Lue keskustelun säännöt.
Syksy tulee, niin myös masennus
03.10.2015 |
Vaikka kuinka yritän pyristellä tätä tunnetta vastaan, niin olen aivan voimaton sen edessä. Syksyn tullen mieli painuu maahan, en yksinkertaisesti ole oma itseni, enkä innostu mistään. Sama ilmiö on toistunut jo vuosia, ja tänä syksynä tuntuu jo tässä vaiheessa erityisen pahalta. Olen muuten terve ja pyrin elämään terveellisesti, liikun, syön hyvin, minulla olisi harrastuksia, ihan ok työ ja opiskelut, jotka pitävät kiireisenä, mutta sisältä käyn ontoksi enkä jaksa. Haluaisin käpertyä vain johonkin hiljaiseen nurkkan, nukkua tämän vuodenajan yli ja herätä kevääseen. Onko muilla samaa ongelmaa? Onko lääkkeistä tai muista hoitokeinoista apua?
Kommentit (11)
Moi,
Itse myös masennuksen 2 kertaa sairasteena olen yllättäen huomannut, että musiikin kuuntelu (ja melko kovalla) edesauttaa mielenterveyttä. Äänissä on kai jotakin aivonappuloita painelevaa. Eli ei kun luurit korville ja kuuntelemaan useamman tunnin päivässä. Radiolanavat ovat hyviä kun on sitä toimittajien keskustelua yms. "seuraa". Älä Anna itsesi vajota hiljaisuuteen. Itse sairastuessani huomaan sina että ensin menee aistiärsykkeet, ei kuuntele musaa, haistele tuoksuja...ja yhtäkkiä elämä onkin harmaata ja hukuttavaa tahmaa jossa mikään ei suo iloa. Tsemppiä.
Ps: En suosittele lääkkeittä. Itselläni meni seksihalut ja ne ei Ole palanneet vieläkään vajaa 3v sairastamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on seksihalut menneet lääkkeiden takia, mutta minusta se oli helpotus. Elämä pysyy minusta paremmin tasapainossa eivätk housut kastu niin monista pikku syistä.
Suorita opintosi loppuun sisulla ja sen jälkeen armahda itsesi. Tuo kertomasi on mulle ihan tuttua vuosikymmenten ajalta. Nyt viimeisen vuoteni olen antanut itselleni luvan olla se, mikä olen. Enää ei syksy ahdista, koska olen antanut itselleni luvan nukkua paljon, vetäytyä pois sosiaalisesta elämästä ja elää kuin karhu. Duunit toki on pakko hoitaa, koska pankki, sähkölaitos ja taloyhtiö eivät ole innokkaita päästämään mua talviunille, mutta muutoin vetäydyn syksyn tullen armeliaaseen hiljaisuuteen. Muutama vuosi sitten sairastuin vakavasti ja se antoi elämälleni ihan uuden suunnan. Enää en yritäkään olla pimeään vuodenaikaan yhtä pirteä, sosiaalinen ja aikaansaava kuin kesällä.
Syksy on mahtavaa aikaa. Pimeys armahtaa eikä pakota sosiaaliseksi. Kevät on pahinta helvettiä lisääntyvine valoineen ja ihmisten intoiluineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kiva" kuulla, että meitä on muitakin. Itse haluaisin kuitenkin pysyä toimintakykyisenä ympäri vuoden, eikä normaalista elämästä vetäytyminen ole minusta mitenkään armeliasta tai helpottavaa.
Olen vakavissani harkinnut muuttoa talvikaudeksi etelään, heti kun se vain on mahdollista. Ainakaan itselläni nuo kirkasvalolamput eivät ole tehonneet - päinvastoin, se kirkasvalo on mielestäni jotenkin yksinäisessä pimeydessä möllöttävänä niin surkea näky, että ajatuskin masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 18:20"]
"Kiva" kuulla, että meitä on muitakin. Itse haluaisin kuitenkin pysyä toimintakykyisenä ympäri vuoden, eikä normaalista elämästä vetäytyminen ole minusta mitenkään armeliasta tai helpottavaa.
Olen vakavissani harkinnut muuttoa talvikaudeksi etelään, heti kun se vain on mahdollista. Ainakaan itselläni nuo kirkasvalolamput eivät ole tehonneet - päinvastoin, se kirkasvalo on mielestäni jotenkin yksinäisessä pimeydessä möllöttävänä niin surkea näky, että ajatuskin masentaa.
[/quote]
Tuo muuttaminen on ihan hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma, mutta keväällä. Kestää 4-6 viikkoa.
Minulla on sama vaiva. Se iskee aina syyskuussa, vieläpä yllättävästi. Yhtenä päivänä elämä ei vain kiinnosta. Pitäisi varmaan hankkia kokeiltavaksi kirkasvalolamppu, mutta kun en pidä niistä...minusta ne ovat rumia ja niiden valokin on kova ja ruma. Käytän masennuslääkkeitä, niistä on apua minulle. Mutta mieluiten olisin pesässä syksystä kevään alkuun.