Lue keskustelun säännöt.
Lähdin työstä, joka osoittautui kuvitelmistani huolimatta minulle liian raskaaksi.
14.04.2007 |
On vaikea pala myöntää, että ei loppujen lopuksi pystykään johonkin työhön. Tein töitä psyykkisesti sairastuneiden kanssa, ja työhöni kuului intensiivisiä kohtaamisia vaikeista tilanteista kärsivien ihmisten kanssa. Kolmen vuoden jälkeen alkoi tuntua, että romahdan henkisesti. Lopetin kaksi viikkoa sitten ja tuntuu vieläkin ihan kamalan tunteikkaalta, raskaaltakin. Syyllisyys siitä, että lähdin. Ikävä potilaita. Kaikenlaista - mutta ainakin aika on ollut itselleni todella raskasta. En pystynyt siihen.
Anteeksi.
Kommentit (3)
Mulle kävi joidenkin potilaiden kanssa jotenkin sairaalla tavalla toisinpäin. Tuntuu, että jäin nalkkiin näihin potilaisiin. Tunteet ja prosessit alkoivat liukua omaankin elämääni, se oli pelottavaa. Hallinnan tunne meni. On pari potilasta, joita " kaipaan" , olen itkenytkin asian takia. Se jos mikä pelottaa minua :(
Kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihdetyössä toimin jonkin aikaa ja siellä en kokenut ahdistusta. Päädyin kuiten vanhustyöhön ja sopii minulle tällä hetkellä, saan hoitaa mieltä mutta mukana sopivassa suhteessa somatiikkaa joten en ala pörrätä sen ympärillä liikaa.
2
Olin ollut psykalla harjoittelussa aiemminkin, mutta viiminen harjoittelu sai jotain tapahtumaan. Olin saanut oma potilaan joka ripustautui minuun ja en vaan kestänyt. Hänen ahdistuksensa tarttui minuun ja pakko oli keskeyttää harjoittelu.
Oikean ratkaisun teit!