Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä mun tilanteesta?
28.09.2015 |
Olin ollut yksin lapsen kanssa 3 vuotta erottuani hänen isästään, lapsi on nyt 6v. Eron syy oli lapsen isän alkoholiongelma. Nyt olen alkuvuodesta tavannut miehen, joka on samantien tullut elämäämme ja ollut lapselleni enemmän isä kuin hänen oikea isänsä. Mies ottaa vastuuta ja on mukana lapsen kuskauksissa ym asioissa, on ollut alusta asti, halunnut alusta asti olla osa perhettämme. Mies jäi heti alusta asti asumaan kanssamme. Mies on lapseni kanssa erittäin läheinen. Olemme yhdessä päättäneet nyt mennä kihloihin ja alamme yrittää vauvaa. Mielestäni toiminta on nopeaa, mutta toisaalta olemme molemmat varmoja että tulemme olemaan yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, joten odottaminen näissä asioissa ei muuttaisi mitään.
Mitä mieltä olet tilanteestamme ja onko teillä ollu vastaavanlaisia tilanteita elämässä? :)
Kommentit (48)
Joo, teillä on kaikki hyvin ja haluatte toisen lapsen. Mutta entäs sinun lapsesi? AIVAN liian nopeaa toimintaa, että uusi mies ja sitten vauva! Et voi tietää onko lapsesi oikeasti "läheinen" uuden miehesi kanssa vai esittääkö vain sinun mieleksi. Mieti minkälaiset traumat aiheutat lapsellesi. Yhtäkkiä hänet onkin unohdettu kokonaan ja te alatte leikkiä uutta ihanaa perhettä. MIHIN se äidin rooli jäi??! Järkyttävää toimintaa, ette ole edes ajatelleet lapsesi etua! Käy sääliksi pientä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en raaskisi tuhlata rakkauden ensihuumaa raskauteen ja vauva-aikaan. Jos saisin kokea rakastumisen vielä uudestaan, haluaisin nautiskella siitä rauhassa ja odotella tasaantumista. Sen jälkeen olisi hyvä hetki keskittyä rakastumaan uuteen pieneen ihmiseen.
Mielestäni voisit myös antaa lapsellesi enemmän aikaa tottua tilanteesen. Kaikki on ilmeisesti mennyt hyvin, mutta 6 v. on jo niin iso, että osaa kätkeä tunteensa, kun huomaa, että äiti on onnellinen. Sisaruksen syntymä on aina iso mullistus ja usein aiheuttaa mustasukkaisuutta.
Anna lapsesi tutustua rauhassa mieheesi ja rakentaa luottamusta. Vauva-ajasta tulee teille kaikille helpompi, kun miehesi voi huolehtia esikoisesta vanhemman roolissa. Raskausaikakin on helpompi, jos voit levätä ja tiedät lapsen pärjäävän miehen kanssa.
Lapsella on myös muita isoja muutoksia elämässä, eskari ja koulun aloitus. Ne ovat jänniä aikoja, jolloin tarvitaan äidin täyttä tukea ja herkkyyttä aistia, esim. kaverisuhteiden aiheuttamaa mielipahaa.
Kiitos kaikista viesteistä. Osa niistä oli jokseenkin vihaisia ja minua halventavia.
Edellisen miehen kanssa en voinut jäädä suhteeseen koska minun ja lapsen hyvinvointi ja henki oli vaarassa. Ja toisekseen lapsi ei voi tavata isäänsä ollenkaan tällä hetkellä isän rajun juomisen vuoksi.
Pedofiliaan ym en usko millään ja kenellekään ei ole tullut epäilyksiä miehestä. Myöskään hänen exällään ei ole pahaa sanottavaa. Mies pärjää lapsen kanssa oikein hyvin keskenään ja voin täysin luottaa että hoitaa kaiken. Ollaan myös puhuttu nykyisestä lapsestani ja siitä että hänen puolestaan asioiden tulee sujua niinkuin tähänkin asti, en ikinä halua tehdä lapselleni sitä että hylkiminen alkaa kun vauva syntyy. Mutta toisaalta kukapa sellaista etukäteen suunnittelisikaan? Miten kukaan uskaltaisi tehdä lapsia uusperheeseen ikinä, niinhän voi käydä vaikka olisi ollut 10 vuotta Yhdessä? Eikä minun lastani tarvitse sääliä, hänellä on oikein hyvä olla ja lapsi itse toivoo siskoa tai veljeä, on puhunut sitä jo pitkään
Toki ei tiedä millaista se on sitten kun sisarus on siinä, mutta sitä on yritetty selittää.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:16"]Tarjoa hänelle viinaa ja katso miten reagoi. Jos juo kaksi viikkoa putkeen, niin eroa. Jos ottaa yhden lasillisen tai ei ollenkaan, niin tehkää lapsi. [/quote] Ja mihin tämä taas liittyy? -Ap
[/quote]
Ehkä siihen että tsekkaisit onko unelmien miehesi tuleva alkkis? Useinhan vauvan tulon jälkeen se viinan vetäminen alkaa, jos taipumusta on. Ne hermot nääs.
[/quote]
Mies on rauhallinen. Enkä tosiaan voi ennustaa tulevaa mutten voi elää pelossakaan koko loppuelämääni.
-Ap
Ja tosiaan tiedostan kyllä senkin että elämää ei voi käsikirjoittaa ja mitä tahansa voi tapahtua, olen varautunut siihenkin. Olen pahoillani kun ilmeisesti suututin osan palstan lukijoista kysymykselläni
Mukavaa tiistain jatkoa kaikille! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:16"]Joo, teillä on kaikki hyvin ja haluatte toisen lapsen. Mutta entäs sinun lapsesi? AIVAN liian nopeaa toimintaa, että uusi mies ja sitten vauva! Et voi tietää onko lapsesi oikeasti "läheinen" uuden miehesi kanssa vai esittääkö vain sinun mieleksi. Mieti minkälaiset traumat aiheutat lapsellesi. Yhtäkkiä hänet onkin unohdettu kokonaan ja te alatte leikkiä uutta ihanaa perhettä. MIHIN se äidin rooli jäi??! Järkyttävää toimintaa, ette ole edes ajatelleet lapsesi etua! Käy sääliksi pientä :(
[/quote]
Ja täytyy edelleen sanoa että oltiin lapsen kanssa 3 vuotta kahdestaan ennen kun tavattiin miehen kanssa. Eli siinä suhteessa ei ole ollut nopeaa toimintaa.
-Ap
Aivan helvetin hullua vouhkaamista. Ja kuten 25 jo totesi, mikä on pointtisi? Jos kerta olet noin varma, niin eikun pershedelmää vääntämään. Ehtiipä sitten ajan kanssa katua.
Lapsellinen olet.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 11:26"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 11:00"] Niin pointtini oli otsikon mukaisesti kysyä että mitä mieltä olette tilanteestani. :) -Ap [/quote] No me ollaan sitä mieltä että sun kannattais odotella vielä. Sulla on nyt käsissäsi resepti siihen, että sulla on monta lasta joilla on kaikilla eri isä, mikä harvan mielestä on unelmatilanne. [/quote] Samaa olen miettinyt ja sen takia asia on perusteellisesti käyty läpi. Olen sanonut etten ala tekemään lasta jos on vaara että erotaan. Mies on vain kertakaikkisen hyvä mies ja uskon siihen että jos luvataan olla niin myötä kuin vastamäessäkin niinkuin joskus ennen vanhaan, voidaan asiat selvittää ilman että erotaan. Ja minulla tietty vielä.se etu, että tiedän jo millaista pikkulapsiaika on ja ollaan nekin asiat kaikki käyty läpi ja ollaan sitouduttu siihen että se on rankkaa mutta siitä mennään yli. -Ap
[/quote]
Mitä mies voisi tuollaiseen muuta vastata, kuin että tottakai tietenkin. On olemassa paljon miehiä, jotka oikeasti tietävät olevansa teeskentelijäpaskiaisia, ja he kertovat sinulle ihan tasan mitä arvelevat sinun haluavan kuulla. Tietenkään me emme koskaan eroa - mistäpä mieskään sen voisi vielä tietää? Olet lapsen tasolla tällä hetkellä, toivottavasti se menee nopeasti ohi. Se ei silti taida muuttua, että olet aika yksinkertainen. Parempi kuitenkin on olla yksinkertainen vakiintuneessa suhteessa kuin yksinkertainen alkuhuumassa tekemässä pysyviä päätöksiä toisten ihmisten elämästä. Lapsesi eivät ole leluja eivätkä oman elämäsi tai pyhän suhteenne koristeita.
On olemassa sellaisiakin miehiä, jotka pysäyttäisivät sinut tuossa kohtaa, ja puhuisivat vakavasti. Että eihän tässä vaiheessa vielä voi tietää, vaikka nyt tuntuukin taivaalta. Koska mies ei näin tee, on mahdollista ettei hän ole koskaan aikuistunut. Suhde sukulaisiin on ongelmaton, koska hän ei ole heistä koskaan irtautunutkaan.
Sitä paitsi, jos te olette unelmapari, käyttäkää tämä huuma-aika suhteenne lujittamiseen. Ennenaikainen vauvavuosi romahduttaisi teidät korkealta, ja ennen aikojaan. Se ei ole niin vakavaa kulttuureissa, joissa ei uskota romanttiseen rakkauteen ja pettymyskään ei siis ole niin raju. Lisäksi niissä maissa riittää sukulaisia käsipareiksi, jos tuore suhteenne ei kestäisikään arkistumisen ja lasten tuoman stressin yhteisvaikutusta. He kannattelisivat teidät vaikeuksien läpi. Suomalaisessa kulttuurissa sellainen on harvinaista.
Voit ajatella, että itse tosiaan kestäisit sen kaiken, mutta on aika paljon luvattu miehen puolesta, että hänkin kestäisi.