Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys ja parisuhteen kaipuu
03.10.2015 |
En ymmärrä miksi tunnen itseni niin usein yksinäiseksi, onhan minulla kavereita tässä kaupungissa ja jokunen ystäväkin. Koko perhe, suku, lähimmät ystävät asuvat kaukana. No tämän asian kanssa minä kuitenkin pärjään.
Mutta sitten on sellainen jatkuva parisuhteen kaipuu. Olen tämän tunteen yrittänyt vuosikausia kuolettaa, mutta silti on jatkuva toive että kun olisi niin ihana törmätä johonkin ihanaan mieheen ja aloittaa tapailu, seurustelu, yhteinen elämä. Mutta kun olen siinä mielessä viallinen, jostain syystä nimittäin aina onnistun kiinnostumaan miehistä jotka eivät kiinnostu minusta takaisin. Ja minusta taas kiinnostuu miehet joista en itse vastaavasti kiinnostu. Nytkin olen kovin viehättynyt eräästä koulukaverista, joka ei ole kiinnostunut takaisin. Miten saan tämän kiinnostuksen loppumaan, joku oikeasti potentiaalinen ja mukava mieshän saattaa jäädä huomaamatta kun haikailen aivan väärän tyypin perään?
En tiedä mitä tehdä, kohta vaan hajoaa pää kun kaipaan niin paljon kosketusta ja rakkautta.
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:30"]
Ala seurustella sellaisen kanssa, joka ainusta kiinnostuu. Kerrot vain, ettei itsellä ole niin vahvoja tunteita. Mä tein niin kun en halunnut tuntea itseäni yksinäiseksi.
[/quote]
Hei miehet, mitä mieltä olette tällaisista kompromissisuhteista? Ja entä jos suhteen aikana kuitenkin sitten rakastuu johonkin toiseen, miten voi silloin jäädä olemaan jonkun "ihan kivan" kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:02"]
Kaikista pahinta on se, että monet ystävät ovat menneet lähiaikoina naimisiin ja/tai saaneet lapsia. Jotenkin raskasta katsella vierestä toisten onnea. Minulle kun kelpaisi ihan vaan se, että olisi joku jonka kainaloon käpertyä, joku jonka käsi kietoutuisi ympärilleni aamuisin. Mutta tässä se menee nuoruus ilman seksiä ja hellyyttä.
T: Ap
[/quote]
Jos oikeasti sulle kelpaisi kuka vaan joka haluaisi sulle hellyyttä ja seksiä antaa, varmasti sellainen löytyisi. Mutta kuten itsekin sanoit, ei sinulle kelpaa kuka vaan sellainen, vaan vain ne joista itse kiinnostut, jotka taas eivät kiinnostu sinusta.
[/quote]
Niin, en ole missään vaiheessa väittänyt, että kuka tahansa kelpaisi. Mutta minulle kävisi oikein hyvin seurustelu ilman että on pakko heti mennä naimisiin tai hankkia samantein lapsia. Kemiaa on kuitenkin oltava, tuskin kukaan mieskään haluaisi kenen tahansa randomin kanssa olla? Onhan se nyt vaan aivan erilaista kun oikein kunnolla kipinöi ja molemmat ovat himoissaan ;)
T: Ap
[/quote]
Kuulun myös ryhmään "Kipinöinti välttämätöntä", jotta voisin aloittaa suhteen. Valitettavasti kipinöinti naisen ja miehen välillä on aika harvinaista. Yhden ihmisen kohdalle sellaista sattuu vain muutamia elämässä. Tai tämä on minun kokemukseni. Kun sitten niin käy, tilannetta ei saisi päästää käsistään edes tutkimatta, olisiko suhteessa muutenkin potentiaalia. Monesti kyllä on niin, että vaikka vetovoimaa olisi vaikka vuorien siirtämiseen, niin muuten pari ei sitten olekaan toisilleen sopiva erilaisten toiveiden, arvostusten jne. takia.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:57"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:30"]
Ala seurustella sellaisen kanssa, joka ainusta kiinnostuu. Kerrot vain, ettei itsellä ole niin vahvoja tunteita. Mä tein niin kun en halunnut tuntea itseäni yksinäiseksi.
[/quote]
Eikö sinusta tunnu yhtään inhottavalle esimerkiksi seksi? Itse olen aina saanut parhaat orgasmini rakastuneena, ja ylipäätään vaikea kostua jos ei ole kiinnostusta... Eikö miestäsi ole yhtään haitannut, ettet ole rakastunut?
T: Ap
[/quote]
No tuntui se alkuun, mutta kun vaatimuksia ei ollut niin... Ja miestä ei haitannut. Siksi suhteemme olikin mahdollinen. Tai ehkä mä alkuun olin, mä pystyin olemaan ilman seksuaalista viehätystä.
Mies rakastaa mua edelleen enkä ole löytänyt suhteen aikanakaan ketään. Tai rakastuin yhteen, mutta hän ei (tietenkään) minuun jne. En ole koskaan saanut seksiä rakastuneena... En siis tiedä mitä menetän. Varmaan paljon mutta kuitenkin. Missä se mies on, joka haluaa mua, jota minäkin tahdon? Olen 43v.
[/quote]
Tulipa ristiriitainen olo tästä. Oletko siis heti valmis jättämään miehesi, kun rakkaus löytyy? En itse hyväksy tuollaista toisen ihmisen varaamista siihen asti, että itse löydän paremman.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:20"] Kemiaa on kuitenkin oltava, tuskin kukaan mieskään haluaisi kenen tahansa randomin kanssa olla? Onhan se nyt vaan aivan erilaista kun oikein kunnolla kipinöi ja molemmat ovat himoissaan ;)
T: Ap
[/quote]
Minusta muuten tuntuu, että aika monet lopulta ottavat järjellä valiten. Jotkut ovat alunperinkin sen luonteisia ettei mitään kipinöintejä tule tai ei niitä kaipaa. Toiset taas nuorena kaipaavat, mutta jossain vaiheessa huomaavat, että vaihtoehdot näköjään on joko jäädä ilman puolisoa ja lapsia kokonaan, tai ottaa joku ihan riittävän kunnollinen ja mukava vaikkei niin kipinöikään. Suurin osa sitten ottaa edes jonkun kunnollisen ennen kuin jää yksin.
[/quote]
Kun tämän tietää eli että monet ottavat vaikkeivat rakasta, niin ei ole kovin vaikeaa olla sinkku, koska silloin on edes vapaa etsimään sitä itselleen sopivaa ihmistä. Vai ovatko nykyisin parisuhteessakin elävät vapaita etsimään parempaa?
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:20"] Kemiaa on kuitenkin oltava, tuskin kukaan mieskään haluaisi kenen tahansa randomin kanssa olla? Onhan se nyt vaan aivan erilaista kun oikein kunnolla kipinöi ja molemmat ovat himoissaan ;)
T: Ap
[/quote]
Minusta muuten tuntuu, että aika monet lopulta ottavat järjellä valiten. Jotkut ovat alunperinkin sen luonteisia ettei mitään kipinöintejä tule tai ei niitä kaipaa. Toiset taas nuorena kaipaavat, mutta jossain vaiheessa huomaavat, että vaihtoehdot näköjään on joko jäädä ilman puolisoa ja lapsia kokonaan, tai ottaa joku ihan riittävän kunnollinen ja mukava vaikkei niin kipinöikään. Suurin osa sitten ottaa edes jonkun kunnollisen ennen kuin jää yksin.
[/quote]
Kun tämän tietää eli että monet ottavat vaikkeivat rakasta, niin ei ole kovin vaikeaa olla sinkku, koska silloin on edes vapaa etsimään sitä itselleen sopivaa ihmistä. Vai ovatko nykyisin parisuhteessakin elävät vapaita etsimään parempaa?
[/quote]
Minusta ainakin olisi aivan kamalaa olla vain varalla :O
Hei haloo ihmiset, meillä on vain tämä yksi elämä! Minä ainakin mielummin olen yksin, jos en voi löytää oikeaa rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on olemassa enemmän kuin kipinä/ei kipinää.
Ennemminkin niin että a. Mahtava kemia! b. Voisikohan tuon kanssa alkaa jossain vaiheessa vähän tulla kipinöintiäkin, ehkä? c. Kemiaa tasan nolla.
Suosittelen kokeilemaan tuota beetä, jos a ei tärppää. Olen 40+ ja molemmin puolisen a:n olen kokenut vain kerran! En tiedä koenko enää koskaan. joskus b:n vastaus on kyllä ja silloin siitä tulee oikein hyvä suhde ajan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 13:09"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:20"] Kemiaa on kuitenkin oltava, tuskin kukaan mieskään haluaisi kenen tahansa randomin kanssa olla? Onhan se nyt vaan aivan erilaista kun oikein kunnolla kipinöi ja molemmat ovat himoissaan ;)
T: Ap
[/quote]
Minusta muuten tuntuu, että aika monet lopulta ottavat järjellä valiten. Jotkut ovat alunperinkin sen luonteisia ettei mitään kipinöintejä tule tai ei niitä kaipaa. Toiset taas nuorena kaipaavat, mutta jossain vaiheessa huomaavat, että vaihtoehdot näköjään on joko jäädä ilman puolisoa ja lapsia kokonaan, tai ottaa joku ihan riittävän kunnollinen ja mukava vaikkei niin kipinöikään. Suurin osa sitten ottaa edes jonkun kunnollisen ennen kuin jää yksin.
[/quote]
Kun tämän tietää eli että monet ottavat vaikkeivat rakasta, niin ei ole kovin vaikeaa olla sinkku, koska silloin on edes vapaa etsimään sitä itselleen sopivaa ihmistä. Vai ovatko nykyisin parisuhteessakin elävät vapaita etsimään parempaa?
[/quote]
Mutta mitä sä rakasta jos sä et vielä tunne sitä ihmistä kuin ihan pintapuolisesti? - silloinhan sä rakastat omia illuusioitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä osaa auttaa, tulin vaan kertomaan että sama tilanne. Nyt olen jo 41-vuotias. Mutta tosiaan aina olen ihastunut miehiin jotka ei ole minusta kiinnostuneita, ja minuun on ihastunut miehet joista en mitenkään pysty olemaan kiinnostunut, joten yksin olen jäänyt.
2 kertaa olen kyllä kokeillut seurustella sellaisen kanssa joka on ollut minusta kiinnostunut, mutta minä en hänestä, mutta ei niistä ole mitään tullut, ei sitä kipinää vaan ole syttynyt ja lopulta seksi on alkanut jopa ällöttää.
Joo, just tuo että kemiaa ja kipinää on pakko olla, ei siitä muuten mitään tule. Kyseisestä syystä en kykene edes yhdenillanjuttuja harrastamaan, en vaan koe minkäänmoista seksuaalista himoa jos ei ole yhtään ihastusta pelissä. Mistäs me miehet löydettäisiin?
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:49"]Miehet, missä te olette?
[/quote]
Täällä kotona painimassa samojen ajatusten kanssa. Omalla kohdallakin aina niin, että kiinnostukset eivät kohtaa, joko minä kiinnostun tai nainen kiinnostuu, mutta samaan aikaan harvoin. Jossain treffipalstoillakin helposti kymmeniä yhteydenottoja, mutta ei yhtään sellaiselta jota oikeasti etsii. Ja potentiaaliset ehdokkaat taas eivät vastaa yhteydenottoihin. No, yksi sellainen vakava harjoitus 5 v sinkkuuden aikana, sekin päättyi sitten ikävästi naisen elämässä tapahtuneisiin järkyttäviin tapahtumiin ja syvään masennukseen. Ja minulle sekin vain vaikeuttaa seuraavaan suhteeseen heittäytymistä.
Seksiä ja läheisyyttä onneksi samassa tilanteessa olevalta naispuoliselta ystävältä, siinäkin harmittaa että ystävä ehkä haluaisi enemmänkin. Itselläkin haaveissa vaikka loppuelämän suhde, kun vain löytyisi joku, jonka kanssa kolahtaisi kunnolla.
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita? :(
Sama täällä. En käy seurustelemaan sellaisen kanssa, joka ei kiinnosta minua aidosti. Miten voisin jakaa ajatukseni ja kehoni sellaisen kanssa. Nytkin kiinnostaa mies, joka ilmeisesti sitoutumiskammoinen tai haluaa ainoastaan jakaa ajatuksiaan kanssani. On tämä hankalaa. Kun saisi blokattua itseltään kokonaan haaveet parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:57"]
Sama täällä. En käy seurustelemaan sellaisen kanssa, joka ei kiinnosta minua aidosti. Miten voisin jakaa ajatukseni ja kehoni sellaisen kanssa. Nytkin kiinnostaa mies, joka ilmeisesti sitoutumiskammoinen tai haluaa ainoastaan jakaa ajatuksiaan kanssani. On tämä hankalaa. Kun saisi blokattua itseltään kokonaan haaveet parisuhteesta.
[/quote]
Mä olen onnistunut jo jotain viitisen vuotta sitten, sitten kun tajusin että eipä niitä lapsiakaan enää iän takia hankkisi vaikka jonkun löytäisikin. Sitten kun päätin etten enää ketään edes etsi, elämä on ollut mukavaa yksinkin. Ja on ihanaa kun olen saanut rauhassa lihottaakin itseni läskivalaaksi, eikä se kaivele ketään, koska en miesten seuraa kaipaa :D
t. 2
Kaikista pahinta on se, että monet ystävät ovat menneet lähiaikoina naimisiin ja/tai saaneet lapsia. Jotenkin raskasta katsella vierestä toisten onnea. Minulle kun kelpaisi ihan vaan se, että olisi joku jonka kainaloon käpertyä, joku jonka käsi kietoutuisi ympärilleni aamuisin. Mutta tässä se menee nuoruus ilman seksiä ja hellyyttä.
T: Ap
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:49"]
Miehet, missä te olette?
[/quote]
Ei teille kelpaa. Ne miehet jotka kelpais on jo parisuhteessa, tai saavat kokoajan naisia sänkyynsä.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:02"]
Kaikista pahinta on se, että monet ystävät ovat menneet lähiaikoina naimisiin ja/tai saaneet lapsia. Jotenkin raskasta katsella vierestä toisten onnea. Minulle kun kelpaisi ihan vaan se, että olisi joku jonka kainaloon käpertyä, joku jonka käsi kietoutuisi ympärilleni aamuisin. Mutta tässä se menee nuoruus ilman seksiä ja hellyyttä.
T: Ap
[/quote]
Jos oikeasti sulle kelpaisi kuka vaan joka haluaisi sulle hellyyttä ja seksiä antaa, varmasti sellainen löytyisi. Mutta kuten itsekin sanoit, ei sinulle kelpaa kuka vaan sellainen, vaan vain ne joista itse kiinnostut, jotka taas eivät kiinnostu sinusta.
No täällä päälle 30 v sinkku mies. Ollut kyllä suhteissa aikaisemmin. Ongelma itsellä että todella pieni kaupunki ja täällä ei ole juuri yhtään vapaata lähellä oman ikäistä naista.
Ainoat paikka jossa voisi edes tavata naisen tai ihmisen yleensä on baari tai kuntosali tai kauppa. Ja noissa paikoissa näkee aina vain ne samat ihmiset.
Pitäisi varmaan muuttaa jonnekin suurkaupunkiin niin löytyisihän sitä ihmistä kai sitten? Tai sitten ei..
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 14:03"]
Miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita? :(
[/quote]
Koska etsitään sitä palasta, joka loksahtaisi mahdollisimman vaivattomasti paikoilleen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:02"]Kaikista pahinta on se, että monet ystävät ovat menneet lähiaikoina naimisiin ja/tai saaneet lapsia. Jotenkin raskasta katsella vierestä toisten onnea. Minulle kun kelpaisi ihan vaan se, että olisi joku jonka kainaloon käpertyä, joku jonka käsi kietoutuisi ympärilleni aamuisin. Mutta tässä se menee nuoruus ilman seksiä ja hellyyttä. T: Ap [/quote] Totta. Itse en ole aina ollut tällainen, jossain vaiheessa se vain tuli takaraivoon se kaipaus. En oikein osaa aidosti iloita toisten onnesta enää, se on melkein kauheinta tässä. Lepertelen kyllä ystävien vauvoille ja suu hymyssä onnittelen vauvauutisista ja mielenkiintoa esittäen keskustelen vauvajutuista...Kun todellisuudessa en haluaisi nähdä yhtään vauvaa ikinä enkä puhua lapsista tai parisuhteista kun takaraivossa joku ilkkuu että sullapa ei koskaan tuu tuota olemaan...Jos en ikinä sitä kumppania löydä niin toivon ainakin että joskus taas pystyn olemaan tyytyväinen yksinoloon.
[/quote]
Ymmärrän mitä tarkoitat. Haluaisin että voisin aina täysin vilpittömästi olla iloinen toisten onnesta, mutta eipä se onnistu. Onneksi sain kaverin kanssa järkättyä tänään tekemistä, niin eipä tarvitse olla miehenkaipuinen tänään kun on muutakin tekemistä illalla.
T: Ap