Lue keskustelun säännöt.
Empatiakyvytön mies
02.10.2015 |
Onhan sitä tullut epäiltyä jo kauan, mutta nyt siitä sai sitten vahvistuksen psykologisissa testeissä. Eihän mikään ole muuttunut, mutta tuntuu silti niin hämmentyneeltä ja lopulliselta. Kai sitä on vain ajatellut, että mies on vain tuollainen vaikean lapsuuden takia tai jotain, mutta olen odottanut että ajan kanssa sekin asia muuttuu. Parempaa, uskollisempaa, kiltimpää, älykkäämpää, seikkailullisempaa, omistautuvampaa ja hauskempaa miestä noin muuten saisi hakea, mutta koskaan en tule tässä suhteessa ymmärretyksi ihmisenä ja vaikka mies rakastaakin varmasti koko kapasiteetillaan, niin joskus tuntuu ettei se vaan ihan riitä.
Mies on vahingossakin jo niin itsekäs, että aivan huvittaa jo ja lähtökohtaisesti ajattelee vain itseänsä, koska ei millään muulla ole hänelle niin paljoa merkitystä. Haluaisi kyllä että olisi, mutta kun ei vain toimi niin. Tunnen oloni niin itsekkääksi kun ei se hänen vikansa ole, mutta haluaisin joskus tukea, lohtua ja ihan vain ymmärrystä ilman erikseen pyytämistä ja neuvomista. No parempi kai sekin kuin näytteleminen ja tukea ja lohtua saa sentään pyytäessä edes, mutta eihän se ole sama. Ymmärtää/tulkitsee tunnetilani oikein vain äärimmäisissä tunnekuohuissa, vaikkapa kun itken, mutta ei silloinkaan oikein ymmärrä miten pitäisi toimia tai tehdä ja ei yleensä käsitä mitenkään koko tilannetta tai mikä siihen on johtanut ja miksi. Joskus on käytännöllisyyttään tai itsekkyyttään miltei julma käytökseltään, vaikkei sitä niin tarkoittaisikaan, ei vain koskaan osaa ajatella kenenkään muun kannalta ja uskoo aina kun asian laidan kertoo hänelle ja pahoittelee. Tuntuu aivan uskomattomalta ja suorastaan typerältä joutua edes selittämään sellaisia asioita aikuiselle ihmiselle, joka on kuitenkin muuten äärimmäisen älykäs ja todella lahjakas monissa asioissa. Esim. voisi aivan hyvin ehdottaa sairaan lapsen telkeämistä kylpyhuoneeseen, ettei sotke muuta kotia ja vasta selitettäessä ymmärtää miksi se ei todellakaan ole hyvä idea ja miltä sellainen olisi hänestä tuntunut lapsena. Meillä ei siis ole lapsia ja mies ei aio niitä onneksi koskaan tehdä muutenkaan.
Tarvitsee varmaan panostaa hyvien ystävien saamiseen, niin on kaikki elämäntarpeet balanssissa sitä kautta. Seurustelun alussa epäilinkin, että noin hyvä mies on varmasti joku sarjamurhaaja tai sekopää minun tuurillani. Toisaalta, enpä vaihtaisi miestä tai hetkeäkään pois, mutta olisihan sitä voinut saada hieman helpommankin parisuhteen, vaikka onpa jollakin toisella varmasti paljon vaikeampaakin.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:11"]Rajatilapersoonallisuus
[/quote]No ei tässä ole mitään yhtäläisyyttä rajatilan kanssa tämän kuvailun perusteella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko udella mikä hänen diagnoosinsa sitten on?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:16"] Saanko udella mikä hänen diagnoosinsa sitten on? [/quote] En minä tiedä vielä. Siihen menee varmasti vielä kuukausia aikaa. En suoraan sanottuna tiedä haluanko edes tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mistä sitten tiedät jo tuon verran?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:25"]
No mistä sitten tiedät jo tuon verran?
[/quote]
Testiosuuksien jälkeen käytiin kuulemassa tulokset ja saimme niiden pohjalta laaditun sepustuksen itsellemme ja saimme tilaisuuden esittää omia mielipiteitä tai korjauksia sen sisältöön. Ilmeisesti tavallinen käytöntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi käyttää sitä luonnetta jo alussa valintakriteerinä, eikä vaan rahaa.
Onnea vaan.. Miten ihmeessä olet saanut miehen mihinkään testeihin? Omani on aivan samanlainen, mutta ei halua kuullakkaan asiasta tai keskustella tai mitään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:05"]
Hyvin helposti, häntähän se eniten hyödyttää ja hänen elämänsä helpottuisi vain. Mies ei halua olla tuollainen ja sai suoraan sanottuna viimeinkin kunnon raivon kokemaansa vääryyttä kohtaan ja sitä, miten se vaikuttaa ja vaikeuttaa meidänkin elämäämme.[/quote]
Voisitko avata tätä hieman? Missä ihmeen testeissä olette käyneet kun tulosten saaminenkin kestää lähes yhtä kauan kuin mielentilatutkimustulosten yhteenveto...
Vaikuttaa todellakin karseelta tyypiltä koko ukko eikä tuo raivokohtauskaan ihan terveeltä kuulosta...
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:42"]
Onnea vaan.. Miten ihmeessä olet saanut miehen mihinkään testeihin? Omani on aivan samanlainen, mutta ei halua kuullakkaan asiasta tai keskustella tai mitään..
[/quote]
Hyvin helposti, häntähän se eniten hyödyttää ja hänen elämänsä helpottuisi vain. Mies ei halua olla tuollainen ja sai suoraan sanottuna viimeinkin kunnon raivon kokemaansa vääryyttä kohtaan ja sitä, miten se vaikuttaa ja vaikeuttaa meidänkin elämäämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan karseelta. Tuut tod näk palamaan loppuun. terveisin been there
Kuule ap, ihmisen emotionaalisia tarpeita ei voi lakaista maton alle eikä varsinkaan parisuhteessa. Tuen, lohdun ja ymmärryksen saanti ystäviltä on toki arvokas asia mutta se ei tule pidemmän päälle korvaamaan sitä, ettet saa näitä asioita kumppaniltasi. Vaikutat herkältä ihmiseltä. Sinulle tulee huono omatunto jo siitä, kun joudut pyytämään lohdutusta mieheltäsi. Se ei kuulosta hyvältä.
Pahaa pelkään, että ajan kanssa tilanne vain pahenee. Mies ei tule koskaan muuttumaan empaattiseksi, koska se ole hänelle luontaista. Hän voi ottaa syliin, kun sinä pyydät mutta hän tekee sen vain, koska "niin kuuluu tehdä". Myöskään miehen itsekkyys ei tule vähenemään. Suunnaton itsekkyys ja empatiakyvyttömyys eivät tuo mitään hyvää parisuhteeseen. Päinvastoin. Ajan mittaan rikot itsesi vereslihalle, koska emotionaaliset tarpeesi eivät täyty sen ihmisen kanssa, joka on sinulle läheisin.
Kauanko olette olleet yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:05"]
Hyvin helposti, häntähän se eniten hyödyttää ja hänen elämänsä helpottuisi vain. Mies ei halua olla tuollainen ja sai suoraan sanottuna viimeinkin kunnon raivon kokemaansa vääryyttä kohtaan ja sitä, miten se vaikuttaa ja vaikeuttaa meidänkin elämäämme.
Voisitko avata tätä hieman? Missä ihmeen testeissä olette käyneet kun tulosten saaminenkin kestää lähes yhtä kauan kuin mielentilatutkimustulosten yhteenveto...
Vaikuttaa todellakin karseelta tyypiltä koko ukko eikä tuo raivokohtauskaan ihan terveeltä kuulosta...
Ihan tavallisissa psykiatrisissa testeissä. Työssäkäyvän ihmisen kanssa ne ovat pitkällisiä kun on jumalattomasti käyntejä ja töistä ei voi olla pois määrättömiin. Tuo raivo on parasta mitä miehelle on varmaan käynyt, sietääkin viimeinkin saada tarpeeksensa siitä kaltoinkohtelusta ja hyljeksinnästä jota on joutunut kokemaan. Nykyaikana olisi joutunut huostaanotetuksi hyvin, hyvin äkkiä vastaavista oloista. En minä oikeasti usko, että tuota parempaa miestä on edes olemassakaan kun kaikissa meissä on huonot puolemme ja mies yrittää joka solullaan joka päivä kuitenkin olla maailman paras puoliso ja kumppani, vaikka lähtökohdat ovat mitä ovat. En minäkään mikään täydellinen ole. Tuo empatiakyvyttömyyskin on lopulta aika pieni asia kun mies haluaisi kuitenkin ymmärtää paremmin (ja yrittääkin) ja hellyyttä, läheisyyttä, keskustelua ja yhdessäoloa meillä on ihan joka päivä (mies pitää siitä huolen) ja kohtelee minua kuin prinsessaa muutenkin. Että todella onnellinen ja elämään tyytyväinen vaimo täällä kyllä kirjoittelee, mutta tuon aloituksen kirjoittamisen aikaan oltiin kyllä syvissä vesissä kun mies joutui käymään niin paljon kaikkea läpi ja testit ja haastattelutkin olivat kuluttavia. Joku muu kyllä varmasti sekoaisi tuon ihmisen kanssa, mutta hyvä vain kun minä en ole luopumassa. Raskas prosessi tuo kyllä kaikkinensa oli, hyvin hyvin raskas, meille molemmille, mutta oli sen arvoista.
Mies siis sai nyt asperger ja adhd-diagnoosin, oli testeissä käytännössä niin levoton ja keskittymiskyvytön kuin aikuinen järkevä ihminen nyt voi mitenkään edes olla. Muuttui lääkityksellä monilta osin hyvin erilaiseksi ihmiseksi ja hyvältä näyttää. On nyt paljon kärsivällisempi vaikkei ennenkään koskaan suuttunut, mutta hermostui/ahdistui kyllä ja oli äreä, on yksinkertaisesti onnellisempi ja kaikki on paljon, paljon paremmin. Ihanaa nähdä kun mies on niin kertakaikkisen onnellinen ja tyytyväinen kun elämä onkin niin helppoa ja kepeää ilman ahdistusta. Sai jo uuden ja paljon haastavamman työpaikankin. Ihanaa huomata, että koskaan ei ole liian myöhäistä.
Tämä vanha ketju löyty jostain syövereistä.
Meillä 70 luvun alkupuolella syntyneillä on monilla miehiä jotka ovat todella umpimielisiä ja empatiakyvyttömiä.
Minullakin oli aikoinaan niin miesystävä kuin aviomieskin jotka meni ihan lukkoon jos itkin. Eikö nyt hyvä jumala tule mieleen että sillon otetaan toinen kainaloon ja silitetään ja lohdutetaan, ei, ei tullut. Toinen jopa häipyi paikalta ja sanoi syyksi että antaa minun rauhoittua.
Muutenkin molemmat oli kyvyttömiä havainnoimaan mitä ympärillä tapahtuu, mitä heidän tekemiset ja sanomiset vaikuttaa muihin.
Hän oli lähes aina (ei nyt ihan aina) ihan ymmällään miksi suutun tai loukkaannun jostain tai miksi minua keljuttaa joku tilanne.
Lapsia kohtaan miehelläni näkyi jotain empatiakykyä, koska tykkäsi lapsista ja lapsia kuuluu lohduttaa fyysisesti, mutta minua tai muita ympärilläolevia kohtaan hän oli lähes empatiakyvytön.
Ihmiset on erilaisia. Miksi pitää sanoa empatiakyvytön ikään kuin ois jotenkin vammainen?
En oo koskaan ymmärtäny miks empatiakyvyttömän ihmisen pitää väenväkisin saada puoliso ja perhe jos heitä kohtaan ei tunneta mitään (tai tunnetaan vain hyvin vähäistä ehkä opeteltua) empatiaa.
Tosin joskus käy myös niin että rakastuneena osoittaa empatiaa, mutta pitkän suhteen edetessä ja rakkauden hiipuessa empatiakin katoaa. Ei siis ole enää tarvetta esittää huolehtivaa, kuuntelevaa ja toista huomioivaa.
Yks aspergermies on ihan samanlainen