Mitä mieltä mun tilanteesta?
Olin ollut yksin lapsen kanssa 3 vuotta erottuani hänen isästään, lapsi on nyt 6v. Eron syy oli lapsen isän alkoholiongelma. Nyt olen alkuvuodesta tavannut miehen, joka on samantien tullut elämäämme ja ollut lapselleni enemmän isä kuin hänen oikea isänsä. Mies ottaa vastuuta ja on mukana lapsen kuskauksissa ym asioissa, on ollut alusta asti, halunnut alusta asti olla osa perhettämme. Mies jäi heti alusta asti asumaan kanssamme. Mies on lapseni kanssa erittäin läheinen. Olemme yhdessä päättäneet nyt mennä kihloihin ja alamme yrittää vauvaa. Mielestäni toiminta on nopeaa, mutta toisaalta olemme molemmat varmoja että tulemme olemaan yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, joten odottaminen näissä asioissa ei muuttaisi mitään.
Mitä mieltä olet tilanteestamme ja onko teillä ollu vastaavanlaisia tilanteita elämässä? :)
Kommentit (48)
Kuulostaa ihan hyvälle, onnea teille!
Ainoa mikä ehkä vähän mietityttää on, että miten heti mies siis jäi teille? Ei kai sillä väliä, oma rakas jäi heti ensi suudelmista luokseni asumaan, mutta joku voisi epäillä, aiankin niitä alkuperäisiä, motiiveja.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 21:09"]Kuulostaa ihan hyvälle, onnea teille!
Ainoa mikä ehkä vähän mietityttää on, että miten heti mies siis jäi teille? Ei kai sillä väliä, oma rakas jäi heti ensi suudelmista luokseni asumaan, mutta joku voisi epäillä, aiankin niitä alkuperäisiä, motiiveja.
[/quote]
Kuukausi ensitapaamisesta vain ns jäi meille asumaan, ei tuntunut kummastakaan järkevältä että menisi omaan kotiinsa öiksi ym. Halusimme olla kaiken ajan yhdessä mitä liikeni :) mitään riitoja ei tähän mennessä esim rahaan tai lapseen liittyen ole ilmennyt.
-Ap
Kuulostaa aivan liian aikaiselta suunnitella yhteistä lasta. Toisaalta ymmärrän, että jos olette tuon ajan olleet tiiviisti yhdessä, niin kyllähän siinä on jo oppinut toista tuntemaan, varsinkin jos aidosti tunnette toisenne läheisiksi.
Ihanaahan tuo siis on, mutta mieti kuitenkin tarkkaan kuinka hyvin tunnet miehen, eli voiko miehessä olla sellaisia ikäviä asioita, joista et ole vielä tietoinen, ns. luurankoja kaapissa.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 21:09"]Ei vielä uutta lasta.
Mies vähän epäilyttää
[/quote]
Miten mies epäilyttää?
-Ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 21:18"]Kuulostaa aivan liian aikaiselta suunnitella yhteistä lasta. Toisaalta ymmärrän, että jos olette tuon ajan olleet tiiviisti yhdessä, niin kyllähän siinä on jo oppinut toista tuntemaan, varsinkin jos aidosti tunnette toisenne läheisiksi.
Ihanaahan tuo siis on, mutta mieti kuitenkin tarkkaan kuinka hyvin tunnet miehen, eli voiko miehessä olla sellaisia ikäviä asioita, joista et ole vielä tietoinen, ns. luurankoja kaapissa.
[/quote]
En usko että löytyy luurankoja kaapeista. Enkä antaisi olla oman lapseni kanssa kahden jos epäilisin jotakin. Enkä usko että haluaisi olla meidän elämässä näin tiiviisti mukana jollei.olisi tosissaann. On äärettömän kiltti minulle ja lapselle.
Sitäpaitsi saattavathan monet olla 10 vuotta yhdessä ja lapsen saatuaan eroavat, siinä ajassa on varmasti luurangot kolisseet kaapeista :)
-Ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 21:09"]Kuulostaa ihan hyvälle, onnea teille! Ainoa mikä ehkä vähän mietityttää on, että miten heti mies siis jäi teille? Ei kai sillä väliä, oma rakas jäi heti ensi suudelmista luokseni asumaan, mutta joku voisi epäillä, aiankin niitä alkuperäisiä, motiiveja. [/quote] Kuukausi ensitapaamisesta vain ns jäi meille asumaan, ei tuntunut kummastakaan järkevältä että menisi omaan kotiinsa öiksi ym. Halusimme olla kaiken ajan yhdessä mitä liikeni :) mitään riitoja ei tähän mennessä esim rahaan tai lapseen liittyen ole ilmennyt. -Ap
[/quote]
Okei, ei paha.. Onhan tuo yhteinen lapsi aika pian jo, voisi ehkä vähän odottaa, jonkin verran lisää varmuutta tuomaan. Olette kai kokeneet jo paljon, tavannut muutkin perheenjäsenet ym.? Mitä ihmiset tykkäävät miehestä?
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 21:09"]Kuulostaa ihan hyvälle, onnea teille! Ainoa mikä ehkä vähän mietityttää on, että miten heti mies siis jäi teille? Ei kai sillä väliä, oma rakas jäi heti ensi suudelmista luokseni asumaan, mutta joku voisi epäillä, aiankin niitä alkuperäisiä, motiiveja. [/quote] Kuukausi ensitapaamisesta vain ns jäi meille asumaan, ei tuntunut kummastakaan järkevältä että menisi omaan kotiinsa öiksi ym. Halusimme olla kaiken ajan yhdessä mitä liikeni :) mitään riitoja ei tähän mennessä esim rahaan tai lapseen liittyen ole ilmennyt. -Ap
[/quote]
Okei, ei paha.. Onhan tuo yhteinen lapsi aika pian jo, voisi ehkä vähän odottaa, jonkin verran lisää varmuutta tuomaan. Olette kai kokeneet jo paljon, tavannut muutkin perheenjäsenet ym.? Mitä ihmiset tykkäävät miehestä?
[/quote]
Olemme olleet paljon tekemisissä kummankin perheen kanssa alusta asti. Mies puuhailee isäni kanssa yhdessä erinäisiä asioita ja miehen vanhempien ja sisarusten kanssa olen ollutpaljon tekemisissä, olen ollut mukana kaikissa sukujuhlissa lapseni kanssa ym. Kaikki pitävät miehestä, pitävät häntä erittäin hyvänä miehenä niin kuin minäkin. :)
-Ap
Kuulostaa todella typerältä toiminnalta. Sori nyt vain, ap. Kyllä vähän parempi harkintakyky pitäisi olla ihmisellä, jolla on lapsikin. Toisen ihmisen oppii tuntemaan kunnolla vasta muutaman vuoden jälkeen, sitten kun on koettu niitä ikäviäkin asioita. Todellinen luonne tulee ilmi vasta silloin. Te elätte ensihuumaa, totta kai kaikki on vielä hyvin. Mutta tunnut olevan todella varma ratkaisustasi jo nyt, joten ihan turha sulle kai on yrittää puhua järkeä. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 22:35"]Kuulostaa todella typerältä toiminnalta. Sori nyt vain, ap. Kyllä vähän parempi harkintakyky pitäisi olla ihmisellä, jolla on lapsikin. Toisen ihmisen oppii tuntemaan kunnolla vasta muutaman vuoden jälkeen, sitten kun on koettu niitä ikäviäkin asioita. Todellinen luonne tulee ilmi vasta silloin. Te elätte ensihuumaa, totta kai kaikki on vielä hyvin. Mutta tunnut olevan todella varma ratkaisustasi jo nyt, joten ihan turha sulle kai on yrittää puhua järkeä. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
[/quote]
Tykkäsin itse tästä kommentista ton loppulausahduksen vuoksi. :) se on totta, olen varma ja toivon itsekin että kaikki menee hyvin, ollaan kyllä kaikki asiat puhuttu halki ja puhki ennen tätä päätöstä. Oikeastaan mulla tuli nyt aika ottaa kierukka pois ja päätettiin ettei laiteta uutta tai hankita uutta ehkäisyä enää. Ajatuksena että.vauvaa voi joutua yrittämään kauankin.
Miehen vanhemmat ovat olleet yhdessä 30 vuotta ja miehen isovanhemmat 60 vuotta, että hänellä.hyvä malli kotoa siitä niin ylä- kuin alamäissä- jutusta. :)
-Ap
En kyllä ymmärrä miksi sen rakkaudenhedelmän tekoon on niin kiire. Että mies saadaan koukkuun paremmin? Menkää vaikka kihloihin ja naimisiin ensin ja miettikää sitten vasta sen lapsen tekoa. Älytöntä vouhkaamista, jos ollaan alle vuosi tunnettu.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 09:30"]En kyllä ymmärrä miksi sen rakkaudenhedelmän tekoon on niin kiire. Että mies saadaan koukkuun paremmin? Menkää vaikka kihloihin ja naimisiin ensin ja miettikää sitten vasta sen lapsen tekoa. Älytöntä vouhkaamista, jos ollaan alle vuosi tunnettu.
[/quote]
No en vaan usko että se muuttaa meidän tilannetta mihinkään, tehdäänkö se nyt vai viiden vuoden päästä. Ja alkaa ikä painaa myöskin... Tai siis hedelmällisiä vuosia kyllä riittää mutta en halua enää kovin myöhään lapsirumbaan enää lähteä. Eikä ole tarkoitus sitoa miestä, mies itse haluaa vauvaa, eikä se sitoumus muuta mitään kun aikoo kuulemma olla kanssani koko loppu elämän.
-Ap
Minkä ukäinen olet? Jos alle 40, odota vielä vauvan suhteen ja nauttikaa toisistanne ja lapsesta, joka teillä jo on. Teillä on suhteessanne ihastumisvaihe, ei vauvaa tähän vaiheeseen. Malta odottaa pari vuotta. Mikä on taloudellinen tilanteenne nyt? Pikkulapsiperheissä raha usein johtaa riitoihin. Rahaa kuluu huomattavasti enemmän kahden lapsen perheessä. Jos kaikki on teillä nyt hyvin, älä ota tarpeettomia riskejä, vaan odota ja katso ja ennenkaikkea nauti elämästä.
Mun mielestä olennaista ei ole, onko MEILLÄ MUILLA ollut tuonkaltaisia tilanteita, vaan se, onko SINULLA, AP, ollut tuon kaltaisia tilanteita ennenkin. Kun teit lapsen, etkö ollut hänen isästään aivan yhtä varma kuin tästä? Etkö ollut varma, että tulette olemaan yhdessä, kunnes kuolema erottaa? Ette silti olleet.
En minä sitä sano, etteikö kaikki voisi mennä ihan hyvin. Itse en edes harkitsisi lasta ikäisessä suhteessa ellei lapsen teko olisi minulle tavoite sinänsä ja siten ajattelisin, että voisin yhtä hyvin tehdä lapsen yksinhuoltajanakin. Mutta tuskin ajattelisin noin, jos/kun minulla olisi jo yksi lapsi.
Mihin tuommoinen kiire? Niis jos kerran vasta alkuvuodesta olette tavammeet, kuten meille kerroit. Olette tunteneet siis vasta muutaman kuukauden - noin 1/2 vuotta eikö?
Oletko töissä, opiskeletko, vai kotona. Onko sulla omistusasunto, vai asutteko vuokralla? Entä tämä miesystäväsi. Oliko omaa asuntoa, vai asuiko hän yksinolessaan vuokralla? Entä miehen ammatti ja työtilanne, onko kunnossa?
Arkipäiväisen ikäviä asioita esiin nostettavaksi silloin, kun elämä tuntuu taas saaneen uutta merkitystä ja ah muutenkin elo niin auvoisalta. Jos nuo kunnossa, niin en näe mitään syytä, miksi et voisi edetä suhteessanne.
Vastaa näihin kysymyksiin. Ei tarvitse mulle, mutta itsellesi.
1. Miten miehesi oli niin irrallaan kaikesta, että pystyi jättämään entisen elämänsä sekunnissa teidän takianne? Yleensä aikuisilla on vastuuta ja tärkeitä asioita ennestään.
2. Onko miehesi ennenkin tehnyt yhtä nopeita päätöksiä elämässään?
3. Miksi noin mukava mies on perheetön? Tiedätkö, mitä hänen aikaisempi elämänsä on mennyt?
4. Voiko olla mahdollista, että miehesi olisi ns. kyllästyjä? Heikäläiset elävät arkea täydellä liekillä, kunnes kyllästyvät ja mitään ei ole tehtävissä. Sitten he lähtevät eteenpäin.
Mieti noita. Jos vastaukset tyydyttävät (tai jos pystyt elämään mahd. epämiellyttävien vastausten kanssa) niin ei muuta kuin onnea.
Jaa, ensimmäisen miehesi kanssa et uskonut olevasi kuolemaan saakka, mutta nykyisen kanssa uskot?
Kummallakin on ammatti ja vakityö, vuokralla kylläkin asun ja olen aina asunut. Mies seurusteli ja oli kertomansa mukaan epämukavassa suhteessa melkein 10 vuotta kunnes erosivat, joten kyllästyjä ei missään nimessä ole. Eipä miehen ole tarvinnut meidän vuoksi jättää mitään, en oikein ymmärrä kysymystä.. Töissä käy normaalisti ja elämme kiireistä lapsiperheen arkea lapseni harrastusten vuoksi. Edellisen naisen kanssa ei ikinä halunnut lapsia, minun kanssani kuulemma haluaa koska olen hänen elämänsä nainen. Rahasta ei ole tähän mennessä tarvinnut edes keskustella, kaikki on yhteistä. Mies ei tuhlaa itseensä enkä minä itseeni, lapsen tarpeet menevät molemmilla aina edelle. Olemme myöskin jo muutaman kuukauden säästäneet yhteistä tulevaisuutta varten rahaa.
Edellisen miehen kanssa olisin ollut loppuelämäni mutta mies alkoholisoitui puolessavälissä raskautta ja pettämisen, juomisen ja väkivaltaisuuden vuoksi oli pakko lähteä lapsen kanssa. Ja olimme tosiaan kolme vuotta kahdestaan ennen tätä.
-Ap
Ja itseasiassa kaikkiin näihin kysymyksiin voin vastata niin että vastaukset tyydyttävät minua. :)
-Ap
Ei vielä uutta lasta.
Mies vähän epäilyttää