Mitä tekisit tilanteessani

Meillä on mieheni kanssa ollut paljon vastoinkäymisiä parisuhteemme aikana. Miehelläni on lapsia aikaisemmasta liitosta ja kun minä tulin kuvioihin, alkoi valtavat huoltajuuskiistat. Ne ovat nyt lähes takana päin, mutta haavoja nuollaan edelleen. Mieheni on asioista masentunut, huonotuulinen ja poissaoleva. Yrittää välillä nousta tästä, mutta ne on sellaisia pieniä hetkiä. Koen, että olen menettänyt sen ihmisen, johon alunperin tutustuin näille ongelmille. Tunnen itseni yksinäiseksi.

Nyt sitten tapasin matkalla miehen, joka palvoo minua. Viikon aikana ei saanut silmiään minusta ja teki kaikkensa, että minulla oli hyvä olla. Tottakai tällainen tuntui hyvältä, oli se aitoa tai ei. En ikinä jättäisi perhettäni ja muuttaisi toiseen maahan tämän miehen vuoksi. Järjenäänikin sanoo, ettei tällaisella suhteella olisi toivon hiventäkään, mutta jollain tavalla haluaisin pitää tämän ihmisen elämässäni. Olen kertakaikkisen loppu oman mieheni kanssa jatkuviin ongelmiin, kotona olen pääsääntöisesti huolissaan jostakin.
Palasin matkalta kotiin, missä mieheni tytär ilmoitti muuttavansa äidilleen, koska me olemme hänen äidin mielestä kamalia ihmisiä.
Mies odottelee pelolla uusia käräjiä .
Mitä teen?!! Tuntuu, että katson elämääni ulkopuolelta.