Mitä sanotte tästä

Olen yhden lapsen yksinhuoltaja ja haaveilen toisesta lapsesta, olisi ihana saada ensimmäiselle sisarus. Löysin uuden miehen jonka kanssa päädyimme eroamaan ystävinä reilu parin vuoden yhdessäolon jälkeen. Nyt mietin, ja olen tämän miehenkin kanssa puhunut, että mitä jos hän antaisi minulle tämän toisen lapsen. Tulisi olemaan lapselleen isä, joskaan ei ainakaan alkuun, kuka tietää mitä tulevaisuus tuo, asuisi kanssamme. Tämä saattaa kuulostaa hullulta mutta totuus on etten tule tästä enää nuoremmaksi eikä lapsenikaan. voisin toki ajatella että joskus tapaan jonkun jonka kanssa perustaa perhe mutten ole valmis lähtemään parisuhteeseen aikoihin (lapseni ei muista aikaa ennen tätä edellistä miestä ja on häneen kovin kiintynyt, mies käy meillä säännöllisesti viettämässä aikaa lapsen kanssa eikä tulisi mieleenkään esitellä hänelle kolmatta isähahmoa) enkä toisaalta tahdo lapsille mitään kymmenen vuoden ikäeroakaan. Ja joo olen lukenut täältä ja varautunut henkisesti siihen että yh-äitinä olen joidenkin tätä lukevien silmissä "pohjasakkaa" mutta elämämme on hyvää ja lapseni onnellinen. Hän on joka tapauksessa yh-äidin lapsi, miksi ei hänellä voisi olla se sisarus siinä missä ydinperheen lapsillakin.