, mm. lainanlyhennykset, vaatteet ym. olen hoitanut itse ensin päivärahoilla ja sitten säästöillä.

Olen aina itse tottunut elättämään itseni ja minusta ei olisi toisen rahoilla eläjäksi, siis siten että jos haluan ostaa jonkun vaatteen/tavaran että pitäisi pyytää raha siihen mieheltä. Sen mukaan olen kotona ollut, että rahat on riittänyt siihen, että ei ole tarvinut toisesta riippuvainen olla.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 10:27"]Mitä jaksamista siinä on? Tekee työnsä ja elää säästäväisesti. Töissä se kävisi joka tapauksessa, olen minä työtön tai en. Paremminhan se jopa jaksaa, kun on puoliso on kotona ja hoitaa kaikki kotihommat. Jos minäkin kävisin töissä, se joutuisi kotonakin enemmän hommiin.
[/quote]

Näin myös meillä. Eipä mahtais mun miehen pääkoppa edes kestää tätä kotiäidin elämää ja härdelliä jonka pienet saa aikaiseksi. :)
On mulle monesti sanonutkin että kylläpä mä oikeasti pääsenkin vähällä kun tarvii vain töissä käydä ja pääsee valmiille kun tulee kotia. :P
Ollaan tyytyväisiä tähän tilanteeseen joka meillä on nyt.

Ja kyllähän me yhdessä elätetään tää perhe, mies on vain se osapuoli joka tuo vähän enemmän rahaa taloon. Onhan elättäminen muutakin kun rahan hankkimista. :)

Töissäkäynti on etuoikeus. Kai sen nyt paremmin jaksaa kuin kotona olon ilman mitään tietoa siitä milloin työttömyys päättyy. Ja miehelläni on hyvät tulot n. 70 000€/vuosi, juurikin siksi että hänen urakehityksensä on hyötynyt siitä että minä olen kotona huolehtimassa kaikesta muusta. Kysy mielummin miten minä jaksan. En kuule tiedä itsekkään.

Hän jaksaa oman vuorotyönsä ja minä kotipään hommat. Pistän itse etusijalle sen, että mies saa nukkua riittävästi, kun kotona ollessa voin itse vähän koomaillakin. Ylipäätään vuorottelemme nukkumisten kanssa niin että kumpikin pysyy järjissään. Voi käydä vaikka päikkäreillä, toinen jaksaa aina sen 1-2h olla lasten kanssa.

Tilanne on kyllä jo helpottanut huomattavasti siitä mitä se on joskus ollut, kun lapset olivat pieniä. Kaksi nuorinta on parkunut yöt läpeensä ja valvottanut muutenkin vuosia. Eivät enää.

Minun kotonaoloni (ja omaishoitajuuteni) sekä miehen työssäkäynti ovat yhteinen sopimus. Hoidan kotona lapset, talon, pihan ja paperityöt pääsääntöiesti. Mies hoitaa työssäkäynnin ja jakaa lastenhoidon kanssani aina ehtiessään. Kotiäitiyteni on itse asiassa nimenomaan miehen aloitteesta tullut ajatus alunperin. Aikojen kuluessa on todennut, että pääsee itse asiassa töissä todella helpolla kotihommiin verrattuna.

Tulomme muodostuvat miehen yllättävän kovasta duunarin palkasta+ylityörahoista, minun avuttomasta oh-palkkiostani. Vammaistuista, joilla saa katettua lääke- ja sairaalakuluja yms. Talo on otettu todella pitkällä laina-ajalla, etteivät lyhennykset vie leipää suusta.

7 lasta (5 jo nuoria aikuisia)

Hyvin jaksaa. Vuoroin vieraissa meilläkin. Minä elätin kun hän oli työttömänä, nyt olen lapsen kanssa kotosalla. Rahat ovat yhteiset, samoin lapsi ja perhe, joten ei kenenkään tarvitse rahaa kysellä tai pyytää. 

No, minä olin töissä, välillä oli työssä raskasta (mikä ei johtunut siitä että vaimo oli kotona), mutta yhteistuumin vaimo hoiti vauvan kotona. Oltiin yhdessä pohdittu sitä mikä on tärkeää. Onneksi valittiin näin että vaimo sai olla kotona, ja onneksi hän jaksoi sen myös. Olin isäkuukauden kotona ja vieläkin olen myös itse 7v tytön kanssa paljon.

Jos mää olisin uudestaan tuossa tilanteessa niin tekisin samoilla suuntaviivoilla: yhdessä pohdittuna että lapsi saa olla kotona vanhempiensa kanssa paljon/pitkään, alkuun juuri äidin kanssa. Suhteelle kans aikaa että molemmat kokee myös saavansa ja tulevansa huomioiduksi, ni auttais varmaan jaksamaan paremmin.

Minäkin ihmettelen kysymystä. Paljon paremminhan mies jaksaa työssä käydä, kun kotona oleva vaimo hoitaa kaiken muun.

Vai ajatteliko aloittaja, että mies joutuu tekemään enemmän töitä, jotta raha riittäisi paremmin? Useimmilla kuitenkin on vain se yksi työpaikka ja siellä tehdään ne noin 8h päivässä.

Meillä riitti kotonaolovuosinani rahat ihan hyvin - menot pieneni, rahankäyttö oli järkevämpää jne. Yhtään enempää ei nykyisin jää säästöön, vaikka nettotulot lisääntyivätkin parilla tonnilla kuussa. Mies tienaa noin 70t/v.  Ja mitä tulee kysymykseen, niin paljon paremmin mies jaksoi töissä käydä silloin, kun olin kotona. Nykyään hän joutuu hoitamaan yksin kodin, lapset ja työnsä, kun olen esimerkiksi työmatkoilla kuten nytkin junassa.

Haluaisin kuulla mitä ammattivalittajalla on tähän asiaan sanottavana...

Ei jaksatakaan. Mies tienaa kuussa 1200e puutarhurina ja minä saan ansiosidonnaista 1500e. Ilman ansiosidonnaista ei selvittäis ellei mentäisi molemmat sossuntuelle ja erottais nimellisesti.

Pahalta näyttää kun ei töitä ole tarjolla ollut yli puoleenvuoteen. Mietittiin pitäisikö tehdä vielä lapsia kun on molemmilla ja neljäkymmentä mittarissa. Vuokra meillä on 1000e ja vesi sekä sähkö eli käteen jää miehen palkasta muutama kymppi. Naureskellaan molemmat sille että minä saan enemmän työttömänä, kuin hän töissä.