Ahdistuksesta kärsivät. Muutama kysymys.

Fyysiset oireet: Löysä vatsa, lihasjäykkyys niska-hartia-alueella, sydämentykytys, hikoilu.
Psyykkiset oireet: Jatkuva huoli, hermostuneisuus, keskittymiskyvyttömyys, äkäisyys. Joskus pää "tyhjenee" ajatuksista, joskus taas tulee sellainen olo kuin en olisi olemassa. En osaa selittää sitä,mutta ikäänkuin katselisin maailmaa kuulumatta siihen.
Rentoutumisharjoitukset ja reaaliteettien hokeminen itselleen auttaa yleensä. Eli siis kun joku huolettaa, niin miettii todennäköisyydet, kuinka todennäköistä on että se huolettava asia tapahtuu. Sitten miettii, että voiko sille itse tehdä mitään. Jos voi, niin helpottaa. Jos ei voi niin siitä ei kannata huolehtia.

Parhaiten auttaa fyysinen liikunta. Mitä pahempi rääkki, sen parempi. On oikeasti tutkittu juttu. Jos et muuhun kykene, lähde edes kävelylle ja kannattaa kulkea portaita ylöspäin, se vapauttaa niitä stressihormoneja konkreettisesti pois kehosta. Eli laskee kortisoliarvoja.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 07:36"]

Fyysiset oireet: Löysä vatsa, lihasjäykkyys niska-hartia-alueella, sydämentykytys, hikoilu. Psyykkiset oireet: Jatkuva huoli, hermostuneisuus, keskittymiskyvyttömyys, äkäisyys. Joskus pää "tyhjenee" ajatuksista, joskus taas tulee sellainen olo kuin en olisi olemassa. En osaa selittää sitä,mutta ikäänkuin katselisin maailmaa kuulumatta siihen. Rentoutumisharjoitukset ja reaaliteettien hokeminen itselleen auttaa yleensä. Eli siis kun joku huolettaa, niin miettii todennäköisyydet, kuinka todennäköistä on että se huolettava asia tapahtuu. Sitten miettii, että voiko sille itse tehdä mitään. Jos voi, niin helpottaa. Jos ei voi niin siitä ei kannata huolehtia.

[/quote]

Tämä on tärkeä ohje!! Lisäisin siihen vielä, että jos miettii vaihtoehdoista kamalinta, täytyy miettiä, voisiko tälle asialle olla jokin muu lievempi ja todennäköisempi vaihtoehto (tyyliin pelkää vatsasyöpää, mutta voisko se ollakki närästystä, kumpi on todennäköisempää)

Itkeminen auttaa. Ahdistuneena ei kyllä kovin usein itketä, mutta jos jotain ikävää tapahtuu ja purskahtaa itkuun, on ahdistuskin sen jälkeen lieventynyt.

Mulla itku kyllä vaan pahentaa oireita.
Joutuu syvemmälle ahdistukseen.

Pitkäaikainen ahdistus laukaisi mulla huokailua ja yökkimistä. Maanantaina päätin että en voi enään elää näin, siis että annan ajatusten syövyttää terveyteni. Pelkkien ajatusten, jotka eivät ole todellisuutta. Paljon ahdistusta on lisännyt pakkoajatukset siitä, mikä järki elämässä on. Yleensähän ahdistus on kehon merkki siitä että tunteet on solmussa ja keho herättelee, että jonkin asian pitäis muuttua, oli se sitten ajatusmalli tai ulkoinen seikka kuten hankala työ. Pitkään mietittyäni asioita tajusin, että elämän tarkoitus on tehdä jokaisesta päivästä mahdollisimman mukava ja nauttia hetkestä. Korkeampi voima pitää minustakin huolen ja ohjaa oikeaan suuntaan. Minun tehtäväni on vain kulkea sinne vaistojeni varassa. Eikä minulle annettaisi mitään mistä en voi selvitä. Uskokaa tai älkää, 4 kk kestänyt tökkiminen hävisi, eikä vielä ole tullut ahdistuskohtauksia.
Kannattaa siis pitää monologia itsensä kanssa ja pistää pelko seinää vasten! Ps. Piikkimatto ja yli 30 min kävely auttavat todella paljon. Missä se nyt olikaan että 30 min ---> kävelyä vaikuttaa samalla tavalla kuin yksi mielialalääke.

Yökkiminen #ei tökkiminen :-)
Käyn myös terveyskeskuksessa puhumassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja se on tuonut hyviä näkökulmia asioihin. Tsemppiä. Et tule olemaan loppuelämääsi ahdistunut. Tv 7

Mulla tulee lähinnä satunnaisia ahdistuskohtauksia, jotka liittyvät usein ihan vain liialliseen kahvinjuontiin (oon herkkä kofeiinille). Jos oon juonut kahvia liian myöhään illalla, en vain "pysty olemaan", olo on ihan hirveä. Ei meinaa saada henkeä, ei pysty olemaan paikoillaan, itkettää, ahdistaa... Joskus oon lähteny tollasessa tilanteessa keskellä yötä ulos kävelemään. Tiedän, ettei tässä haettu ihan tätä, mutta anyway :)

Olen päässyt ahdistuksesta yli jo. Ilmeni mm. kurkun kuristamisena, ihan kuin olisi köysi ollut kaulan ympärillä. Pahimmista kohtauksista pääsin yli rauhoittavien avulla. Kävelylenkit ei sillä tavalla sopineet, että saatoin kesken matkan saada kohtauksen ja silloin oli päästävä heti kotiin. Tuo fyysinen "rääkki" voisi tehota, ainakin hetkeksi. Olen tosiaan päässyt yli noista tuntemuksista, niin pääset sinäkin!

Minulla auttaa hormoniehkäisy, liikunta ja musiikin kuuntelu. Varmasti siis kuulautiskierto pahentaa joillakin. Fyysinen tunne on kuin vajoaisi kylmään ja pimeään, ja jonkinlainen sähkövirta aiheuttaisi kipua ylävartalossa, eikä saa henkeä. Nykyään noita ei tule usein, ja jos tulee, odotan että menee ohi enkä mieti ikäviä asioita.