Sarkatisuuden ja kusipäisyyden raja on veteen piirretty

On se jännää, että ihminen voi laukoa vaikka mitä paskaa suustaan ja pistää sarkasmin piikkiin. Oikeasti sarkasmin taitava ihminen erottaa milloin menee yli ja milloin sitä ei kannata viljellä.
Jos et ymmärrä noita asioita, et ole sarkastinen vaan yksinkertaisesti kusipää.
Otetaanpa esimerkiksi tällainen tapaus. Eräs tuttavani, joka on tuntenut minut teinivuosista asti tietää minun sairastaneen syömishäiriötä joskus. Jotenkin tähän liittyvästä puhuttiin ja keskustelu ajautui sitten omiin kokemuksiini. Kyseinen henkilö sitten tokaisi että: "Melkoisen tuhti kaveri olit joo!" ja räkäistä naurua päälle. Luulisi sairauttani katselleen ihmisen tietävän mitä voi sanoa viimein parantuneelle.
Toinen tapaus liittyy siihen, kun ex-poikaystäväni vihjaili todella ikävästi sanoessaan: "Isäs oliki nii upee ihminen ku mahollista eikä koskaan ryypänny ja silti sä käyt välillä kattomassa sitä. Sitte valitat mulle ku otan pari". Mainittakoon isäni olevan alkoholisti, joka lähestulkoon pilasi lapsuuteni. Olin sanonut hänelle, että voisitko olla juomatta joka ilta. Ex-poikaystäväni tiesi isäni olevan herkkä paikka minulle.
Voisiko joku teistä sarkastisista ihmisistä selittää mitä hauskaa tuollaisessa on?